Muita, joiden vaavilla on pavlikin valjaat?
Meidän tytöllä (synt. 01/06) todettiin sairaalan kotiinlähtötarkastuksessa löysät lonkat, eli reisiluun pystyi lonksauttamaan pois lonkkamaljasta. Hoidoksi asennettiin saman tien ns pavlikin valjaat ja tarkoitus oli pitää niitä kuukausi. Nyt saimme kuulla, että vaikka luut jo pysyvätkin hyvin paikoillaan, hoitoa jatketaan vielä toinen kuukausi. Kyselenkin nyt, että kuinkas kauan te muut olette joutuneet näitä henkseleitä vaavillanne pitämään? Olen kuullut, että Hgissä minimihoito on 3 kk ja täällä Treella se on 1kk. Me olimme niin tuohon kuukauteen asennoituneet, että nyt harmittaa kovin joutua vielä kuukausi, ehkä kauemminkin, niitä pitämään. Arveluttaa myös, että aiheutuuko motoriselle kehitykselle jotakin viivästymistä. Kuntoonhan ne on saatava ja pieni murhehan tämä viime kädessä on, mutta äitinä surettaa kovasti katsoa ihanaa tyttöään mokomissa henkseleissä.
Onko teille muille selvinnyt onko löysille lonkille jotain " syytä" ? Meillä ei ole suvussa muilla vastaavaa todettu eikä lapsi ollut perätilavauva, joten olemme kai vähän poikkeavia siinä mielessä. Lapsi ei myöskään ollut suuri syntyessään (alle 4kg), joten ei kohdussa kovin ahdastakaan kai ole ollut. Vai onko vaan niin, ettei tälle syytä löydykään? Jostain luin, että neljä viidestä löysälonkkaisista on tyttöjä, mistähän sekin johtuu?
Olisi kiva kuulla, mitä te muut samassa tilanteessa olevat tuumitte asiasta ja tosiaan kauanko teillä on hoito kestänyt.
Kommentit (9)
Kiitos tosiaan vastauksesta! Ihmettelen, ettei valjaat/lasta -lasten vanhempia ilmaantunut enempää asiaa pohtimaan. Aika samanlaiselta tapaukselta teidän tyttö kuulostaa, meilläkin nimittäin on esikoinen kyseessä ja ultratessa sekä tunnustellessa oli koko odotusajan raivotarjonnassa. Ei tosiaan ollut mitään sellaista tekijää, joka liitetään luksaation syntyyn.
Mitenköhän lääkärit ratkaisevat sen laitetaanko Rosenin lasta vaiko Pavlikin valjaat? Vai onkohan se lääkäri-/paikkakuntakohtaista? Googlailtuani aiheesta olen melkein kiitollinen, että meillä on valjaat, ainakin kuvien perusteella tuo lasta tuntuu vielä kurjemmalta kohtalolta. Valjaat ovat kuitenkin jonkin verran joustavat ja pehmeät, sylissä pitäminen onnistunee helpommin, vaikkei sopivia asentoja monia olekaan. Lapsi itse niistä tuskin kärsii, eiköhän se ole äiti, jota asia eniten riepoo.
Minäkin tosiaan olen monet itkut tihrustanut, kun tuntuu niin kurjalta, ettei tyttö saa vapaana potkiskella. Meille kirurgi puhui ensin vain kuukaudesta, luksaatio ei kuulemma ollut kovin paha, toisessa jalassa hyvinkin lievä. Niinpä kun kuukauden hoidon jälkeen menimme näytille, niin oletin ilman muuta, että valjaista voidaan luopua. Toinen lonkka olikin jo kunnossa, ja toinenkin paikallaan, mutta itse lonkkamalja oli vielä " luisu" . Harmittaa, että miksei meille heti sanottu, että voi mennä pidempäänkin kuin kuukausi. Nyt yritänkin asennoitua niin, että seuraavankin tarkistuksen jälkeen voidaan joutua pettymään. Meillä on niin, että kahden viikon käytön jälkeen saa ottaa valjaat pois ja kylvettää lapsen. Seuraavana päivänä käydään puetuttamassa uudet ja puhtaat tilalle ja taas pidetään 2 viikkoa. Kyllä oli riemun päivä se, kun riisuimme valjaat ja tyttömme oli ihan oma itsensä, sellainen liukas pieni makaroni. Hän vaikutti itsekin paljon tyytyväisemmältä oloonsa.
Hyvähän se on, että tällaiset havaitaan heti kättelyssä, myöhemmällä iällä voisi tulla paljon suurempia operaatioita. Sitä vaan on äitinä niin huolestunut ja surullinen, oli lapsen " vamma" sitten miten mitätön hyvänsä. Toivottavasti meidän tyttösten lonkat paranevat täydellisesti!
Minäkään en varsinaisesti ole peräänkuuluttamasi kaltainen henkilö, sillä meidänkin tytöllä oli lastahoito. Tyttö on nyt 11 kk. Ensimmäinen lapsi eikä meillä vanhemmilla ole lonkissa ollut mitään vikaa. Luulimme ettei meillä luksaatiota suvussa ole kun sitä meiltä kotiinlähtötarkastuksessakin kysyttiin. No, sieltähän se lopulta löytyi, miehen serkulta - mies ei vain sitä muistanut/tiennyt kun vaiva oli hoidettu ennen miehen syntymää :) Mutta ei perätilaa meilläkään koskaan ja vauva oli syntyessä hieman alle 3 kg eli ei mikään iso vauva todellakaan.
Minäkään en tiedä miksi jossain laitetaan lastahoito ja jossain valjaat. Meillä lastaa pidettiin muistaakseni - jännä miten ne asiat jo unohtuu - 7 viikkoa. Hankalaahan se välillä oli, mutta terveet lonkat tietty se tärkein juttu kuten kaikille vanhemmille.
Lonkat pysyivät lonkkamaljassa hyvin jo ennen tuota 7 viikon määräaikaa. Puolivuotistarkastuksessa katsottiin röntgenissä luutumista ja sitä ei silloin vielä ollut tapahtunut. Lääkäri sanoi tuolloin että ei varmaan syytä kovin huolestua - ja oikeassa oli. Saimme uuden ajan parin kk päähän tuosta tarkistuksesta ja kaikki oli kunnossa. Luutuminen tapahtuu tytöillä keskimäärin 1/2 vuoden iässä, meidän tytöllä ilmeisesti vähän hitaammin. Nyt seuraava tarkastus on sitten kun tyttö oppii kävelemään, viimeistään kuitenkin 1 v 2 kk iässä. Vielä meillä ei kävellä itse, tukea vasten kävelee. En tiedä onko vaikuttanut morotiseen kehitykseen tuo luksaatio. Ryömimään ja konttaamaan tyttö alkoi hieman ennen 9 kk ikää, siitä seisoon tukea vasten 10 kk iässä ja nyt siis kävelee tukea vasten. En ole asiantuntija, mutta ei varmaan kannata kamalasti huolestua tuosta morotisesta kehityksestä. Kaikki oppii taidot aikanaan, toinen aikaisemmin kuin toinen ja eikä sitä voi kukaan kai sanoa oliko lastahoidolla/lonkilla vaikutusta motoriseen kehitykseen.
Tsemppiä teille valjaiden kanssa ja kaikkea hyvää, myös Tii75:lle (ollaan taidettu ennenkin kirjoitella hänen kanssa samoissa ketjuissa tästä aiheesta)!
Meidän tytölle laitettiin myös heti synnärillä valjaat, se on TAYS:issa ihan rutiinihoito lastan sijaan (onneksi!). Aluksi se oli kyllä järkytys, mutta pian sitä huomasi ettei se paljon elämää haittaa, etenkin kun tyttö syntyi heinäkuussa eikä vaatteita tarvinnut paljon pukea. Ainoa hankala juttu oli kuljetus autossa, vuokrasimme Vauvatalo Johannasta turvasängyn (en ole varma siitä nimityksestä), joka tuntui turvattomalta, eikä pitkä vauva meinannut siihen kunnolla mahtua.
Valjaita ei tarvittu kuin viisi viikkoa, silloin ei lääkäri enää tuntenut mitään eroa lonkissa (vasen puoli luksoitui kokonaan vastasyntyneenä). Ultrassakaan ei enää 3-kuisena sen-jonkun-kulman asteluku heittänyt kuin asteella terveeseen verrattuna. Olin tietysti onnellinen ja hiukan yllättynytkin että näin lyhyt hoito riitti.
Mitään syytä luksaatiolle ei osattu kertoa, tosin itsekin kärsin " paukkuvasta lonkasta" joskus, joten voihan se olla minulta perittyä. Vauva oli raivotarjonnassa ja syntyi sektiolla, kokoa oli 53 cm ja 4040 g. Meillä kyllä esikoisellakin taisi olla ahtaat oltavat masussa, hän syntyi kiireellisellä sektiolla, koska avautuminen pysähtyi tarjontavirheen vuoksi. Hänellä oli pää vinossa koko vauva-ajan, mutta sekin onneksi parantui itsekseen kun oppi istumaan ja lähti liikkeelle.
Sellainen pikku moka kirurgille (vaalea nainen) sattui, että hän unohti vaihtaa valjaat ajoissa isompiin. 5-viikkoisena, kun valjaat otettiin pois, uusi kirurgi naureskeli niille S-koon valjaille. En nimittäin itsekään tajunnut löysätä pohjeremmejä kun niihin koskeminen kiellettiin, ja vauvalle jäi hurjat painaumat pohkeisiin. Ne näkyivät muutaman viikon ja onneksi häipyivät itsestään.
Motorisesta kehityksestä en osaa sanoa oikein mitään, meillä tuo tyttö on hyvin rauhallinen tapaus ja aika hidas oppimaan liikunnallisia taitoja. Hän on myös melko pullea, 6-kuisena 70,5 cm ja 10300 g. 7-kuisena hän alkoi kääntyä masulleen, ja jos hän olisi ensimmäinen lapsi, olisin ollut jo aika ahdistunut ;o) Nyt esikoinen vie niin paljon huomiota, ettei moisesta ehdi stressata. Nyt ikää on 8 kk ja varmaankin alkaa pian ryömiä, joten en usko että valjaat mitään vakavaa hidastumaa aiheuttivat.
Kyllä se aika pian menee, nyt minäkin olen jo melkein unohtanut millaista oli hoitaa valjasvauvaa.
mutta sen verran voin lohduttaa, että meidän tyttö on ainakin motorisesti kehittynyt ihan ok.
Tyttö syntyi siis kesäkuussa ja 2 päivän lääkärintarkastuksessa lääkäri epäili vasemman lonkan olevan löysä ja laittoi konsultaatiopyynnön kirurgille. Niinhän siinä sitten kävi, että tytöllä todettiin lonkan subluksaatio ( lonkka ei siis mene täysin pois paikoiltaan vaan on löysä) ja lasta laitettiin. Voi sitä itkun määrää, olin aivan poissa tolaltani.
Turussa TYKSissä lastahoidon pituus on 8 viikkoa ja vaikka ultratutkimuksessa 6 viikon iässä lonkan todettiin olevan ok, lastahoitoa jatkettiin vielä se 2 viikkoa. 4 kk röntgentutkimuksessa lonkka oli myös ok ja seuraavaksi menemme tutkimuksiin noin vuoden iässä kun tyttö jo kävelee. Kyllä meillä odotettiin sitä päivää, että lasta otetaan pois ja vaikka silloin aika tuntui pitkältä niin nyt jälkikäteen tuntuu, että hetkenhän se vaan oli.
Tyttömme täyttää ensi viikolla 9 kk ja noin kuukauden verran on ryöminyt ja kaksi viikkoa kontannut. Viikko sitten opittiin nousemaan istumaan ja lähestulkoon samoihin tyttö on yrittänyt tukea vasten seisomaan. Seisominen tukea vasten jo onnistuukin jos seisomaan asettaa. Motorisesti kehitys on siis ok.
Meillä tyttö oli viikolta 19 asti raivotarjonnassa eli perätila ei meillä ollut syynä. Mainoa oli 3720 g joten ahdastakaan ei odotusaikana pitäisi olla ollut. meillä kävi samalla tavoin kuin toisellakin tässä ketjussa ( en muista nimimerkkiä) että kotiinlähtiessä luulimme, että suvussa ei muita " lonkkavaivaisia" ole mutta yllättäen sellainen sitten löytyikin, nimittäin oma sisarpuoleni, jolla lonkka oli jouduttu leikkaamaan 2-vuotiaana ( siskopuoli on minua yli 20 vuotta vanhempi emmekä ole tekemisissä, joten en sitä tiennyt aiemmin). Meillä siis ilmeisesti kuitenkin prinnöllistä taipumusta.
Tsemppiä kaikille lonkkavauvojen vanhemmille. Vika on onneksi " helposti" korjattavissa ja lasta/valjashoito kestää kuitenkin suhteellisen lyhyen aikaa vaikka kokemuksesta tiedän, että odottavan aika on pitkä, tässä asiassa ainakin.
TAYSissa meitäkin hoidetaan. Vähän sama juttu kävi meillekin vaalean naispuolisen kirurgin kanssa (Anne Mäkelä, oisko nimi sellainen?), nimittäin tytölle laitettiin silloin kotiinlähtöpäivänä s-koon valjaat. Parin viikon päästä käytiin näyttämässä ja saman kokoisilla jatkettiin. Sitten kolmen viikon ikäisenä tyttö oli tosi tuskainen, itki melkein kaikki valveillaoloaikansa eikä mikään asento ollut hyvä. Kun saatiin ottaa valjaat pois edellisenä iltana ennen neljän viikon tarkastusta, meillä oli kuin eri vauva, tyttö rauhoittui ihan silmissä. Ka mä olin jo ehtinyt epäillä koliikkia ja vaikka mitä. Johan tuon ikäinen kuukaudessa kasvaa kummasti ja hänellä oli varmaan ollut tosi tukalat oltavat viimeisen viikon, parikin. Ja meitä kun kanssa kiellettiin itse säätelemästä valjaita.
Nyt tytölle laitettiinkin sitten toiseksi kuukaudeksi heti L-koon valjaat. Se vaalea nainen tosin ehdotti, että tulisimme seuraavan kerran vasta kuukauden päästä ja sitten ultrattaisiin taas, mutta mä ilmoitin, että me tullaan kahden viikon päästä vaihtamaan valjaat puhtaisiin. Saadaanpahan sitten taas yks ilta ja yö ja aamu nauttia valjaattomasta tytöstä ja kylvettää puklut kaulapoimuista. Ja päästään neuvolaan mittauttamaan, pituutta kun ei tietenkään ole voitu syntymän jälkeen nyt mitata.
Pitäkäähän peukkuja, että me päästäisiin kuukauden päästä noista eroon!
Meidän vauvalla oli Pavlikin valjaat 6-viikkoisesta 12-viikkoiseen. Ensin tosin oli hetken von rosenin lasta, mutta se teki niin tuskaisen olon jo viikkojen ikäiselle vauvalle, että vaihdettiin valjaisiin. Valjashoito olikin sitten ok.
Kirjoitan ehkä ap. aiheen vierestä, mutta teidän kotihoito-ohjeet kummastuttivat. Täällä hyksin lastenklinikalla saatiin mukavat ja asialliset ohjeet + hoito. Saatiin 2 valjaat ja niitä sai kotona vaihtaa ja pestä. Vauvan sai kerran viikossa kylvettää eli riisua ja pukea valjaisiin. Pohkeissa olevia tarraliuskoja säädimme itse väljemmälle - nehän eivät edes vaikuta valjaiden asentoon.
Voin kuvitella pahan mielesi kun lastahoitoa jatkettiin. Iloisia hetkiä vauvan kanssa! Jälkeenpäin voin sanoa, että hoito meni sittenkin nopeasti ohi - vaikka silloin tämä tieto oli vähäisin mikä lohdutti.
Tosiaan, ollaanpa meitä ohjeistettu ihan eri tavalla kuin teitä! Tuohan kuulostaa hirveän paljon järkevämmältä, että saa kotiin vaihtovaljaat ja luvan edes kerran viikossa kylvetellä! Ja TAYSin kirurgi kun tosiaan kehtasi ehdottaa viimeksi, että kokonainen kuukausi oltaisiin yksissä ja samoissa henkseleissä ilman mitään säätämistä saati pesemistä. Jo on kumma! Alkaa mennä usko koko hoitavaan lääkäriin!
Odottavan aika on pitkä, mutta nyt on kohta jo mennyt eka viikko tästä toivottavasti viimeisestä hoitokuukaudesta. Kevättä kaikille!
Täältä löytyy kolmas hoitovaihtoehto: Lindelin lasta .
Meillä ja esikoinen ja tyttö. Syntyi 24.3. Ei perätilaa.
Diagnoosi lonkkaluksaatio:
" Potilaallaa siis todettu löysä lonkka vasemmalla. Äiti hieman notkeamman sorttinen. Tyttö tullut kuitenkin maailmaan oikein päin. Tutkittaessa varsin potra tyttö, joka varsin rentoutuneena päästää tutkimaan. Selvästi vasen lonkka luksoitavissa, oikea tuntuu pysyvän paikallaa joskin ehkä vähän löysempi. Sammakkoasennossa hyvin lonkat asettuvat paikalleen.
Suunnitelma: Asetetaan nyt Lindelin lastalle n:o 0. Seuraava kontrolli pkl:lla noin viikon kuluttua ja siitä eteenpäin 4 ja 8 viikon kohdalla, jolloin voitaneen lastahoito lopettaa ja vielä kerran kliininen kontrolli noin kuukausi hoidon lopettamisen jälkeen sekä 1/2 vuoden iässä, jolloin myös lonkan röntgen."
Näin siis lääkäri meille. Eli kyseli onko suvussa ollu mitään ja olenko notkea l. saanko peukalon taivutettua ranteeseen. Juu saan ja vauvin isäkin saa. Kahdeksasta viikosta puhui lastan kanssa.
Vähän se harmittaa mutta parempi näin. Kirurgi puhui että ennen muinoin kun joka kylässä oli rampa niin ne olivat näitä lonkkavikaisia kun ei asiaa tiedetty silloin. Sanoin että on filosofinen kysymys onko tämä vika. Ja syyksi epäili että neiti ollut kohdussa jalat ristissä. Parempi saada hoidettua nyt näin helpolla kun hoitamattomana voi olla invalidisoiva. Ja kolme kuukauttakin on loppujen lopuks lyhyt aika eikä tarvitse leikellä mitään tai jättää vauvaa sairaalaan hoidettavaksi.
Pikkuveljeni syntyi keskosena ja hänellä on cp-vamma. Olen kiittänyt Luojaa ettei tämä lonkkajuttu ole tämän kummosempi asia. En pysty edes kuvittelemaan miltä vanhemmistani on tuntunut pikkuveljeni kohdalla kun oman tytön kohdalla tämmöinen " pieni" asia sai valtavia tunteita aikaan.
Jaksamista ja siunausta kaikille asian kanssa eläville!! =)
Anski ja " Lilli" viikon
ja heti alkuun sori, en varsinaisesti ole peräänkuuluttamasi henkilö, sillä meidän nyt jo 8-kk vauvaa hoidettiin aikanaan von Rosenin lastalla pavlikin valjaiden sijaan, mutta lonkkaluksaatio siis oli hänelläkin, joten jotain tiedän aiheesta. Täällä pk-seudulla tuo lasta on käsittääkseni ensisijainen lonkkaluksaation hoitomuoto. Meitä hoidettiin Jorvin sairaalassa ja hoidon kesto oli kuusi viikkoa. Jännitin ihan hirveästi sitä kuuden viikon tarkastusta, jos tulee takapakkia, mutta onneksi saatiin jättää lasta sinne sairaalaan, oltiin sitä jo otsaa myöten täynnä. Vaikka kyseessä on ja oli tosi pieni vaiva kun sitä nyt ajattelee (oikeasti, hädin tuskin muistaa että sellainen lasta oli ja kun siinä tarkastuksessa voitaisiin todeta NIIIN paljon pahempiakin juttuja), kyllä ne ensimmäiset päivät kotiinlähtötarkastuksen jälkeen menivät minulla ihan tippa linssissä kun oli se vain kamalaa että kaunis ja ihana pieni vauvani oli sidottu sellaiseen vehkeeseen (eikä tietysti ne hormonitkaan siinä ihan viattomia olleet:-) itkin kaikkea muutakin kuin sitä lastaa). Mutta pääasia tietysti, että kyseessä on korjaantuva " vika" ja lapsi tulee kuntoon.
Luksaatio on tosiaan yleisempi tytöillä, perätilavauvoilla ja niillä, joilla sitä löytyy jo sukurasitteena. Kuten teilläkin, meillä on kyllä tyttö, mutta perätilassa ei ollut ikinä ultratessa edes käymässä (ultrattiin usein) eikä meidän suvuissakaan sitä ole ennestään. Kuulemma esikoisilla vielä yleisempää kuin seuraavilla, joskin saattaa olla koko katraallakin. Tavattiin viimeksi tarkastuksessa perhe, jonka kaikki kolme lasta olivat käyneet läpi lastahoidon:-(
Tyttömme lonkka ei ollut vielä puolivuotistarkastuksessa ihan kunnossa, joten menemme vuoden iässä uudelleen, ja sitten vielä mahdollisesti puolitoistavuotiaana. Nivelkupin muotoutuminen on ollut hieman hitaampaa, mutta kyllä se nivel" pallo" siellä jo pysyy, hiukan vain antaa taivutellessa enemmän periksi kuin normaali lonkka. On hyvä että tarkistellaan!
Teille tsemppiä, on se vain niin ihana päivä kun sen vauvan saa " takaisin" ja voi taas hoitaa ihan normaalisti, pitää sylissä miten vain, kantaa kantoliinassa, istuttaa turvaistuimessa, kylvettää jne. Toivottavasti se on teillä edessä jo pian!