Lue keskustelun säännöt.
Mistä voimat avioeroon?
15.08.2016 |
En jaksa enää. Tuntuu kuin minulla olisi kaksi aviomiestä.
On se hieno ihminen, joka kertoo rakastavansa, silittää ja hieroo ja kehuu ja touhuaa lasten kanssa, osallistuu kotitöihin ja tekee ruokaa jos löytää mielenkiintoisia juttuja.
Sitten on se jota en siedä, joka on juonut salaa ja jemmannut pulloja ja valehdellut vaikka huomaan ettö se on kännissä, joka huutaa pienimmästäkin asiasta, jota ei vain kiinnosta ylläpitää siisteyttä tasaisesti, joka.käy ruokakaupassa mutta vain jos olen miettinyt kauppalistan valmiiksi ja on mun vika jos sitten jokin jää, ärisee heti aamusta kun joutuu nousemaan lasten kanssa jos minä haluan joskus nukkua pidempään.
On kolme lasta, ne mö tein,sen ekan miehen kanssa, tämä toinen on alkanut näkyä viime aikoin yhä useammin.
En olisi sen kanssa mennyt naimisiin enkä tehnyt lapsia.
Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, ei suostu.
Tuntuu että varsinkin lasten takia pitäisi erota. Kukaan ei voi hyvin.
Olen hukassa, en tiedä mitä tehdä.
Kommentit (6)
Olen ihan loppu, en tiedä johtuuko erinäiset kivut siitä että olen niin väsynyt, vai väsyttääkö siksi että aina sattuu johonkin.
Taidan olla henkisestikin poikki, kun välillä tuntuu että mies osallistuu kasvatukseen vain karjumalla koneelyaan.
Lapset tappelee keskenään.
Teen vuorotyötä.
Ei väliä onko vapaapäivä, ilta- vai aamuvuoro niin herään lasten kanssa.
Mies tosiaan huonolla tuulella heti ja karjuu lapsille heti aamusta jos joutuu heräämään.
Tänään olen niin väsynyt että en jaksa enää mitään, kaikki voimat kulutettu.
Sitten mies yhtäkkiä meneekin hakemaan meille pizzat, vaikka ensin on ärjynyt vaikka mitä täällä.
Olenko hullu?
Pitäisikö jatkaa siksi että mies kuitenkin välillä on ihana?
Kuvittelenko vain mikä kaikki on perseestä?
En minäkään mikään täydellinen vaimo ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä sanonut miehelle että sa muuttaa pois jos ei muutu, varsinkin käytös lapsia kohtaan.
Olen sanonut että voidaan olla asumuserossa, katsotaan miten alkaa sujua.
Mies ei suostu. Kiroilee ja ilmeilee ja tiuskii kun koitan keskustella, sitten skarppaa vähän aikaa, sitten kaikki jatkuu kuin ennen.
Jokainen tilanne on erilainen, mutta monesti ihmiset tajuavat/jaksavat lähteä erilleen turhan myöhään. Monesti se on lapsillekin helpotus jos vanhemmat eroavat. Eronneet vanhemmat on helpompi käsitellä kuin turvaton kotiympäristö.
Itse kasvoin lapsuuteni alkoholismiperheessä ja äitini arpoi aina lähteäkö erilleen vai yrittääkö vielä. Kaikki alkoi riitelystä, salailusta ja huonosta ilmapiiristä kunnes isältäni lähti työpaikka alta alkoholismin takia. Isäni menetti myös ajokorttinsa alkoholin takia. Asunto omistusrivarista vaihtui pienempään, jos vaikka maiseman vaihto auttaisi. Paljon työttömyyttä ja monta menetettyä työpaikkaa. Molemmat vanhemmat onnettomia, mutta äitini ei halunnut kääntää selkäänsä miehelleen. "Josko se siitä." Isäni sai työpaikan, mutta menetti senkin onnettomuuden takia - ajoi työmatkalla alkoholisoituneena melkein tuoreen äidin ja vauvan yli ja aiheutti ketjukolarin. Onneksi henkiä ei menetetty. Isot velat, masennus... vasta tässä vaiheessa äitini päätti lähteä erilleen. Onneksi itse olin muuttanut jo aiemmin omilleni.
Nyt äitini elää rauhassa omaa elämäänsä ja voi rentoutua kotonansa. Isäni kohtalo ei ollut kaunis - ei päässyt viinasta irti, syyllisti itseään ankarasti teoistaan ja kuoli liiallisen alkoholinkäytön vuoksi. Mutta tähänkin rumbaan kului melkeim kymmenen vuotta - pitkä aika elää onnettomana.
Alkoholismilta vaikuttaa. En tiedä miten sitä voi auttaa, ehkä hänen vain itse tajuttava. Potkaise pihalle.
Voi ap! Ihan kamalan paljon voimia tuohon tilanteeseen. Tiedän mitä käyt läpi. Sun kirjoitus on juuri niinkuin minä olisin kirjoittanut vuosi sitten.
Yksi päivä viime marraskuussa tuli vain mitta täyteen. Erosta oltiin jo aiemmin puhuttu, mutta sinä päivänä vain jostain kummasta se rohkeus ja voima löytyi. Tulostin avioeropaperin ja ilmoitin että haluan erota. Mulla ei ollut miestä enää vuosiin, vaan aikuinen lapsi. Se tunne sen jälkeen.. Olo oli miin kevyt. Vaikka oli suru päättyneestä liitosta ja siitä, että menetin sen alkoholille, oli päällimmäinen tunne kuitenkin se kevyt olo.
Ennen tuota me yritettiin kauan uudestaan ja uudestaan saada joku roti miehen juomiseen. Se oli kuitenkin joka kerta vain tyhjä lupaus. Varmasti löytyy onnellisiakin tarinoita, mutta mun mielestä alkoholisti on alkoholisti eikä siitä muuksi muutu.
Tsemppiä ap! Kukaan ei voi tehdä ratkaisuja sun puolesta. Voimat voi löytyä yllättävälläkin hetkellä.
Miehesi on alkoholisti, piilottelee juomistaan, kusettaa ja syyttää sinua. Ongelmanne ei lopu jos mies ei lopeta juomista. Eikä lopeta ennen kuin haluaa oikeasti itse lopettaa ja hakee apua. Sinä päätät kauanko jäätte lasten kanssa katsomaan alamäkeä.