Hyvä laihuuden ihannoija, voisitko lukea ja vastata kysymyksiin?
Jos on olemassa sellainen asia kuin läskidenialismi, miksi se herättää sinussa niin voimakkaita tunteita?
Ymmärtäisin termin mikäli se tarkoittaisi että esim minä, 167/71, kuvittelisin olevani hoikka ja timmi, mutta en sitä että vaahtoaa että minua kymmenen kiloa kevyempi ei voi mitenkään olla hoikka.
En ymmärrä myöskään sitä että yrittää tuputtaa muille omaa näkemystään totuutena, ja taas raivotaan läskidenialismista kun joku sanoo että liian luiseva ei ole enää kaunista, esim BMI 15 ei ole viehättävää.
Makuasioista ei voi kiistää, kauneus on katsojan silmissä ja eri ihmiset kokevat asioita eri tavalla.
Silti kiinnostaisi tietää mikä saa ihmisen vakuuttuneeksi että ihmisten kuuluisi pyrkiä olemaan mahdollisiman pienikokoisia?
Ja mikä antaa oikeuden läskitellä, ja suurinpiirtein houkutella syömishäiriöiden puolelle sanomalla valmiiksi hoikkaa ihmistä läskiksi.
Minäkin luulin nuorena olevani armottoman läski, 167/58, ja olin ihan rikki kun lääkkeiden takia tuli siihen 10kg lisää. Sain jonkin verran pois, ja vietin aivan liian paljon aikaa murehtimalla kilojani.
Pääsin taas kokoon 36/S, nykyään ne mitat on muisto vain, kolme lasta ja eri tärkeysjärjestys.
Nyt vasta näytän siltä, miltä ennen luulin näyttäväni, enkä enää välitä!
Elämäni tärkeille ihmisille olen yhtä tärkeä oli mitat sitten mitä tahansa.
Miksi minun pitäisi välittää jostain läskidenialismista ja potea mitoistani morkkista?
Enkö saisi ajatella että olen kaunis?
Mikä sinun elämästäsi puuttuu jos koet tarvetta valistaa muita koko ajan että eivät kelpaa?
Mitä sinä tarvitset?
Kommentit (24)
Minusta "läskidenialismi" ehkä tarkoittaa sitä, että hoikkia pidetään liian laihoina. Itseäni pidän hoikkana silloin, jos bmi on17-18 (en 15, niin kuin ehkä joku tällä palstalla ). Ärsyttää, että painoa kommentoidaan liian laihaksi, vaikka olen terve. Monet ihmiset näyttävät hoikilta isommallakin bmi:llä, varmaan siis ruumiinrakenteesta kiinni.
Minua ei toisten painot kiinnosta, mutta itse haluan pysyä hoikkana. Painon kommentointi on aina typerää ja epäkohteliasta. Yllättävän monet tuntuvat luulevan, että laihan painosta saa huomautella, mutta inhottavalta se tuntuu.
En ehkä osannut vastata kysymyksiin, mutta omalla kohdallani kuitenkin "ihannoin" laihuutta
"Silti kiinnostaisi tietää mikä saa ihmisen vakuuttuneeksi että ihmisten kuuluisi pyrkiä olemaan mahdollisiman pienikokoisia?"
- Mun on tähän huono vastata, sillä kehonkuvani on ihan vinksallaan. Tiedostan sen, että normaalipaino/lievä ylipaino on paljon terveempää kuin alipaino/normaalin alaraja, mutta silti pidän laihuutta ja pienuutta tavoiteltavana ominaisuutena. Mie oonkin ollut on/off syömishäröilijä jo sen kuutisen vuotta. Edelleen koen, että luiden näkyminen ja litteä vatsa on ihanteellista, kaunista, upeaa, ja se, että painan tällä hetkellä yli 50 kiloa on suuri ahdistuksen aihe. Kun pää on vinksallaan niin se sitten on.
Noin yleisesti ottaenhan ihmiset pitää hankalasti saavutettavia asioita ihanteellisina - ennen vanhaan pieni ylipaino oli tavoiteltua ja haluttua, sillä ruoka oli vähissä ja kallista ja sitä myötä laihuus yleistä ja merkki "huonosta elämästä". Nykyään taas ruokaa on saatavilla joka paikasta, ja on niin epäterveellisiä ja lihottavia ruokia että ylipaino on lähtenyt rajuun nousuun ja laihuus on vähentynyt - tottakai silloin tavoitellaan sitä hoikkaa vartta, kun se tavallaan kertoo muille itsekurista ja terveydestä.
"Miksi minun pitäisi välittää jostain läskidenialismista ja potea mitoistani morkkista?"
- Ei sinun pitäisikään välittää siitä. Ei mua muiden paino kiinnosta, mutta pidän kyllä yleisesti ottaen hoikkia hyvännäköisinä - mutta se taas johtuu omasta vääristyneestä kehonkuvasta.
"Enkö saisi ajatella että olen kaunis?"
- Totta kai saat, ja jokainen on omalla tavallaan kaunis!
"Mikä sinun elämästäsi puuttuu jos koet tarvetta valistaa muita koko ajan että eivät kelpaa?"
- Mie en valista muita siitä etteivät he kelpaa, mutta uskon näiden valistajien olevan kyynisiä, katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä.
"Mitä sinä tarvitset?"
- Minä tarvitsen terveen kehon ja mielen, mitä en tällä hetkellä valitettavasti omista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta "läskidenialismi" ehkä tarkoittaa sitä, että hoikkia pidetään liian laihoina. Itseäni pidän hoikkana silloin, jos bmi on17-18 (en 15, niin kuin ehkä joku tällä palstalla ). Ärsyttää, että painoa kommentoidaan liian laihaksi, vaikka olen terve. Monet ihmiset näyttävät hoikilta isommallakin bmi:llä, varmaan siis ruumiinrakenteesta kiinni.
Minua ei toisten painot kiinnosta, mutta itse haluan pysyä hoikkana. Painon kommentointi on aina typerää ja epäkohteliasta. Yllättävän monet tuntuvat luulevan, että laihan painosta saa huomautella, mutta inhottavalta se tuntuu.
En ehkä osannut vastata kysymyksiin, mutta omalla kohdallani kuitenkin "ihannoin" laihuutta
Olet ehdottan oikeassa siinä että painon kommentointi on aina turhaa.
Tunnen pari ihmistä ketkä (usko tai älä) itse kärsivät siitä että paino ei nouse.
Juovat punaista maitoa ja syövät ihan mitä vaan koska haluaisivat että paino nousee, ei vain onnistu.
Joutuvat sitten vakuuttelemaan muille että eivät kärsi syömishäiriöstä, eivät vaan mahda sille mitään että paino tippuu jos eivät näe vaivaa sen eteen että kilot pysyisi.
Vierailija kirjoitti:
"Silti kiinnostaisi tietää mikä saa ihmisen vakuuttuneeksi että ihmisten kuuluisi pyrkiä olemaan mahdollisiman pienikokoisia?"
- Mun on tähän huono vastata, sillä kehonkuvani on ihan vinksallaan. Tiedostan sen, että normaalipaino/lievä ylipaino on paljon terveempää kuin alipaino/normaalin alaraja, mutta silti pidän laihuutta ja pienuutta tavoiteltavana ominaisuutena. Mie oonkin ollut on/off syömishäröilijä jo sen kuutisen vuotta. Edelleen koen, että luiden näkyminen ja litteä vatsa on ihanteellista, kaunista, upeaa, ja se, että painan tällä hetkellä yli 50 kiloa on suuri ahdistuksen aihe. Kun pää on vinksallaan niin se sitten on.
Noin yleisesti ottaenhan ihmiset pitää hankalasti saavutettavia asioita ihanteellisina - ennen vanhaan pieni ylipaino oli tavoiteltua ja haluttua, sillä ruoka oli vähissä ja kallista ja sitä myötä laihuus yleistä ja merkki "huonosta elämästä". Nykyään taas ruokaa on saatavilla joka paikasta, ja on niin epäterveellisiä ja lihottavia ruokia että ylipaino on lähtenyt rajuun nousuun ja laihuus on vähentynyt - tottakai silloin tavoitellaan sitä hoikkaa vartta, kun se tavallaan kertoo muille itsekurista ja terveydestä.
"Miksi minun pitäisi välittää jostain läskidenialismista ja potea mitoistani morkkista?"
- Ei sinun pitäisikään välittää siitä. Ei mua muiden paino kiinnosta, mutta pidän kyllä yleisesti ottaen hoikkia hyvännäköisinä - mutta se taas johtuu omasta vääristyneestä kehonkuvasta.
"Enkö saisi ajatella että olen kaunis?"- Totta kai saat, ja jokainen on omalla tavallaan kaunis!
"Mikä sinun elämästäsi puuttuu jos koet tarvetta valistaa muita koko ajan että eivät kelpaa?"- Mie en valista muita siitä etteivät he kelpaa, mutta uskon näiden valistajien olevan kyynisiä, katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä.
"Mitä sinä tarvitset?"- Minä tarvitsen terveen kehon ja mielen, mitä en tällä hetkellä valitettavasti omista.
Kiitos vastauksestasi!
Tarkoitukseni todellakin oli keskustella mutt kävi hiukan nolosti ja nukahdin aika pian sen jälkeen kun olin ketjun nostanut.
Tiedätkö yhtään mikä on vaikuttanut siihen että kehonkuvasi on vääristynyt?
On jotenkin kiehtovaa miten ilkeä itselleen ihminen osaa olla.
Tutustuin kerran ihmiseen joka oli todella mukava, ja näytti suurinpiirtein elävältä barbinukelta. Kauniit kasvot, täydellinen kroppa, juuri sellainen hoikka ja urheilullinen jota on ilo katsella, ja tämä ihminen suunnitteli kauneusleikkaukseen menemistä koska ei sietänyt naamaansa ei voinut poistua asunnostaan ilman meikkejä koska ei halunnut että muut näkisi miten ruma hän on.
Surullista. En tiedä toteuttiko leikkausta, oli näitä ihmisiä joita tuntee hetken ja sitten jatketaan taas erillään.
(En tiedä onko tarpeen tarkentaa että en ihannoi laihuutta vaikka pidän tietylaisia vartaloita kauniina).
Jasmiini kirjoitti:
Pakko todeta että en pysty ymmäryämään sinua! Mikä SINUA vaivaa??? Ahdistelet minua henkilökohtaisilla kysymyksilläsi jatkuvasti! Etkö sinä koe sitä epänormaalina?!
Huomenta =)
Käytöksesi on herättänyt paljon kysymyksiä, ja sinullakin näyttää kannattajia olevan joten päätin tehdä tällaisen uteluketjun koska minua kiinnostaa aloituksessa mainitut asiat.
Ei sinun pakko ole vastata, mutta mienkiintoistahan se olisi jos jakaisit vähän ajatuksiasi.
Jasmiini kirjoitti:
Jos on olemassa sellainen asia kuin läskidenialismi, miksi se herättää sinussa niin voimakkaita tunteita?
-VIHAAN SITÄ!!!!
Ymmärtäisin termin mikäli se tarkoittaisi että esim minä, 167/71, kuvittelisin olevani hoikka ja timmi, mutta en sitä että vaahtoaa että minua kymmenen kiloa kevyempi ei voi mitenkään olla hoikka.
-TUO NIMENOMAAN ON LÄSKIDENIALISMIta AJATTELUA!!! 167/61 ON HELVETIN KAUKANA HOIKASTA
En ymmärrä myöskään sitä että yrittää tuputtaa muille omaa näkemystään totuutena, ja taas raivotaan läskidenialismista kun joku sanoo että liian luiseva ei ole enää kaunista, esim BMI 15 ei ole viehättävää.
-NIMENOMAAN KUN BMI 15 EI OLE LIIAN LUISEVA VAAN JUURI SOPIBA
Makuasioista ei voi kiistää, kauneus on katsojan silmissä ja eri ihmiset kokevat asioita eri tavalla.
Silti kiinnostaisi tietää mikä saa ihmisen vakuuttuneeksi että ihmisten kuuluisi pyrkiä olemaan mahdollisiman pienikokoisia?
-SE SATTUU OLEMAAN LUONTAISTA ---> YKSIKÄÄN VILLIELÖIN EI OLE LIHAVA
Ja mikä antaa oikeuden läskitellä, ja suurinpiirtein houkutella syömishäiriöiden puolelle sanomalla valmiiksi hoikkaa ihmistä läskiksi.
S-ILÖÄ SINUN JA MONEN MUUN """HOIKKA -ON YKSINKETTAISEN LÄSKI. STANDARDISI HOIKALLR ON LÄSKI
Minäkin luulin nuorena olevani armottoman läski, 167/58, ja olin ihan rikki kun lääkkeiden takia tuli siihen 10kg lisää. Sain jonkin verran pois, ja vietin aivan liian paljon aikaa murehtimalla kilojani.
-WELL, TUO ON LÄSKIMITAT
Pääsin taas kokoon 36/S, nykyään ne mitat on muisto vain, kolme lasta ja eri tärkeysjärjestys.
Nyt vasta näytän siltä, miltä ennen luulin näyttäväni, enkä enää välitä!
-KOKO 36 ON L
Elämäni tärkeille ihmisille olen yhtä tärkeä oli mitat sitten mitä tahansa.
Miksi minun pitäisi välittää jostain läskidenialismista ja potea mitoistani morkkista?
-EN OLE KOSKAAN VÄITTÄNYT NOIN. SINUN.PITÖISI TUNTEA HUONOA OLOA LÄSKIDENIALIZMISGEN NÄKEMYMSTEB LEBITTÖMISESTÄ!
Enkö saisi ajatella että olen kaunis?
RIIPPUU MILYÄ NÄYTÖT
Mikä sinun elämästäsi puuttuu jos koet tarvetta valistaa muita koko ajan että eivät kelpaa?
-???????
Mitä sinä tarvitset?
-?!?!?!?
Jälleen kerran vastaat loukkaamalla ja haukkumalla, etkä ollenkaan avaa ajatusmaailmaasi, hoet vain että ASIA ON NÄIN JA SE ON TOTTA!
Se on sinulle totta, sen uskon kyllä.
Kiinnostaisi tietää miksi koet että sinä edustat absoluuttista totuutta?
(Et kuitenkaan onnistunut loukkaamaan, olen jo päässyyt sen vaiheen yli kun otin itseeni.)
Jasmiini kirjoitti:
etootosissas kirjoitti:
Jasmiini kirjoitti:
Pakko todeta että en pysty ymmäryämään sinua! Mikä SINUA vaivaa??? Ahdistelet minua henkilökohtaisilla kysymyksilläsi jatkuvasti! Etkö sinä koe sitä epänormaalina?!
Huomenta =)
Käytöksesi on herättänyt paljon kysymyksiä, ja sinullakin näyttää kannattajia olevan joten päätin tehdä tällaisen uteluketjun koska minua kiinnostaa aloituksessa mainitut asiat.
Ei sinun pakko ole vastata, mutta mienkiintoistahan se olisi jos jakaisit vähän ajatuksiasi.Päivää ":-)"
Ajatuksdni on että olet harvinaisen rasittava paldtailija.
Ehkä olen, ehkä en. Ainakin mun tunnuksia ei ole kertaakaan poistettu joten toinen meista taitaa yleisesti ottaen olla hiukan rasittavamoi vielä =)
Jasmiini kirjoitti:
etootosissas kirjoitti:
Jasmiini kirjoitti:
etootosissas kirjoitti:
Jasmiini kirjoitti:
Pakko todeta että en pysty ymmäryämään sinua! Mikä SINUA vaivaa??? Ahdistelet minua henkilökohtaisilla kysymyksilläsi jatkuvasti! Etkö sinä koe sitä epänormaalina?!
Huomenta =)
Käytöksesi on herättänyt paljon kysymyksiä, ja sinullakin näyttää kannattajia olevan joten päätin tehdä tällaisen uteluketjun koska minua kiinnostaa aloituksessa mainitut asiat.
Ei sinun pakko ole vastata, mutta mienkiintoistahan se olisi jos jakaisit vähän ajatuksiasi.Päivää ":-)"
Ajatuksdni on että olet harvinaisen rasittava paldtailija.Ehkä olen, ehkä en. Ainakin mun tunnuksia ei ole kertaakaan poistettu joten toinen meista taitaa yleisesti ottaen olla hiukan rasittavamoi vielä =)
Itse.teit ketjun jossa haastat riitaa kanssani. Se ON rastittavaa
Itse haluat riidellä, aloitukseni ei ole riidanhaastamista. Harmi että näet sen niin, kun minä haluaisin vain oppia jotenkin ymmärtämään mikä saa toisen vaahtoamaan toisten läskeistä.
Ei sinun tarvitse noteerata tätä ketjua mitenkään, harmittaa että nukahdin enkä jatkanut keskustelua aikaisemmin illalla.
Nyt lapsi taas herätti ja koska hetkeksi piristyin päätin katsoa josko joku olisi vastannut.
Mul on kuitenkin nyt näköjään niin läskit silmäluomet että en jaksa pitää silmiä auki, nostam tämän ehkä huomenna taas.
Kauniita unia!
Liian laiha villieläin ei lisäänny, tai ei ainakaan saa elinkelpoisia jälkeläisiä!
Ylipaino on epäterveellistä. En ymmärrä miksi ihminen haluaa olla epäterve ja altistaa itsensä sairauksille. Lisäksi hoikkana elämä on mukavampaa ja olo helpompi. Ei tarvitse aloittaa tällaisia keskusteluja oman alhaisen itsetunnon nostamiseen. Vaatteet mahtuu päälle, kaikki näyttää hyvältä, ei pursua, ei tarvitse sanoa kliseitä kuten "läheisille painoni ei merkitse".
Ymmärrän että itseensä tyytymättömillä lihavilla on tarve nostaa asiaa jatkuvasti esille näin, jotta oma olo paranisi. Suosittelisin kuitenkin elämäntaparemonttia. En voi uskoa, että kukaan on tyytyväisempi pulleana kuin hoikkana.
T. Nainen 175/63
Sössö ei koskaan vastaa kunnolla kysymyksiin, joissa sen pitäisi kunnolla pohtia omaa suhtautumistaan terveelliseen painoon. Esimerkiksi toi lihavat villieläimet juttu. Olen usein kysynyt, että miksi Sössö tavoittelee painoindeksiä 15, kun se ei kerran näytä häneltä onnistuvan. Jos hän joutuu näännyttämään itseään, oksentelemaan ja syömään ulostuslääkkeitä, ei häntä selvästikään ole tarkoitettu niin laihaksi. Jos hänet olisi tarkoitettu niin laihaksi, tulisi se helposti kohtuunormaalilla syömisellä ja normaalilla liikunnalla. Mutta ei näytä onnistuvan, joten selkeästi hänelle normaalipaino olisi korkeammalla.
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on epäterveellistä. En ymmärrä miksi ihminen haluaa olla epäterve ja altistaa itsensä sairauksille. Lisäksi hoikkana elämä on mukavampaa ja olo helpompi. Ei tarvitse aloittaa tällaisia keskusteluja oman alhaisen itsetunnon nostamiseen. Vaatteet mahtuu päälle, kaikki näyttää hyvältä, ei pursua, ei tarvitse sanoa kliseitä kuten "läheisille painoni ei merkitse".
Ymmärrän että itseensä tyytymättömillä lihavilla on tarve nostaa asiaa jatkuvasti esille näin, jotta oma olo paranisi. Suosittelisin kuitenkin elämäntaparemonttia. En voi uskoa, että kukaan on tyytyväisempi pulleana kuin hoikkana.
T. Nainen 175/63
Mutta nyt ei puhutakaan oikeasta ylipainosta vaan siitä, että miksi se vakava alipaino on ainoa hyvä paino. Ethän sinäkään ole edes hoikka näiden laihuuden ihannoitsijoiden mielestä.
T. Nainen 167/56 ja ilmeisesti siis jäätävä läski
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on epäterveellistä. En ymmärrä miksi ihminen haluaa olla epäterve ja altistaa itsensä sairauksille. Lisäksi hoikkana elämä on mukavampaa ja olo helpompi. Ei tarvitse aloittaa tällaisia keskusteluja oman alhaisen itsetunnon nostamiseen. Vaatteet mahtuu päälle, kaikki näyttää hyvältä, ei pursua, ei tarvitse sanoa kliseitä kuten "läheisille painoni ei merkitse".
Ymmärrän että itseensä tyytymättömillä lihavilla on tarve nostaa asiaa jatkuvasti esille näin, jotta oma olo paranisi. Suosittelisin kuitenkin elämäntaparemonttia. En voi uskoa, että kukaan on tyytyväisempi pulleana kuin hoikkana.
T. Nainen 175/63
Kuvittelet varmaan itse olevasi laihuuden ihannoija, mutta sinähän olet malliesimerkki ns. läskidenialistista. Painoindeksisi on 20,59 eli täysin normaali. Voit olla jopa pulska laihuuden ihannoitsijoiden mielestä. Laihuuden ihannoitsijoiden mielestä hoikka on vasta kun painoindeksi on jotain 16-18 (oma arvioni). Laiha alkaa olemaan painoindeksissä 15-16.
Sanot itseäsi hoikaksi, mutta laihuuden ihannoitsijoiden mielestä vaatteet näyttäisivät paremmilta, jos olisit laihempi. Rasva todennäköisesti pursuaa kaikkialta (Voit verrata omia läskejäsi Gigi Hadidiin. Olen varma, että Sössö mielellään etsii sinulle kyseisen kuvan).
Itse uskon, että voit olla hoikka ja tyytyväinen kehoosi, mutta on hieman naurettavaa, että tulet tänne puolustelemaan laihuuden ihannointia kun et selkeästi ymmärrä minkälaista laihuutta tässä nyt onkaan ihannoitu.
Anteeksi, en ymmärtänyt että tässä puhuttiin sairaalloisen laihuuden ihannoinnista. En oikeastaan nyt enää edes ymmärrä kenelle tämä kysely oli tarkoitettu. Please continue..
etootosissas kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
Tarkoitukseni todellakin oli keskustella mutt kävi hiukan nolosti ja nukahdin aika pian sen jälkeen kun olin ketjun nostanut.
Tiedätkö yhtään mikä on vaikuttanut siihen että kehonkuvasi on vääristynyt?
On jotenkin kiehtovaa miten ilkeä itselleen ihminen osaa olla.
Tutustuin kerran ihmiseen joka oli todella mukava, ja näytti suurinpiirtein elävältä barbinukelta. Kauniit kasvot, täydellinen kroppa, juuri sellainen hoikka ja urheilullinen jota on ilo katsella, ja tämä ihminen suunnitteli kauneusleikkaukseen menemistä koska ei sietänyt naamaansa ei voinut poistua asunnostaan ilman meikkejä koska ei halunnut että muut näkisi miten ruma hän on.
Surullista. En tiedä toteuttiko leikkausta, oli näitä ihmisiä joita tuntee hetken ja sitten jatketaan taas erillään.
(En tiedä onko tarpeen tarkentaa että en ihannoi laihuutta vaikka pidän tietylaisia vartaloita kauniina).
Ekan kerran koin paino- ja kehoahdistusta 5 vuoden ikäisenä (tämän siis sain tietää äitipuoleltani, kun uskalsin ottaa puheeksi syömisongelmat näin aikuisiällä). Todennäköisesti tähän vaikutti kaikkein eniten äiti, joka oli kylmä narsisti ja kommentoi jatkuvasti mun kehoa negatiiviseen sävyyn. "Jätä toi syömättä, älä oo ahne, susta tulee läski" - toi alkoi jo silloin kun olin vasta lapsi. Eniten kolautti itsetuntoa ne kommentit, missä mua verrattiin muihin: "Toi sun kaveris on niin ihanan hoikka.. olisitpa sinäkin! Anna tää paita kaverilles, se sopii hoikille paljon paremmin" jne. Nuo kommentit siis teini-iässä. Ja oltiin btw kaverin kanssa saman mittaisia ja painoeroa meillä oli huimat 3 kiloa. Asiaa ei myöskään auttanut se, että äitipuolella oli vääristynyt suhde ruokaan ja omaan kehoonsa.
Kun olin teini, äiti myös alkoi vertailemaan mun ja hänen kehoaan toisiinsa. "Anna toi paita mulle, ei se sovi sulle yhtä hyvin" "Sulla on se ja se asia huonoa kehossa, mulla taas kaikki hyvin" "Ai kauhee ku oon taas lihonut, pitää laihduttaa" (äidin laihdutus oli sitä, ettei hän syönyt juuri mitään).
Noh, teininä mulla sit pääsi oireilut valtaan. Sillon mulla varmaan olis diagnosoitu anoreksia jos olisin hakenut apua. Kävin pahimmillani vaa'alla 6 kertaa päivässä, ja lenkillä 6 kertaa. Juoksin, kuntoilin, enkä syönyt juuri mitään. Paino putos tosi alhaiseksi, voimat kävi vähiin, mutta jatkoin silti. Pahimmillani mulla törrötti luut aika ikävästi.
SILTI mie kaipaan sitä aikaa, kun olin syömishäiriöinen. En kaipaa sitä painoahdistusta ja syömättömyyttä, kaipaan luisevaa kehoa. Vaikka tiedän, että se oli huono asia.
Vierailija kirjoitti:
etootosissas kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
Tarkoitukseni todellakin oli keskustella mutt kävi hiukan nolosti ja nukahdin aika pian sen jälkeen kun olin ketjun nostanut.
Tiedätkö yhtään mikä on vaikuttanut siihen että kehonkuvasi on vääristynyt?
On jotenkin kiehtovaa miten ilkeä itselleen ihminen osaa olla.
Tutustuin kerran ihmiseen joka oli todella mukava, ja näytti suurinpiirtein elävältä barbinukelta. Kauniit kasvot, täydellinen kroppa, juuri sellainen hoikka ja urheilullinen jota on ilo katsella, ja tämä ihminen suunnitteli kauneusleikkaukseen menemistä koska ei sietänyt naamaansa ei voinut poistua asunnostaan ilman meikkejä koska ei halunnut että muut näkisi miten ruma hän on.
Surullista. En tiedä toteuttiko leikkausta, oli näitä ihmisiä joita tuntee hetken ja sitten jatketaan taas erillään.
(En tiedä onko tarpeen tarkentaa että en ihannoi laihuutta vaikka pidän tietylaisia vartaloita kauniina).Ekan kerran koin paino- ja kehoahdistusta 5 vuoden ikäisenä (tämän siis sain tietää äitipuoleltani, kun uskalsin ottaa puheeksi syömisongelmat näin aikuisiällä). Todennäköisesti tähän vaikutti kaikkein eniten äiti, joka oli kylmä narsisti ja kommentoi jatkuvasti mun kehoa negatiiviseen sävyyn. "Jätä toi syömättä, älä oo ahne, susta tulee läski" - toi alkoi jo silloin kun olin vasta lapsi. Eniten kolautti itsetuntoa ne kommentit, missä mua verrattiin muihin: "Toi sun kaveris on niin ihanan hoikka.. olisitpa sinäkin! Anna tää paita kaverilles, se sopii hoikille paljon paremmin" jne. Nuo kommentit siis teini-iässä. Ja oltiin btw kaverin kanssa saman mittaisia ja painoeroa meillä oli huimat 3 kiloa. Asiaa ei myöskään auttanut se, että äitipuolella oli vääristynyt suhde ruokaan ja omaan kehoonsa.
Kun olin teini, äiti myös alkoi vertailemaan mun ja hänen kehoaan toisiinsa. "Anna toi paita mulle, ei se sovi sulle yhtä hyvin" "Sulla on se ja se asia huonoa kehossa, mulla taas kaikki hyvin" "Ai kauhee ku oon taas lihonut, pitää laihduttaa" (äidin laihdutus oli sitä, ettei hän syönyt juuri mitään).
Noh, teininä mulla sit pääsi oireilut valtaan. Sillon mulla varmaan olis diagnosoitu anoreksia jos olisin hakenut apua. Kävin pahimmillani vaa'alla 6 kertaa päivässä, ja lenkillä 6 kertaa. Juoksin, kuntoilin, enkä syönyt juuri mitään. Paino putos tosi alhaiseksi, voimat kävi vähiin, mutta jatkoin silti. Pahimmillani mulla törrötti luut aika ikävästi.
SILTI mie kaipaan sitä aikaa, kun olin syömishäiriöinen. En kaipaa sitä painoahdistusta ja syömättömyyttä, kaipaan luisevaa kehoa. Vaikka tiedän, että se oli huono asia.
Ikävää, että sinulla on ollut noin huonoja kokemuksia. Yritä pysyä terveenä!
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on epäterveellistä. En ymmärrä miksi ihminen haluaa olla epäterve ja altistaa itsensä sairauksille. Lisäksi hoikkana elämä on mukavampaa ja olo helpompi. Ei tarvitse aloittaa tällaisia keskusteluja oman alhaisen itsetunnon nostamiseen. Vaatteet mahtuu päälle, kaikki näyttää hyvältä, ei pursua, ei tarvitse sanoa kliseitä kuten "läheisille painoni ei merkitse".
Ymmärrän että itseensä tyytymättömillä lihavilla on tarve nostaa asiaa jatkuvasti esille näin, jotta oma olo paranisi. Suosittelisin kuitenkin elämäntaparemonttia. En voi uskoa, että kukaan on tyytyväisempi pulleana kuin hoikkana.
T. Nainen 175/63
Luitko ollenkaan aloitusta? Tuntuu jotenkin että olet lukenut ihan eri version siitä.
Miksi noin hyökkäävä asenne?
Kyllähän minä myönnän suoraan että on muutama kilo liikaa, mutta en suostu uskomaan että oikea paino minulle olisi 47kg, kuten täällä väitetään.
Sinunkin ihannepainosi olisi muuten 55kg maksimissaan jos lähtee mukaan siihen mistä nämä "läskidenialismisaarnaajat" puhuvat.
Ja olen oikeasti onnellisempi nyt kun teen mitä haluan, syön mitä halua kun/jos haluan, enkä tuijota peiliä tai vaakaa ja mietin miten voisin näyttää paremmalta.
Vierailija kirjoitti:
etootosissas kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
Tarkoitukseni todellakin oli keskustella mutt kävi hiukan nolosti ja nukahdin aika pian sen jälkeen kun olin ketjun nostanut.
Tiedätkö yhtään mikä on vaikuttanut siihen että kehonkuvasi on vääristynyt?
On jotenkin kiehtovaa miten ilkeä itselleen ihminen osaa olla.
Tutustuin kerran ihmiseen joka oli todella mukava, ja näytti suurinpiirtein elävältä barbinukelta. Kauniit kasvot, täydellinen kroppa, juuri sellainen hoikka ja urheilullinen jota on ilo katsella, ja tämä ihminen suunnitteli kauneusleikkaukseen menemistä koska ei sietänyt naamaansa ei voinut poistua asunnostaan ilman meikkejä koska ei halunnut että muut näkisi miten ruma hän on.
Surullista. En tiedä toteuttiko leikkausta, oli näitä ihmisiä joita tuntee hetken ja sitten jatketaan taas erillään.
(En tiedä onko tarpeen tarkentaa että en ihannoi laihuutta vaikka pidän tietylaisia vartaloita kauniina).Ekan kerran koin paino- ja kehoahdistusta 5 vuoden ikäisenä (tämän siis sain tietää äitipuoleltani, kun uskalsin ottaa puheeksi syömisongelmat näin aikuisiällä). Todennäköisesti tähän vaikutti kaikkein eniten äiti, joka oli kylmä narsisti ja kommentoi jatkuvasti mun kehoa negatiiviseen sävyyn. "Jätä toi syömättä, älä oo ahne, susta tulee läski" - toi alkoi jo silloin kun olin vasta lapsi. Eniten kolautti itsetuntoa ne kommentit, missä mua verrattiin muihin: "Toi sun kaveris on niin ihanan hoikka.. olisitpa sinäkin! Anna tää paita kaverilles, se sopii hoikille paljon paremmin" jne. Nuo kommentit siis teini-iässä. Ja oltiin btw kaverin kanssa saman mittaisia ja painoeroa meillä oli huimat 3 kiloa. Asiaa ei myöskään auttanut se, että äitipuolella oli vääristynyt suhde ruokaan ja omaan kehoonsa.
Kun olin teini, äiti myös alkoi vertailemaan mun ja hänen kehoaan toisiinsa. "Anna toi paita mulle, ei se sovi sulle yhtä hyvin" "Sulla on se ja se asia huonoa kehossa, mulla taas kaikki hyvin" "Ai kauhee ku oon taas lihonut, pitää laihduttaa" (äidin laihdutus oli sitä, ettei hän syönyt juuri mitään).
Noh, teininä mulla sit pääsi oireilut valtaan. Sillon mulla varmaan olis diagnosoitu anoreksia jos olisin hakenut apua. Kävin pahimmillani vaa'alla 6 kertaa päivässä, ja lenkillä 6 kertaa. Juoksin, kuntoilin, enkä syönyt juuri mitään. Paino putos tosi alhaiseksi, voimat kävi vähiin, mutta jatkoin silti. Pahimmillani mulla törrötti luut aika ikävästi.
SILTI mie kaipaan sitä aikaa, kun olin syömishäiriöinen. En kaipaa sitä painoahdistusta ja syömättömyyttä, kaipaan luisevaa kehoa. Vaikka tiedän, että se oli huono asia.
Tuntui pahalta lukea tämä =( Loistavaa että olet saanut ja ottanut vastaan apua, todella inhottavaa että olet tuollaista joutunut sietämään =(
Jasmiini kirjoitti:
Tänään on parempi päivä keskustela. Ylireagoin eilen kysymyksiisi, mutta sinä et vastannut vieläkään siihen, miksi olet aikaisemmissa ketjuissa kysellyt perheestäni yms/teet asiattomia oletuksia siitä?!
Olenhan vastannut, haluan tietää mikä on muokannut maailmankuvasi.
Nostan tämän nyt jos joku olisi hereillä.