Mikä h****tin "tyhjän pesän syndrooma"

Oikein! On erittäin mukavaa olla kaksin miehen kanssa, lapset pärjää hyvin omillaan ;D

Ei kyllä tyhjän pesän syndroomasta tietoakaan.

Onnea sulle, että olet saanut VIHDOIN elämäsi takaisin... eikö se muka ollut elämääsi lapsen kanssa?

Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat... mutta mulle tämä elämä 4 lapsen kanssa on minun elämää, koska halusin näitä lapsia enemmän kuin mitään muuta.

Oliko sinun lapsesi sitten "vahinko" tai ei niin tarkkaan suunniteltua.... kuulostaa vain, että lapsi on ollut taakka elämässäsi, ja nyt vihdoin olet vapaa painolastista.

Nauti tottakai nyt täysillä! mutta toivon vain, että olet myös nauttinut täysillä elämästäsi lapsen kanssa.

Nämä on niin uskomattoman ihania nämä lapset, että ihan haikeudella kyllä ajattelen ajan etenemistä, ja sitä päivää, kun joskus olen "ilman" lapsia, miehen kanssa kahdestaan.

Ehkä aloitan sitten uuden kierroksen, joskus kolmevitosena :) olen nimittäin 37v kun esikoinen täyttää 18v, ja 43v kun nuorin täyttää 18v.

Mulla tuo on ensi vuonna edessä kun poika lähtee opiskelemaan isänsä lähistölle ja saa punkata kolme vuotta isänsä kämpillä. Näin on ainakin suunnitellut. Mä oon jo ihan että jes jes jes JEEES!!! En millään malttaisi odottaa. Saahan sitä nyt jo tulla ja mennä niin kuin huvittaa, kyllä tuollainen ysiluokkalainen jo aika hyvin tulee yksin kotona toimeen, mutta on siitä silti vastuuta kannettava, ettei sitä ihan voi yksin jättää kotiin jos haluaisin lähteä ex tempore -reissulle pitemmäksi aikaa. Vuoden päästä. :D

Rokkimutsi kirjoitti:

Olen onnessani pakkaillut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muuttaneen kuopuksen tavaroita ja siivonnut ja tyhjännyt hänen huonettaan ja hykerrellyt KUN OLEN SAANUT ELÄMÄNI TAKAISIN!

Juuri äsken oli jalat pöydällä ja punaviinilasi kädessä. Syönyt olen mitä huvittaa ja MILLOIN huvittaa. Ruokakauppalasku on n, 10% entisestä, koska tykkään sienistä, marjoista ja villivihanneksista yms. edullisesta.

2kk kuluttua lähden Egyptiin tuttujen luokse kuukaudeksi. Sukulaiset eivät sitä vielä tiedä. Joulun EHKÄ olen Suomessa, kun lapsonen varmaan haluaa tulla "Jouluksi kotiin" mutta jos ei, NIIN SITÄ PAREMPI!

Mutta siis YES tilanne minun kannaltani. Ja hyvä, että isä ottaa pojastaan vetovastuun vuorostaan. Ei ole tuo etäisä hommeli oikein pelittänyt viime vuosina.

Määräsikö alaikäinen lapsesi siis mitä sait syödä ja milloin?

Vierailija kirjoitti:

Rokkimutsi kirjoitti:

Olen onnessani pakkaillut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muuttaneen kuopuksen tavaroita ja siivonnut ja tyhjännyt hänen huonettaan ja hykerrellyt KUN OLEN SAANUT ELÄMÄNI TAKAISIN!

Juuri äsken oli jalat pöydällä ja punaviinilasi kädessä. Syönyt olen mitä huvittaa ja MILLOIN huvittaa. Ruokakauppalasku on n, 10% entisestä, koska tykkään sienistä, marjoista ja villivihanneksista yms. edullisesta.

2kk kuluttua lähden Egyptiin tuttujen luokse kuukaudeksi. Sukulaiset eivät sitä vielä tiedä. Joulun EHKÄ olen Suomessa, kun lapsonen varmaan haluaa tulla "Jouluksi kotiin" mutta jos ei, NIIN SITÄ PAREMPI!

Mutta siis YES tilanne minun kannaltani. Ja hyvä, että isä ottaa pojastaan vetovastuun vuorostaan. Ei ole tuo etäisä hommeli oikein pelittänyt viime vuosina.

Määräsikö alaikäinen lapsesi siis mitä sait syödä ja milloin?

Kuulostaa tosiaan oudolle...

/quote]Määräsikö alaikäinen lapsesi siis mitä sait syödä ja milloin?[/quote]

Kuulostaa tosiaan oudolle...[/quote]

Mitähän outoa siinä on? Että aktiivisesti treenaava nuori tarvitsee tietynlaisen ruokavalion, tiettyinä kellonaikoina? Hän ei syö sieniä, eikä pelkkää kasvisruokaa. Ne taas ovat olleet minun pääasiallinen ruokavalioni nyt, kun olen ollut yksin.

Olisiko minun PIIKANA pitänyt passata hänelle ruuat eteen ja itse syödä omia ruokiani muulloin?

Mielestäni siinä ei ole mitään outoa, että (hurjasti) kasvava nuori sanelee ruokavalion ja -ajat.

Te olette outoja, kun ihmettelettä tätä.

Hyvä jos ei ole. Olen vierestä seurannut kuinka vaikeaa on ollut yhdellä tutulla jolle lapset ovat Elämän Sisältö Ja Tarkoitus. Ripustautuva äiti rasittaa lapsia ja äiti taas on onneton ja jollain tapaa eksyksissä nyt kun lapset ovat lähteneet kotoa. Onneksi tällaiset tapaukset taitavat olla aika harvinaisia.

Jaa. Minusta oli hauskaa kun perhe oli kokonaisena koossa. Mä tykkäsin perhe-elämästä. Nyt on enää kuopus kotona ja hiljaista on. Mies on aina reissuhommissa ja mä saan olla yksikseni pitkiä aikoja. Kyllä tähänkin tottuu mutta hauskin ja elämänmakuisin vaihe elämästä taitaa nyt olla ohi.