Lapsen kaveri kerjää aina ruokaa...

saako antaa (mitä ruokaa nyt kulloinkin olisi tarjolla)ja lappu pitäisi palauttaa ennen kuin antaisin mitään.

että meillä ei vieraat käy kaapeilla, "hienovaraisesti sanottuna".



Meillä käyvät kaverit ovat tuttuja, tunnen vanhemmat. Välipalanälkään annan ruokaa. Yleensä syövät lämpimän ruoan kotonaan. Mehu ja jäätelö kuuluu yleensä asiaan.

Pyydä vanhempien numero ja soita, onko jotain ruokia, mitä ei saa antaa.

pöydältä tai kaapista kysymättä lupaa. Ja meidän perheen ruoka-aikoina sanoisin, että nyt meillä syödään, menepä sinäkin omaan kotiisi syömään. En tekisi mahdollisista allergioista ongelmaa, on aivan yleistä, että lapset syövät kotonaan. Kavereiden luona syödään erityistilanteissa ja silloin siitä on luontevaa sopia myös lapsen vanhempien kanssa, JOTKA TIETYSTI TUNNEN AINAKIN SEN VERRAN, ETTÄ OLEN ESITTÄYTYMÄSSÄ KÄYNYT.

ruokaa, jos hän näyttää olevan nälkäinen tai jos muut ovat aikeissa syödä. Todella epävieraanvaraista. Meillä ei tulisi kuuloonkaan, että vieraana oleva lapsi joutuisi tyhjin suin kotiin, kun perheemme ruokailee.

Soittaisin lapsen vanhemmille ja kysyisin, onko jotain ruokia, mitä ei voi antaa.

Miten tällaiseen pitäisi suhtautua? Lapsellani on kaveri, joka aina meillä kyläillessään koluaa kaapit ja jääkaapin ja kyselee ruuan perään. Ei siinä mitään, kiinnostaahan se miltä ruoka muualla kuin kotona maistuu, mutta kun näin on joka kerta. En tunne lapsen vanhempia, tyttö vain kerran pöllähti ovesta sisään tyttäreni kanssa. Molemmat 6v. Tänään nappasi omin lupineen leipää pöydältä...

En ole oikein uskaltanut lapselle mitään antaa, kun en tiedä onko jollekin allerginen... en tahdo mitään anafylaktista shokkia aiheuttaa. Yritin kysellä, mutta tyttö vain sanoi, ettei muista mille on allerginen. Olen käytännössä heittänyt pihalle kun meillä on ruoka-aika. Mitä mieltä?

kavereita pyörii meillä niin paljon, että tuplaantuisi koko perheen ruokabudjetti, jos aina antaisimme kaikille talossa oleville vatsantäytettä. Selkeintä on, että kukin syö kotonaan jotain satunnaisia välipaloja lukuun ottamatta.



Itse asiassa tämä ei meille ole rahakysymys, vaan periaatekysymys.

olla tarjoamatta ruokaa.

mun lapsella on yksi kaveri joka jemmaa esim. muroja taskuihin, ehka heilla ei ole kauhean saannolliset ruoka-ajat kotona. en sano lapselle kuitenkaan mitaan.

Minun (ja lasteni kavereiden vanhempien mielestä myös) on vaan selkeintä se, että kaikki syövät pääsääntöisesti omissa kodeissaan. Ei tule kellekään harmitusta siitä, että omat lapset ovatkin jo syöneet ja käytti turhaa aikaa ja vaivaa ruoan tekemiseen. Eikä toisaalta sitten kenestäkään ala tuntua, että heidän perheen keittiön kaappeja hyödynnettäisiin. Perheissä on niin erilaisia syömis- ja ruokatapoja ja periaatteita, että arkiruokailu on parasta kunkin hoitaa itse.



Eri asia tietty on, jos lapsi asuu niin kaukana, ettei pysty kätevästi käymään kotona ruoka-aikaan. Mutta silloin kyläilystä muutenkin sovitaan erikseen, kuljetuksista ym. jolloin on luontevinta sopia myös ruokailuista. Ja noissa kauemmaksi suuntautuvissa kyläilyissä kannattaa muistaa vastavuoroisuus, useimpia alkaa melko pian ottaa päähän, jos vieraanvaraisuus ei ole molemminpuolista.

pöytään tulijoita tarjolla omaa väkeä ennemmän, kun taas pinaattikeittopäivänä ei... Yleensä ruoan pyytämisessä ei ole nälästä kyse.



Ja jos joku lapsen kavereista on jatkuvasti oikeasti nälkäinen eikä saa kotoa ruokaa, tilannetta ei ratkaise se, että naapurissa ruokitaan satunnaisesti.

Vastenmielistä tuollainen ajattelu kuitenkin on. Lapsia alentavaa, saitaa ja pikkusieluista. Ei kenelläkään ole niin vähän rahaa, ettei saisi jotain ruokaa tarjottua vierailleen.

6

pöytään tulijoita tarjolla omaa väkeä ennemmän, kun taas pinaattikeittopäivänä ei... Yleensä ruoan pyytämisessä ei ole nälästä kyse.

Meillä myös eräs 5v tytön kaveri pummaa aina ruokaa, tai siis herkkuja. Eilen grillasimme pihalla ja tyttö tuli pihaan ja sanoi: mä syön sitten makkarat kuorittuna. Kohteliaasti ohjasin kotiin syömään. En ollut varautunut ylimääräiseen ruokailijaan. Tänään tyttö tuli taas kysymään välipalaa, mutta tarjoamani sämpylä ei kelvannut. En tiedä, miten paljon muut varaavat ruokaa kotiin, mutta meillä on yleensä määräpalat. Muutaman kerran tyttö on ollut meillä ruoka-aikana syömässä, mutta eipä ole ruokaan paljon koskenut, siksi nykyään en edes tarjoa hänelle ruokaa.

Tunnustan, että mua ainakin tuollainen herkkujen pummaaja ärsyttää.

ja meille sai AINA tulla ja tuoda ystäviä. Ja kas, murrosiässäkin viihdyimme kotona, ei ollut tarvetta karkailla, kiukkuilla eikä uhmata. Ja niin viihtyivät meidän murrosikäisten ystävätkin!



Minusta perheet, jonne lapset saavat tuoda vain rajoitetusti kavereita ja joissa ei tarjota ruokaa, ovat todella kummallisia ja jotenkin ankeita. En ole koskaan ymmärtänyt tuollaisia "periaatteita". Enkä kyllä teidän perheenä lapsenakaan kauaa sen yli viihtyisi, minkä alaikäisenä on pakko.



Sorry, että tulee näin karkeasti ilmaistuna, mutta miettikää oikeasti, että kotinne on myös lastenne koti ja lastenne ystävät heille läheisiä. Varsinkin parin vuoden päästä, kun tulee se ikä, jossa kavereista tulee entistä tärkeämpiä oman identiteetin kehittymisen kannalta.

Itse en ole siihen lähtenyt joka kerta, koska usein tulee ns. paskaa niskaan tarjoiluista.

Ainakin yksi tapaus on sellainen, ettei taida kotonaan käydä kuin nukkumassa. Tulee aina meidän takapihalle "leikkimään" meidän kolmevuotiaan kanssa ja huutelee samalla mulle tilauksia takaovelta. Ja kehtaa vielä valittaa, jos ei tule mieleistä. Pakko muutenkin pitää ovet lukossa, penskat kun tuntuvat kävelevän sisään ihan miten sattuu tai sitten möllöttävät ikkunan takana nenä kiinni lasissa. Ah, mikä ihana rauha ja yksityisyys...

Olisi kamalaa, jos meillä kävisi joku tuollainen lapsi. Olenkin pitkään jo pitänyt rivitaloja ja kovin lähekkäin olevia omakotitaloja vähän kyseenalaisina asuinpaikkoina, kun ollaan maatasossa ja naapurit ihan lähellä, ties mitä ja ketä aina näkyisi ikkunoista... Taidan olla selvä kerrostalon tai haja-asutusalueen omakotitalon asukki, ei riittäisi tuollaiseen "yhteisöllisyyteen" minusta.

En uskalla edes kuvitella, mitä tulisin sanoneeksi tai huutaneeksi tuollaiselle lapselle, joka pitäisi pihaoveamme baaritiskinä... Kolauttaisin varmaan päähän jollain.

joiden mukaan ilman muuta pitää tarjota ruokaa lapsen vieraille ja syytettiin saidoiksi moukiksi suurin piirtein niitä, jotka eivät näin tee. Kysynkin teiltä, jotka tätä mieltä olette, montako lasta teillä on? Kuinka usein lastenne kaverit ruokailevat teillä ja kuinka usein omat lapsenne ruokailevat kavereiden kotona?

Tulee mieleen väkisinkin epäilys, että näin kirjoittavat joko vauvakuumeiset lapsettomat tai ihmiset, joiden lapset ovat vielä niin pieniä, ettei näitä ylimääräisiä ruokavieraita kovin usein ole.

Asumme pientaloalueella, jonka kaikki lapset kasaantuvat meidän pihalle ja meille usein leikkimään. Jostain syystä... ehkä siksi, että meille ja meidän pihalle SAA tulla, toisin kuin monilla muilla naapurustossa.

Porukkaa on siis paljon. Usein yli kymmenen lasta. Pitäisikö minun ruokkia nämä kaikki? olen hoitovapaalla ja jokainen voi laskea siitä paljonko ruokabudjettimme suunnilleen on!

Välillä toki tarjoan välipalaa ja herkkujakin. ja yökylärt on asia erikseen. mutta ruoka-aikaan kaikki menevät koteihinsa tai odottavat, muuten tulisi konkurssi. Enkä todellakaan ole mikään suurtalouskokki, joka rakastaisi laittaa ruokaa päivättäin valtavalle porukalla, ehei.

Ja ihme, lasten mielestä (eikä muuten heidän vanhempiensakaan) me emme ole tylyj'ä j amoukkia ja epävieranvaraisia.

että soita lastensuojeluun. Tässä tilanteessa ei ehkä ole perusteita tehdä ilmoitusta (silloinhan työntekijälä on velvollisuus tutustua perheen tilanteeseen). Mutta voisit soittaa ja kertoa tilanteesta. Jos perhe on jo lastensuojelun asiakas, voisi sitten työntekijä ottaa tämän lapsen tilanteen tosissaan.

mutta näitä, jotka lupaa kysymättä ryhtyvät vain tonkimaan kaappeja tai alkavat rohmuamaan ruokaa en ymmärrä.



Yksi päivä meillä oli eväät mukana pihalla, siihen tuli vain naapurin lapsi muina miehinä rohmuamaan meidän sipsejä ja keksejä eikä edes lupaa kysynyt. Totesi vain, että hyvä kun teillä oli eväitä mukana, kun hänellä oli jo nälkä.

jotka tulevat pihalle ja sanovat, että mulle sitten ketsuppia makkaraan.

Hei haloo, jäi mieleen kun yks äiti kertoi joskus antavansa sellaiselle lapselle sämpylän. Sehän on merkki siitä, että hyväksyy sen kerjäämisen.



Itse olen sanonut, että meillä on nyt ruoka-aika ja sinä saat palata omaan kotiisi odottamaan kun me olemme syöneet. Makkaroita ei tipu.



Tuollainen kaappeja penkova kaverikin on käynyt. Olen napsauttanut jääkaapin kiinni ja ilmoittanut, että meillä ei vieraat pengo jääkaappia ja jos on nälkä, voit mennä kotiin.



Ruokaa tarjoan jos on sovittu vierailu ja se kestää pitempään. Tai jos on kauempaa tullut, joka pitää viedä kotiin.



Miksi ette uskalla niille lapsille sanoa suoraan, että näpit irti kaapeista. Jos alat sellaista ruokkimaan, se on loputon suo.