Pyysittekö miehen isältä lupaa ennen kuin kositte miestänne?

En olisi saanut lupaa vaan haulikosta persiille.

Miksi ?

Ei ole vielä tarvinnut kosia miestä, mut jos sellainen joskus eteen tulee mikä on erittäin epätodennäköistä, niin en ikimaailmassa kehtais sulhasen isältä lupia kysellä. Tarpeeks nöyryyttävää jo kosiminen. Mut tuskin niin epätoivoiseksi tulen koskaan.

Kyllä jäi kysymättä, miehen isä kun oli kuollut jo vuosia aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ?

No onhan se kaunis tapa ja perinne.

Eikös sitä lupaa kuulu kysyä miehen äidiltä silloin kun nainen kosii?

Anoppiehdokkaalta se kysytään. Sehän enemmän kiinni on pojassaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä tarvinnut kosia miestä, mut jos sellainen joskus eteen tulee mikä on erittäin epätodennäköistä, niin en ikimaailmassa kehtais sulhasen isältä lupia kysellä. Tarpeeks nöyryyttävää jo kosiminen. Mut tuskin niin epätoivoiseksi tulen koskaan.

Tasa-arvosyistä myös miesten pitää kokea kosiminen juuri tuolla tavalla.

Miehen äidiltä.

Naimisiinmenolupaa en kysynyt. Mutta hieman tiedustelin etukäteen onko miehen isällä mitään sitä vastaan että otan heidän sukunimen. Ei ollut.

Alkuperäisellä kysmyksellä nostetaan hienosti esille vanhan perinteen taustoja. Monihan kysyy vieläkin morsiammen isätä tyttären kättä. 

Tuo perinne kertoo ajasta, jolloin tytär oli isän omaisuutta. Ei siis edes molempien vanhempien. En ole ollenkaan varma, että mihenä haluisin, että tyttäreni tuleva puolis tulisi kysymän minulta saako hän mennä tyttärni kanssa naimisiin. Kyllä se päätös siitä, kenen kanssa tyttäreni menee naimisiin on hänen omansa, ei minun

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäisellä kysmyksellä nostetaan hienosti esille vanhan perinteen taustoja. Monihan kysyy vieläkin morsiammen isätä tyttären kättä. 

Tuo perinne kertoo ajasta, jolloin tytär oli isän omaisuutta. Ei siis edes molempien vanhempien. En ole ollenkaan varma, että mihenä haluisin, että tyttäreni tuleva puolis tulisi kysymän minulta saako hän mennä tyttärni kanssa naimisiin. Kyllä se päätös siitä, kenen kanssa tyttäreni menee naimisiin on hänen omansa, ei minun

Ei ole kyllä täkäläinen perinne tuo. Yhtä hölmö kopio kuin kiitospäivä, tai no melkein yhtä hölmö, sillä meillähän ei ole edes kiitospäivään kuuluvia intiaaneja.

Täkäläinen perinne on se, että puhemies käy kehumassa sulhasehdokkaan morsianehdokkaalle ja koko hänen suvulleen ja jos morsianehdokas innostuu, niin juttu etenee. Ei täällä isiltä ole mitään kyselty ja talon varastoaittojen avaimetkin olivat emännän taskussa. Miehille tuli talon asioissa valtaa enemmän vasta kun puun myynnistä alkoi teollistumisen myötä saada rahaa, sillä tuo raha oli miehen omaa, eikä siitä tarvinnut neuvotella vaimon kanssa.