Pakko-oireinen häiriö kumppanilla

Mulla on OCD ollut lapsesta asti, eikä oo aiheuttanut pahempia ongelmia parisuhteissa... PAITSI kerran seurustelin myös OCD:sta kärsivän miehen kanssa ja se suhde oli aika tuhoisa.

Nykyinen avomieheni on jaksanut oireiluani hyvin ja ymmärtää että olen sairas enkä tee juttuja ilkeyttäni.

Ota selvää OCD:sta ja juttele miehen kanssa hänen oireistaan... Ei pelkkä diagnoosi ole mikään syy paeta :)

-N27

N27, minkälainen OCD sinulla on? tällä minun tapauksen henkilöllä on bakteerikammo. Ajattelin vain, että kun pelko on siitä että tuon hänen elämäänsä pöpöjä. Pitäisikö minun sitten mukauttaa omaa käyttäytymistäni hänen sairautensa mukaan jotta hän olisi tyytyväinen? Hän ei ole missään hoidoissa mukana tällä hetkellä vaikka on sanonut menevänsä. Kiireinen elämä syynä.

-ap

Täällä netissä kun selailee juttuja niin on vain niin paljon sitä miten syvä pahoinvointi voi läheisillekin tulla... puhumattakaan siitä miten raskasta tämä on itse asianosaiselle henkilölle.

Seurustelen tällä hetkellä bakteerikammoisen ihmisen kanssa, jolle on diagnoosi asiasta tehty. Arki on hyvin raskasta ja päivittäin tuntuu siltä, ettei pysty edes enää hengittämään kunnolla. Ulkopuolisen silmistä tilanteesta saa vain pintaraapaisun, todellisuus voi olla karmeaa.

Suosittelen harkitsemaan tarkkaan mihin lähdet mukaan. OCD ei ole suhteen välttämätön este, mutta se todellakin rajoittaa ja hallitsee sitä..

Olisko muita samassa tilanteessa olevia? Olis kiva saada vertaistukea.

Riippuu minkälainen OCD on kyseessä. Itselläni oireet ovat lievittyneet niin paljon ettö voisin sanoa sitä jopa parantuneeksi. Silloin tällöin oireet saattavat palata, mutta harvoin. Minulla on siis pakko-ajatuksia, jotka eivät näy mitenkään ulkopuolelle, vaan käyn ainoastaan jatkuvaa kamppailua mielessäni.

M20

6: Miten olet parantunut ajatuksista? Mistä olet kokenut saaneesi apua?

T. Ocd-nainen35

Kauanko sulla meni toipumisprosessiin? Miten olette klaaranneet mahdollisten parisuhteiden kanssa?

Onko vertaistukea? Olenko ainoa, joka elää pakko-oireisen kanssa?

Minulla on ja kyllä se aiheuttaa täysin turhia konflikteja välillemme. Häpeän myös sairauttani. En saisi määrätä miestä tekemään asioita tietyllä tapaa vain koska itse pelkään.

Et voi muuttaa toista. Hänen täytyy myös haluta parantua tai päästä kammoistaan voidakseen hyvin.

On vaikeaa haluta parantua, kun pelkää koko ajan kuolevansa johonkin sairauteen tai bakteeriin.

En tiennytkään, että tämäkin on luokiteltu "häiriöksi". Olen vain aina pitänyt itseäni erityisen hygieenisenä ihmisenä :D

Up

Tukehtunut kirjoitti:

Seurustelen tällä hetkellä bakteerikammoisen ihmisen kanssa, jolle on diagnoosi asiasta tehty. Arki on hyvin raskasta ja päivittäin tuntuu siltä, ettei pysty edes enää hengittämään kunnolla. Ulkopuolisen silmistä tilanteesta saa vain pintaraapaisun, todellisuus voi olla karmeaa.

Suosittelen harkitsemaan tarkkaan mihin lähdet mukaan. OCD ei ole suhteen välttämätön este, mutta se todellakin rajoittaa ja hallitsee sitä..

Allekirjoitan täysin.

Vanha ketju mutta nostan. Kumppanilla ocd ja vaatii että minäkin noudatan eri rituaaleja, mitä pidän itsekkäänä ja kohtuuttomana vaatimuksena. Ei ole hoidossa eikä aikuisiällä ole edes yrittänyt aktiivisesti päästä eroon oireistaan, silti hokee että aina on ollut tällainen eikä muuksi muutu.

Raskasta, en voi kuvitella lasten hankkimista, ne vasta pöpöjä toisivatkin ulkoa ja tarhasta.

Ehkä hyvin lieviä oireita kestäisin, jos ne eivät kauheasti arjessa näkyisi ja kumppanini yrittäisi hoitaa oireitaan eikä antautuisi niiden vietäväksi, tai jopa vaatisi muulta perheeltä outojen tapojen noudattamista. Symppaan sairautta sinänsä, mutta hoitamattomana tai pahana se tekee arjesta helvettiä.

Korona-aika on sairaus- ja bakteerikammoisen kanssa ollut myös aika traumaattista aikaa.

Tukehtunut kirjoitti:

Seurustelen tällä hetkellä bakteerikammoisen ihmisen kanssa, jolle on diagnoosi asiasta tehty. Arki on hyvin raskasta ja päivittäin tuntuu siltä, ettei pysty edes enää hengittämään kunnolla. Ulkopuolisen silmistä tilanteesta saa vain pintaraapaisun, todellisuus voi olla karmeaa.

Suosittelen harkitsemaan tarkkaan mihin lähdet mukaan. OCD ei ole suhteen välttämätön este, mutta se todellakin rajoittaa ja hallitsee sitä..

Mulla myös takana suhde, joka päättyi pitkälti toisen bakteerikammon ja vastaavan oireilun vuoksi. Hän raivosi jos vaikka koski väärin väärää esinettä, kielsi menemästä mielestään likaisiin paikkoihin kuten uimahalliin. Ei ollut hoidossa ja vähätteli oireiluaan. Oli pakko päättää juttu.