Miksi poikalapset pitävät pienestä pitäen räiskintäohjelmista, autoista ja tytöt prinsessahörhelöstä?

On niille tuputettu, vaikka et tajuakaan tuputtaneesi. Lapset on hyviä lukemaan todella pieniä vihejitä siitä, mitä heiltä odotetaan.

Itse rakastin autoja ja vähän poikamaisia leikkejä vaikka pukeutumisesta ja ulkonäöstä olen aina ollut oikeen girly girl. Vanhempienkin kiinnostuksen kohteet voi vaikuttaa lapseen esim jos isä tykkää autoista niin lapset seuraa perässä oli sitten tyttöjä tai poikia.

Se voi olla osittain matkimalla opittua. Mutta muistan lukeneeni jostain tutkimuksesta, jonka mukaan esim. autolelujen muoto vetoaa poikiin pienestä pitäen. Valitettavasti en muista kovin tarkkaan. Kuitenkin ilmeisesti tytöt ja pojat kiinnittävät keskimäärin huomiota erilaisiin yksityiskohtiin, ja tämä on osittain synnynnäistä.

Meillä ei ole oikein toiminut. EIkä lapsuudenkodissani. Lapsuudenkodissani oli minä ja pikkuveli, ja minä olin meistä se poikamaisempi ja roisi. Sellainen villi puissa kiipijä ja menijä, sekä myös kiinnostuksenkohteina mm. autot. Kolmipyöräiseen pyöräänkin piti panna ruuvimeisseli jo vaihdekepiksi ja pitää bruum-bruum autonääntä kun sillä polki, vaihteita vaihdellen :D Veljeni taas oli hiljainen ja rauhallinen lukutoukka, jota kiinnosti älyllisemmät asiat.

Omassa kodissa toistuu aika lailla sama kuvio. Vanhempi lapsi on tytär, ja myös rasavilli. Hän on eriytisesti kiinnostunut siitä miten asiat toimii ja tykkää purkaa ja koota kaikenlaista. Myös autot kiinnostaa, ja dinosaurukset. Pikkuveljensä on harkitseva, rauhallinen ja varovainen. Häntä kiinnostaa lähinnä oleskelu, filosofointi itsekseen (ainakin näyttää filosofoivalta) sekä syöminen joka onkin todellinen intohimo. Tänään juuri sain kiinni syömästä käsin hunajaa suoraan purkista kuin karhunpentu.

Sama juttu...ja meillä kolme poikaa ja tyttö.Ja minä en ole mikään hörhelöäitee mutta kuitenkin tyttö aito prinsessa.(Jolla välillä nyrkkitappelu veljen kanssa) Pelaa myös räiskintäpelejä veljiensä kanssa,mut se prinsessamekko päällä.Eikä oo tuputettu ei,ihan luonnostaan!

Ei pidä paikkaansa. Esim Jyrki Katainen lekki koko lapsuutensa barbeilla ja nyt hänellä ja Merkkelillä on yhteinen puheenaihe.

Njooh, ei meillä vain ole mennyt noin. Tokikaan se ei tarkoita etteikö voisi olla ns. sisäsyntyistä mutta olen aika vahvasti sitä mieltä että se on vain opittua.

Oma poika piti pienenä punaisesta ja nukeista, mutta erittäin juntti wt-exäni kitki tämän taipumuksen huolellisesti pois heti kun poika oppi puhumaan. Tyttö sai kyllä painia kuralammikoissa ja päristellä autoilla.

Sen takia, että niitä tuputetaan huomasit tai et. Totta kai äärifeminiiniset asiat vetoavat enemmän tyttöihin ja äärimaskuliiniset poikiin. Itse tykkäsin muista leluista kuin niistä kaikkein sukupuolitetuimmista. Kyse on markkinoinnista. Luuletko oikeasti, että tytöt syntyvät pitäen pinkistä? Jokainen tapaamani pikkutyttö rakastaa pinkkiä kuin imaami Allahia, mutta luuletko että niin olisi jos mainontaa ei olisi?

Lapsisotilaat haluavat AK-47:n. He pitävät niistä. Onko tämä synnynnäistä? Oppikaa jo oikeasti vanhemmat että lapset menevät täysin mielikuvien ja mainonnan mukana, oli se sisäsyntyistä tai ei.

Mulla on kolme tytärtä ja ne tykkää molemmista.

Mainokset, lastenohjelmat, muut lapset, aikuiset, tyttöjen ja poikien osastot leluissa, vaatteissa, ...

Olin juuri hoitamassa poikaa joka leikki traktoreilla ja pinkeillä glitter-korkokengillä.

Se on kyllä oikea typeryyden ruumiillistuma joka silmät kirkaina väittää ettei poikien ja tyttöjen psyykkeet ole keskimäärin erilaiset.

Ei ole tarvinnut poikia opastaa leikkimään ns. poikien leikkejä, eikä tyttöjä leikkimään ns. tyttöjen leikkejä.

Ääh mä ois halunnu pikkulikkana karate tunneille mut äiti ei ottanu kuulevin korviin. Halusi minusta vain jotain tahdotonta orja ja synnytyskonetta. Joskus leikin prinsessaleikkejä kunnes tajusin että prinsessana oleminen olisi perseestä.

Meillä poika tykkää autoista ja hörhelöistä, tyttö työkaluleikeistä, eikä häntä millään olisi saanut pukemaan mekkoa ystäväni häihin. Lupasin, että tukka voidaan taas leikata lyhyeksi, kun ei tykkää pinneistä ja ponnareista. Poika taas kantaa mulle pinnejä päähän kiinnitettäväksi. Kumpikin tykkää pinkistä.

Vierailija kirjoitti:

Ääh mä ois halunnu pikkulikkana karate tunneille mut äiti ei ottanu kuulevin korviin. Halusi minusta vain jotain tahdotonta orja ja synnytyskonetta. Joskus leikin prinsessaleikkejä kunnes tajusin että prinsessana oleminen olisi perseestä.

Sama. Mulle luettiin lapsena prinsessasatuja, ja ilmeisesti oletus oli, että mun kuuluisi tyttönä samaistua siihen prinsessan rooliin. Mutta ei, minä haaveilin olevani se ritari, joka sai ratsastaa pitkin maita ja mantuja ja tappaa hirviöitä ja voittaa vaaroja. Prinsessana olo kuulosti minusta tosi tylsältä. Istua vaan kauniina jossain odottamassa oikeaa prinssiä tai ritaria, ja sitten ruveta tekemään lapsia. 

Eipä minusta aikuisenakaan kovin tavanomaista naista ole tullut kyllä. Olen DI, kooodari, ja vapaaehtoisesti miehetön ja lapseton.

Miksi muuten lastenohjelmat ovat samat pojille ja tytöille ja molempia kiinnostaa niin hörhelöiset ponit kuin puhuvat junatkin aivan yhtä paljon? Jos kerran lapset ovat niin erilaisia sukupuolen perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme tytärtä ja ne tykkää molemmista.

Mulla on kolme tytärtä ja he ovat aina olleet urheilullisia, ulkoilmaihmisiä, leikkineet mieluummin pehmoeläimillä, pelanneet, rakentaneet, tehneet tietsikkahommia  ja musiikkia, pitäneet autoista ja moottoripyöristä ja myös vaatteista, laukuista, hiusten letittämisestä jne. Mitään prinsessoita he eivät koskaan kuitenkaan ole olleet. Kuten ei kumpikaan meistä vanhemmista.  Uskon että esimerkki ja ympäristö käytöksineen ratkaisee aika paljon. 

Ja samoin meillä pojat saa toteuttaa itseään ihan rauhassa...ja tyttö.Mut pojat on poikii ja tytöt tyttöi,näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääh mä ois halunnu pikkulikkana karate tunneille mut äiti ei ottanu kuulevin korviin. Halusi minusta vain jotain tahdotonta orja ja synnytyskonetta. Joskus leikin prinsessaleikkejä kunnes tajusin että prinsessana oleminen olisi perseestä.

Sama. Mulle luettiin lapsena prinsessasatuja, ja ilmeisesti oletus oli, että mun kuuluisi tyttönä samaistua siihen prinsessan rooliin. Mutta ei, minä haaveilin olevani se ritari, joka sai ratsastaa pitkin maita ja mantuja ja tappaa hirviöitä ja voittaa vaaroja. Prinsessana olo kuulosti minusta tosi tylsältä. Istua vaan kauniina jossain odottamassa oikeaa prinssiä tai ritaria, ja sitten ruveta tekemään lapsia. 

Eipä minusta aikuisenakaan kovin tavanomaista naista ole tullut kyllä. Olen DI, kooodari, ja vapaaehtoisesti miehetön ja lapseton.

Meidän tytöt rakastivat esimerkiksi velhomaailmaa ja mm. Grimmin satuja, siis niitä alkuperäisiä aika rankkoja juttuja. :D Heistä on kasvanut toimen naisia.