Miksi poikalapset pitävät pienestä pitäen räiskintäohjelmista, autoista ja tytöt prinsessahörhelöstä?

Tytöt opetetaan röyhelöisiksi tyrkyiksi.Ei ihme etteivät pärjää

Mä olen aina inhonnut höttöä ja pinkkiä ja prinsessaleikkejä. Oli mulla yksi barbikin, mutta leikin aina, että se on koira. Koirien lisäksi mulla oli paljon pikkuautoja, joista tykkäsin ja kiinnostus tekniikkaan on säilynyt aikuiselle iälle saakka - aloittamassa korkeakoulussa insinööriopinnot. :D

Lapsena olisin kovasti halunnut mm. Action Man -figuurin, mutta vanhemmat ei suostuneet ostamaan "poikien leluja". :(

Omat lapseni kyllä saavat leikkiä just niillä leluilla, millä itse päättävät haluta leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä oikea typeryyden ruumiillistuma joka silmät kirkaina väittää ettei poikien ja tyttöjen psyykkeet ole keskimäärin erilaiset.

Ei ole tarvinnut poikia opastaa leikkimään ns. poikien leikkejä, eikä tyttöjä leikkimään ns. tyttöjen leikkejä.

Olet siis vauvasta asti antanut molempien täysin omatoimisesti päättää vaatteet, lelut ja leikit? Jotenkin epäilen.

On eroja, mutta se ei tarkoita prinsessaa ja autoja. Prinsessa on sitäpaitsi keksitty hahmo joita ei ole oikeassa elämässä, poikien lelut sentään ovat konkreettisia.

Mielestäni on mielenkiintoista, että ne harvat tyttölapset joiden tiedän kasvaneen isän dominoivassa vaikutuksessa ovat koko lapsuuden ja aikuisuuden olleet kiinnostuneita maskuliinisista asioista. Yksi rakasti lohikäärmeitä, autoja ja katsoi isänsä kanssa jääkiekkoa. Toisesta tuli palotyöntekijä, kolmas harrastaa ampuma-aseita ja on intohimoinen sotahistorioitsija.

Ympäristö vaikuttaa. Sukupuolten erot ovat pitkälti sosiaalisia, onhan se selvää ettei jokainen ihminen oikeasti ole sisäsyntyisesti esimerkiksi äiti tai johtaja. Ihminen on sosiaalinen eläin ja ihmisten välinen vuorovaikutus dominoi kaikkia valintojamme.

Tämän todistaa esimerkiksi ns. villilapset jotka eivät ole kasvaneet ihmisten parissa. He imitoivat eläimiä kävelyineen, he haukkuvat kuin koirat ja heidän hajuaistinsa on todettu olevan sosiaalisissa oloissa kasvanutta ihmistä voimakkaampaa.

Sukupuolten eroja toitotetaan siksi että ne takaavat järjestyksen ja kulttuurin jatkuvuuden, ei siksi että ne olisivat aitoja oikeita tapoja tai sisäsyntyisiä piirteitä. Ihmisen piirteet muokkautuvat sen mukaan mitä hän tekee.

Tuttavan poika taas on pienestä asti tykännyt röyhelöistä, helmistä, korkokengistä, laukuista yms. jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole oikein toiminut. EIkä lapsuudenkodissani. Lapsuudenkodissani oli minä ja pikkuveli, ja minä olin meistä se poikamaisempi ja roisi. Sellainen villi puissa kiipijä ja menijä, sekä myös kiinnostuksenkohteina mm. autot. Kolmipyöräiseen pyöräänkin piti panna ruuvimeisseli jo vaihdekepiksi ja pitää bruum-bruum autonääntä kun sillä polki, vaihteita vaihdellen :D Veljeni taas oli hiljainen ja rauhallinen lukutoukka, jota kiinnosti älyllisemmät asiat.

Omassa kodissa toistuu aika lailla sama kuvio. Vanhempi lapsi on tytär, ja myös rasavilli. Hän on eriytisesti kiinnostunut siitä miten asiat toimii ja tykkää purkaa ja koota kaikenlaista. Myös autot kiinnostaa, ja dinosaurukset. Pikkuveljensä on harkitseva, rauhallinen ja varovainen. Häntä kiinnostaa lähinnä oleskelu, filosofointi itsekseen (ainakin näyttää filosofoivalta) sekä syöminen joka onkin todellinen intohimo. Tänään juuri sain kiinni syömästä käsin hunajaa suoraan purkista kuin karhunpentu.

Sama täällä! Tytär on alusta asti ollu poikamainen ja villi, rohkea temppuilija, myös tempperamenttinen, ei missään vaiheessa ole kiinnostanu prinsessahörhelöjutut, vaikka niitäki on ollu tarjolla. Veli taas on paljon rauhallisempi ja tasaisempi. Meillä on siis ihan päinvastoin myös.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina inhonnut höttöä ja pinkkiä ja prinsessaleikkejä. Oli mulla yksi barbikin, mutta leikin aina, että se on koira. Koirien lisäksi mulla oli paljon pikkuautoja, joista tykkäsin ja kiinnostus tekniikkaan on säilynyt aikuiselle iälle saakka - aloittamassa korkeakoulussa insinööriopinnot. :D

Lapsena olisin kovasti halunnut mm. Action Man -figuurin, mutta vanhemmat ei suostuneet ostamaan "poikien leluja". :(

Omat lapseni kyllä saavat leikkiä just niillä leluilla, millä itse päättävät haluta leikkiä.

Mä olin lapsena prinsessahöttörö.

Mutta mut tytär on kuin sinä ja sellaisena hänet on perheeseen hyväksytty. Hän saa ne action man figuurit sun muut. Emme pakota häntä valmiiseen tyttömuottiin, vaan hän saa leikkiä just sillä millä haluaa. Talossa on veljiä ja tykkää heidän jutuistaan enemmän. Myös päiväkodissa leikkii poikien kanssa.

Onkohan minun lapseni sittenkin poikia? Kaikki on tytöiksi todettu jo synnytyslaitoksella, ja naisen sosiaaliturvatunnus on jokaisella.

Nukeista eivät ole koskaan kiinnostuneet kovin paljon, barbeilta riisuivat vaatteet, irrottelivat jalat ja sitten hylkäsivät ne. Mitähän tästä joku feministipsykologi päättelisi?

Kaikki ovat pienestä pitäen olleet enemmän kulkuvälineistä kuin nukeista kiinnostuneita, metsästävät ja kalastavat ... No yksi sentään harrastaa enemmän meikkausta ja muotihepeneitä, vaikka valitsikin miesvaltaisen alan, mutta sillä perusteella että on hyväpalkkainen.

Ajatelkaa oikeasti, kuinka paljon vaikuttaa ympäristö ja se, että lapsen annetaan ymmärtää olevansa jotenkin väärä tai jopa viallinen, jos haluaa leikkiä toisen sukupuolen leluilla! Tai ehkä meidän perhe on ollut kaikin puolin omituinen, kun lapsi on saanut sahata äidin moottorisahalla ja metsästää äidin kiväärillä.

up

Tätä keskustelua lukiessa tuli tunne, että ihan kuin nukkeleikkejä arvostettaisiin jotenkin vähemmän kuin autoleikkejä. Miksi muuten poikien prinsessaleikit olisivat ei-toivottuja, mutta tyttöjen autoleikit ok? Pojillakin on oikeus leikkiä mitä haluavat!