Lue keskustelun säännöt.
Ruman miehen elämä
16.08.2016 |
Naiset tuijottaa kadulla, kaupassa, bussissa ja salilla. Välillä vilkaisee muhun päin, sitten pois, sitten taas muhun. Välillä ihan vaan tuijottaa pitkään. Lähelläni ollessaan naiset hiplaavat hiuksiaan ja käsiään ja vaikuttavat muutenkin todella hermostuneilta. Ihan kuin olisin joku sarjamurhaaja tai raiskaajapsykopaatti. Välillä tytyt vilkuilevat minua ja kikattelevat sitten keskenään. Kaikki tämä vain sen takia, että synnyin rumaksi, sain murrosiästä muistoksi aknearvet lärviin ja olen alkanut kaljuuntua. Ei auta vaikka olen käynyt salilla jo melko pitkään, pudottanut painoa ja ostanut parempia vaatteita. Nykyään yritän välttää edes katsomasta naisiin päin, sattuu sieluun niin vitusti, kun huomaa jonkun nätin tytyn vilkuilevan minua ilmeellä "pliis, älä raiskaa mua tai soitan poliisit". Antaisin mitä vaan, jos voisin muuttua täysin näkymättömäksi naisten silmissä - siis en niin, että voisin mennä pukukoppeihin stalkkaamaan vaan siten, että yksikään nainen ei kiinnittäisi minuun mitään huomiota.
Elämä on vittujen elämä. Muita kohtalontovereita?
Kommentit (9)
Höpö höpö. Rumana miehenä eläminen on helppoa, kun ei tartte stressata että kukaan nainen kiinnostuisi. Saa elää vapaana poikamiehenä. Ei kukaan nyt oikeesti ketään tuijota. Jos joku 20-v teinihempukka tuojittaa niin semmosista pikkupilluista ei kannata välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä en juurikaan enää välitä. Tässä kuljen kalju paistaen, elintasovatsa hölskyen ja puhtaat, mutta trendittömät kuteet päällä. Ei kiinnosta enää, nuorena harmitti kovasti kun tämä naama on vähän kuin kirveellä veistetty. On kuitenkin lohdullista, että kauneus on katoavaista mutta rumuus lisääntyy aina!
Nyt alkoi kiinnostaa, oletko oikeasti ruma. Kuvailemasi kuulostaa nimittäin kehodysmorfian oireilta. Epäilyttävä, hermostunut käyttäyminen saa muissa aikaan varautuneita katseita paljon todennäköisemmin kuin pelkkä kauneusihanteiden vastainen naamavärkki. Jos pidät itseäsi hirviömäisenä, se ei voi olla heijastumatta käyttäytymiseesi.
Naiset hiplaavat hiuksiaan lähelläsi? Etkö tiennyt, että se on merkki seksuaalisesta kiinnostuksesta. :) Ei ne aknearvet ainakaan itseäni miehellä häiritse, ei myöskään kalju. Saatat olla ihan ok-näköinen ja jotenkin eläimellisesti puoleensavetävä, tajuamattasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tavallisen näköinen ja kroppainen mutta en silläkään kelpaa naisille....Todennäköisesti hakevat miehekkäämpää miestä.
Tämä on johtanut siihen että minäkin vihaan sitä kun nainen tulee kadulla vastaan ja katsoo minua.....tiedän hänen arvioivan minua mielessään ja tiedän ettei hän kuitenkaan tule minua treffeille pyytämään joten en haluaisi naisten katsovan minua ollenkaan.
Samat fiilikset oli itselläkin nuorempana. Iän myötä olo helpottaa, vaikka kaljuuntuminen toki eteneekin. Ruman miehen paradoksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavallisen näköinen ja kroppainen mutta en silläkään kelpaa naisille....Todennäköisesti hakevat miehekkäämpää miestä.
Tämä on johtanut siihen että minäkin vihaan sitä kun nainen tulee kadulla vastaan ja katsoo minua.....tiedän hänen arvioivan minua mielessään ja tiedän ettei hän kuitenkaan tule minua treffeille pyytämään joten en haluaisi naisten katsovan minua ollenkaan.
No, eivät naiset pyydä satunnaisia vastaantulijoita treffeille, vaikka nämä olisivat kuinka komeita, joten siinä mielessä olet samalla viivalla kaikkien adonisten kanssa. Muutenkin olosi helpottuu, kun et katso jokaista vastaantulijaa potentiaalisena hylkääjänä.
<3. Niin se vaan on, että ulkoinen kauneus on lahja, jota ei ole millään tavalla ansaittu ainakaan tässä elämässä. Kuvailemasi tyypit käyttävät lahjaansa väärin ja antavat oman itsensä viallistua tuolla tavoin oman MUKA paremmuutensa valheellisessa loisteessa. Jos et loukattuna heti pysty kohoamaan tämän yläpuolelle, lohduttaudu sillä, että ulkoinen kauneus on joka tapauksessa katoavaista. Samalla viivalla tässä loppujen lopuksi kuitenkin kaikki ollaan. Vain henkinen kauneus ja pyrkimys hyvään voi oikeasti tehdä ihmisestä onnellisen -ja kauniin niin, että se myös tuntuu siltä. Vältä katkeruutta, se on ansa, josta on vaikea päästä pois.