Apua! Naapuri asensi itse kieltokyltin ja nyt

Vierailija kirjoitti:

Taloyhtiön maata talon lähistö. Asukkaat ei voi määrätä omia sääntöjään. Isännöitsijä asialle ja muistutus asukkaille miten taloyhtiössä toimitaan, mitkä on asukkaiden oikeudet ja mitkä ei. Meilläkin eräs muija viritteli ohjelappujaan sinne sun tänne ja kielsi asuntonsa läheltä lähtevän polun käyttämisen ja vielä tukki sen. Isännöitsijä hoiti asian mutta vieläkin täytyy rouvaa aika ajoin muistuttaa että asukkaat eivät ohjeista toisiaan vaan ohjeet ja säännöt tulevat hallituksen toimesta ja asuntojen edustalla oleva kulkuväylä kuuluu taloyhtiölle ja on julkinen eikä kenenkään yksityisaluetta.

Mikä hemmetti näitä vanhoja, kauan samassa taloyhtiössä asuneita vaivaa kun käyttäydytään kuin omistettaisiin koko taloyhtiö ja muut ovat palvelijoita tai riesoja joita mollataan jokaiselle. Sama työpaikoilla, omitaan tietyt työvälineet joihin ei muut saa koskea, istumapaikat ja kahvikupit, kaikkea kytätään että varmasti toimitaan samoin kuin aina ennenkin ja että sama törky varmasti pysyy siinä kaapissa eikä kukaan vaan siivoa sitä 40-vuotta vanhaa paperijätettä pois kun sitä voi vielä joku taho kysellä..No onneksi tuo sukupolvi on eläköitymässä ..siirtyvät sitten 24/7 taloyhtiöitten riesaksi koputtelemaan öisin seiniä kun ei saa nukutuksi kun seinänaapurin koira juo vettä.

Harmittaa kyllä tälläinen toiminta, ihan vain senkin takia, etten tosiaan halua mitään riitaa kenenkään naapurin tai muunkaan ihmisen kanssa. Samassa talossa asuu muitakin koiranomistajia (esim. yksi vanha mies, joka istuu myös välillä kyseisellä penkillä ja pitää koiraansa vapaana) ja hän on tosi kohtelias ja mukava. Eikä hänkään ole nähnyt polulla kulkemisessa mitään ongelmaa. Toisaalta tekisi vain mieli mennä ja ottaa kyltti alas. Huoh. - AP

Vierailija kirjoitti:

0/5 ei jatkoon

Sama, tylsä provo ei jatkoon. Ei tuollaista ole missään paitsi porvoossa

-IISAK SONNI

Hmm. Yksittäinen asukas ei voi päättää taloyhtiön puolesta, mutta sinänsä tuollaiset "tästä on saatu kulkea vuosikymmenet" on tosi hankalia. Ihmisillä on tapana alkaa pitämään asioita oikeuksinaan ja sen jälkeen nousee rähinä, kun tätä erikoisoikeutta ei enää saakaan käyttää. Ei saisi koskaan antaa mitään lupia mihinkään, kun tappelu siitä tulee, kun niitä yrittää myöhemmin evätä.

Kaverini osti talon, jonka pihan läpi oli naapurissa olevan pienkerrostalon asukkaat tottuneet kulkemaan. Tätä ei ostaessa tietänyt, että ihmiset lompsii omakotitalon pihan läpi, kahden metrin päästä ikkunasta. Huomautti asiasta, hänelle suututtiin. Sai hirveät haukut niskaansa, että "tässä on vakiintunut kulkureitti" jne. Ja sai kuulla, ettei "hänellä ole oikeutta kieltää", vaikka kyse oli pienestä omakotitalotontista (alle 800m2) ja naapuritalon asukkailla oli peräti kaksi omaa kulkuväylää. Tämän kaverin pihan kautta oikaisi tielle/bussipysäkille ehkä sen 10 metriä maksimissaan ja siitä oli totuttu kulkemaan.  Riita oli täysin tajuton. Siellä kävi poliiseja, kaverini sai kaikkea sontaa niskaansa tappouhkauksista lähtien jne. Tuon pienkerrostalon asukkaat oli kaikenlaista "epäsosiaalista ainesta" ja se pahensi asiaa, koska niiltä puuttuu alkeelliset käytöstavat ja ovat tosi uhkaavia, poliisikaan ei voi mitään niille. Riita kesti noin vuoden, kunnes naapuritaloyhtiö antoi periksi ja nyt kukaan ei kulje tuota reittiä. Kaveri laitti reitin alkuun puskan, joka uusittiin ekan vuoden aikana varmaan 20 kertaa, koska nämä naapurit repi sen irti jopa kaverin silmien edessä nauraen, että "sä et voi meille mitään". Tarinan opetus on, että koskaan ei pidä antaa mitään lupia (saati tarjoutua) mihinkään erityisjärjestelyyn. Kun se muodostuu tavaksi, saa vihat niskaansa, kun alkaa sitä aluksi väliakaiseksi tarkoitettua järjestelyä perumaan.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Yksittäinen asukas ei voi päättää taloyhtiön puolesta, mutta sinänsä tuollaiset "tästä on saatu kulkea vuosikymmenet" on tosi hankalia. Ihmisillä on tapana alkaa pitämään asioita oikeuksinaan ja sen jälkeen nousee rähinä, kun tätä erikoisoikeutta ei enää saakaan käyttää. Ei saisi koskaan antaa mitään lupia mihinkään, kun tappelu siitä tulee, kun niitä yrittää myöhemmin evätä.

Kaverini osti talon, jonka pihan läpi oli naapurissa olevan pienkerrostalon asukkaat tottuneet kulkemaan. Tätä ei ostaessa tietänyt, että ihmiset lompsii omakotitalon pihan läpi, kahden metrin päästä ikkunasta. Huomautti asiasta, hänelle suututtiin. Sai hirveät haukut niskaansa, että "tässä on vakiintunut kulkureitti" jne. Ja sai kuulla, ettei "hänellä ole oikeutta kieltää", vaikka kyse oli pienestä omakotitalotontista (alle 800m2) ja naapuritalon asukkailla oli peräti kaksi omaa kulkuväylää. Tämän kaverin pihan kautta oikaisi tielle/bussipysäkille ehkä sen 10 metriä maksimissaan ja siitä oli totuttu kulkemaan.  Riita oli täysin tajuton. Siellä kävi poliiseja, kaverini sai kaikkea sontaa niskaansa tappouhkauksista lähtien jne. Tuon pienkerrostalon asukkaat oli kaikenlaista "epäsosiaalista ainesta" ja se pahensi asiaa, koska niiltä puuttuu alkeelliset käytöstavat ja ovat tosi uhkaavia, poliisikaan ei voi mitään niille. Riita kesti noin vuoden, kunnes naapuritaloyhtiö antoi periksi ja nyt kukaan ei kulje tuota reittiä. Kaveri laitti reitin alkuun puskan, joka uusittiin ekan vuoden aikana varmaan 20 kertaa, koska nämä naapurit repi sen irti jopa kaverin silmien edessä nauraen, että "sä et voi meille mitään". Tarinan opetus on, että koskaan ei pidä antaa mitään lupia (saati tarjoutua) mihinkään erityisjärjestelyyn. Kun se muodostuu tavaksi, saa vihat niskaansa, kun alkaa sitä aluksi väliakaiseksi tarkoitettua järjestelyä perumaan.

Ihan järkyttäviä naapureita tuolla kaverillasi. Ymmärrän kyllä, jos kyseessä olisi omakotitalon piha tai parkkipaikka. En tietenkään menisi toisten pihoille kävelemään. Enkä muutenkaan halua riitaa tai aiheuttaa kenellekään minkäänlaista harmia. Mutta nyt on kyse sellaisesta metsäpolusta, jota tämä nainen ei omista. Ja kyltistä, jota hänellä ei ole ollut lupaa asentaa. Nainen itsekin on käyttänyt aina (ja käyttää edelleen, mutta nyt vain hän saa kulkea siitä, ei kukaan muu kerrostalojen asukkaists) kyseistä polkua, kuten kaikki muutkin. Koskaan kukaan ei ole valittanut, naapurit ovat vain tervehtineet toisiaan iloisesti, kun joku on tullut polulla vastaan. - AP