Lue keskustelun säännöt.
Vauva löi päänsä
Tiivitaavi
14.08.2016 |
Moi. Haluaisin kuulla muidenkin kokemuksia ja ajatuksia, on niin paska-mutsi ja morkkis olo, kun annoin sen tapahtua, että vauva löi päänsä. Vauva istui karva-taljan päällä kivi-lattialla.. Mieheni tuli ottamaan vauvasta valokuvia ja sovimme että minä olen vauvan vieressä ja vahdin ettei pääse kaatumaan selälleen,vauvan tasapaino on vielä tätä luokkaa että kaatuilee (välillä ehkä tahallaankin) selälleen. Minä heiluttelin lelua ja koitettiin saada vauva nauramaan. Pari kertaa vauva kellahti taakse ja sain kopin. Sitten myöhemmin en huomannutkaan vauvan kaatumista kunhän pysyi kauan hyvin istualtaan ja nauroi höpötyksillemme. Katsoin muualle hetkeksi ja vauva kaatui selälleen. Mielestäni löi päänsä karva-taljaan eikä osunut kivilattiaan,säikähdin niin etten muista ja hätäännyin enemmän kun mies tylytti ja huusi minulle. Vauva alkoi heti itkeä joka loppui hetken päästä. Ei kuhmuja tai jälkiä ja leikkii nyt normaalisti. Vointia on nyt tarkoin seurattava 24h. Tämä tämmöinen tuskin havinaista pienten lasten kohdalla,nyt vain on niin morkkis kun olin itse vieressä. Mies torui vielä uudelleen, että "ihmiset kuolee kun lyövät esim.päänsä jäällä". Tuntuu inhottavalta tuollainen syyllistäminen vaikka tiedän että pään lyöminen on aina vakava paikka.. Lähinnä kirjoitin josko saisin vertais-tukeA, millaisia ajatuksia tämä teissä herättää?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo nyt niin vaaralliselta kuulosta, taisitte itse pelästyä enemmän. Vauvoilla pää kolisee välillä vaikka kuinka vahtisi etenkin kun alkavat opetella seisomaan. Turha ottaa morkkista, vauvan luusto on sen verta joustava että kestää pienet iskut ja kolhut. Itse olen huomannut että mitä enemmän itse reagoi ja hätääntyy sitä enemmän vauva pelästyy ja huutaa vaikka ei edes sattuisi pahasti. Kannattaa tietysti aina seurailla oloa mutta en usko että mistään vakavammasta on kyse jos vauva on pirteä, leikkii ja syö. Miehesikin varmaan vain pelästyi ja reagoi pelästymiseen siirtämällä vastuun sinulle syyttämällä sinua. Toisin sanoen miehesi ei osaa hädän tullen reagoida järkevästi vaan tavallaan pakenee paikalta.
Meillä kaatuilee kävelemään opetteleva yksi vuotiaskin päälleen välillä. Ihan normaalia!
Ja lapsi tosiaan tekee tätä välillä selkeesti tahalleen!
Kyllä noita kolinoita tulee,te ette voi kaikelta varjella vaikka kaikkenne teettekin.Ette ole huonoja ja älä siitä miehestä välitä,se on ihmisluonnolle normaalia ärähtää kun pelästyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ne kopsahtelee ennemmin tai myöhemmin. Ja käy sille miehekkin joku kerta niin että vauva sen vastuulla tötöilee
Meille lääkäri sanoi, kun hätäiltiin kovin, että jos vaan oman pituutensa verran kaatuu (seisaaltaan tai istualtaan esim.), ei ole niin vaarallista. Vasta kun korkeammalta putoaa. Lisäksi vauvan kallonluut ovat pehmeät ja toimivat jo itsessään samoin kuin joidenkin vanhempien lapsillaan käyttämät konttauskypärät. Lisäksi, jos itku loppuu suht helposti, eikä lapsi ole poissaoleva/kärttyinen/vetelä/väsynyt, niin ei pitäisi kovin pahasti olla käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Vauvalle ei onneksi käynyt kuinkaan,siis sen perusteella että on ollut iloinen,reipas ja ruoka maistuu. Ei kolhuja päässä. Mies oli illalla edelleen vihainen ja sanoi että tällaista ei saa missään nimessä tapahtua ja "lupaa että olet ensi kerralla tarkempi. "No sehän on selvää että parhaimpani vanhempana teen, tuli siinä sitten päästettyä suustani että ei ole harvinaista että näin käy,lapsiperheisSä näitä useimmalle kyllä sattuu. Sain syytökset sitten mieheltäni siittä että vähättelen ja pakenen vastuuta vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Hän huusi että se oli minun syytäni ja tällaista ei saisi sattua. Ei tietenkään saisi ja sehän oli vahinko. Mutta pahoitin kyllä mieleni mieheni käytöksestä,aivankuin itselläni ei olisi ollut paha mieli kun annoin onnettomuuden tapahtua. Mielestäni syyttely ei ole kovin rakentavaa vaikka tiedän itse että sehän oli minun syy. Mieheni on hyvin pikku tarkka ja varjeleva ollut aina. Olen saanut kuulla kuinka liikun talvella vaunuilla liian lujaa epätasaisella tiellä,vauvan aivot hölskyy.. Halusin vauvan kanssa liikkua kodin ulkopuolella kun hän täytti 6kk äitiys-lomalla,esim käydä shoppaileen kun ei aina jaksa olla kotona ja olisi kiva että vauvakin näkee muuta maailmaa. Mieheni kielsi minua kulkemasta autolla vauvan kanssa, hän haluaa itse toimia kuskina . Tämä siksi että tiellä voi jotain sattua esim joku ajaa auton perään ja vauvalle käy jotain. Mkeheni ei siis uskalla pästää minua ajamaan vauvan kanssa. Minusta tämä kaikki on jo hiukan erikoista..
Oli pakko avautua. Kiitos. Terv ap
Taitaa miehesi käytös olla lapselle vaarallisempaa kuin tuo yksi pään kopsahdus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuulostaa turhan rajusti reagoivalta. Niin kuin moni täällä on jo todennut niin vauvat ovat kestäviä, ja veikkaan että jokaisessa perheessä tapahtuu pään kopsahdus vähintään kerran vauva-ajalla. Kunhan seurailet vointia vähintään sen päivän (ja jos haluaa olla ekstra-varovainen niin neljä päivää) niin uskon ettei mitään vakavampaa ole sattunut :) et ole huono äiti, huonoa äitiä ei edes kiinnostaisi lapsen vointi. Näitä sattuu kenelle tahansa.
Poikani, jonka olin hetkeksi jättänyt ilman vaippoja, lirautti noin vuoden vanhana pisut lattialle, johon sitten liukastui ja kaatui selälleen.
Häneltä salpautui henki, eikä hän pystynyt aluksi edes itkemään. Voi luoja että säikähdin, kiikutin kolmevuotiaan sisarensa naapuriin ja taksilla lääkäriin. Ihana vanhempi mieslääkäri tutki pojan ja lohdutteli, että näitä sattuu, ja lapsen pää kestää aika paljon, eikä yksivuotias onneksi korkealta kaadu.
Mitään ongelmaa ei pojalleni tapauksesta jäänyt, hän on nyt 34-vuotias mahdottoman mukava mies : D
Ei ole sellaista vauvaa, joka ei päätään joskus kolauttaisi. Seurailkaa vointia ja herätelkää yöllä muutaman kerran. Tottakai voi viedä päivystykseen/lääkärille oman mielenrauhan takia. Voi myös soittaa terveysneuvontaan.