Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Raskaus ja miehen suhtautuminen riskeihin

Vierailija
15.08.2016 |

Meille on tulossa vauva, raskaus vasta alussa. Nyt mua on alkanut jännittää vauvan terveys ja mahdolliset riskit mm. kromosomivirheistä (olen melkein 40 v).

Itse kehityshäiriöiden riski ei niinkään huolestuta minua kuin miehen suhtautuminen asiaan. Jos selviäsi, että lapsella on esim. down, niin mies haluaisi varmasti abortin, sillä jostain syystä down-ihmiset tuntuvat hänestä suorastaan vastenmielisiltä :( Minua ahdistaa hänen suhtautumisensa. Tiedostan, että sikiöseuloissa selviää vain murto-osa mahdollisista kehitysvammoista, joten mitään takeita terveestä lapsesta ei ole kaikkien seulojenkaan jälkeen. Entä jos meille syntyy yllätysdown? Kauheaa ajatella, millainen järkytys tämä olisi miehelle ja kuinka tämä suhtautuisi lapseen.

Onkohan tällainen suhtautuminen miehillä yleistäkin vai onko minun mieheni tässä ikävä poikkeus? Tuntuu, että meille nimenomaan pitäisi syntyä erityislapsi, jotta mies joutuisi tarkistamaan asenteitaan.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
15.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up. Kiinnostaisi kuulla, kuinka muiden miehet suhtautuvat riskeihin? Ja miksi alapeukkua - mieheni suhtautumisen takia vai siksi, kun minä huolehdin tästä asiasta?

Vierailija
2/4 |
15.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä ei kannata etukäteen huolehtia. Tuo että melkein toivot erityislasta kuulostaa kummalliselta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
15.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi sitten teet lapsen miehen kanssa, jolla on ihan erilaiset arvot kuin sinulla? 

Onhan se yleistä, että mies ottaa eron jos syntyy vammainen lapsi. Valitettavasti.

Vierailija
4/4 |
15.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyseessä ei ole ensimmäinen lapsi. Aikaisemman kahden kohdalla ei tämä miehen suhtautuminen ole tullut millään tavalla esiin, varmaan siksi kun riskit olivat iän vuoksi pienemmät kuin nyt. En ole siis aikaisemmin kokenut, että arvomaailmamme olisivat niin kaukana toisistaan eikä nytkään tunnu siltä paitsi tässä yhdessä asiassa.

En toivo erityislasta, koska erityislapsi veisi ihan eri tavalla voimavaroja kuin terve, ja mm. isommille lapsille jäisi väistämättä paljon vähemmän aikaa. Jollain tavalla vain ajattelen, että miehen suhtautuminen on niin kylmää ja kurjaa, että jotenkin karman lain perusteella hänelle olisi "oikein" joutua tilanteeseen, jossa hänen ajattelutapansa kääntyisi häntä itseään vastaan ja hän joutuisi ehkä tarkistamaan ajatteluaan ja kasvamaan ihmisenä. Tästä huolimatta toivon kyllä tervettä lasta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan yhdeksän