Lue keskustelun säännöt.
En todellakaan aio selittää 19-vuotiaalle tyttärelleni, miksi minä ja isänsä eroamme.
13.08.2016 |
Ne ovat aikuisten asioita eivätkä ole tarkoitettu 19-vuotiaan korville. Tyttö on aivan liian nuori puhumaan aikuisten asioista. Ei hän sellaisia edes ymmärtäisi. Se että asuu omillaan ja kustantaa itse elämänsä, ei tarkoita että olisi aikuinen ja kykenesi käsittelemään tällaisia asioita.
Kommentit (22)
Ei kai kukaan oletakaan, että äiti kertoo siitä, miten kolmen kimppa ei lopulta ollut hyvä ratkaisu. Fiksumpaa on kertoa, että teille tuli erimielisyyksiä jakamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipäsinun tarvitsekaan. Muistathan ettei tyttärelläsikään ole mitään velvollisuuksia kertoa omista asioistaan sinulle tai velvollisuutta edes pitää sinua elämässäsi.
Miksi pitää olla double failure? Ensin ero ja sitten vielä kyvyttömyys kommunikoida eroon johtaneet syyt jälkipolvelle? Mikä ihmeen krooninen epäonnistuja oikein olet?
Kerro kuitenkin pääkohdat. Hän on aikuinen nainen ja te olette hänen vanhempansa.
Vaikka syy olisi jokin tosi ikävä, kuten pettäminen, niin senkin voi kertoa.
Mahtaako olla tässä tapauksessa äitikään niin kypsä aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otit sitten taas uuden lähestymistavan kitinällesi kuinka aikuiset ihmiset ovatkin avuttomia lapsia.
Älä huoli, isä varmaan kertoo tyttärelle totuuden tapahtuneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en nyt lähde keskustelemaan siitä, mihin 19-vuotias kykenee. Mutta kyseenalaistaisin kyllä sen, täytyykö lasten ylipäänsä tietää, mistä vanhempien ero johtuu? Eihän heidän tarvitsee tietää vanhempiensa parisuhteen sisäisiä asioita dilloinkaan kun suhde jatkuu? Eikö kyse ole vanhempien keskinäisestä asiasta, joka ei kuulu muille?
Jos te avioparina, tyttärenne asuessa vielä kotona, riitelitte ja mekastitte niin että sen kuuli ja näki, tytär varmaan osaa itsekin päätellä että ero oli paras ratkaisu. Jos te kuitenkin olitte toisianne kunnioittava pariskunta ja rakastitte toisianne mutta että päätittekin nyt erota, 19-vuotias voi kenties ajatella että jompikumpi vanhemmista on löytänyt uuden kumppanin. Onpa syy mikä hyvänsä, voit kertoa tyttärellesi syyn tai olla kertomatta. Hänellä on elämä edessään, niinkuin hänen vanhemmillaankin. Avioero on raskas kokemus kaikille, perheen dynamiikka muuttuu kaikkien perheenjäsenten osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tuli aika hyvä, Ikis. Uutta näkökulmaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuli aika hyvä, Ikis. Uutta näkökulmaa.
Ap
No en ole Ap. Tuli vahingossa.
Äskeinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ole Ikis, vaan takertuja-äiti, eli Takiainen. Aikuinen lapsi ei pääse äidistään eroon kuin muuttamalla maapallon toiselle puolelle heti 18 täytettyään.
Joo, Ikis on ikäerohullu, ihan eri juttu kuin ap:lla.
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt lähde keskustelemaan siitä, mihin 19-vuotias kykenee. Mutta kyseenalaistaisin kyllä sen, täytyykö lasten ylipäänsä tietää, mistä vanhempien ero johtuu? Eihän heidän tarvitsee tietää vanhempiensa parisuhteen sisäisiä asioita dilloinkaan kun suhde jatkuu? Eikö kyse ole vanhempien keskinäisestä asiasta, joka ei kuulu muille?
Meinaatko, ettei ero vaikuta lapsiin mitenkään?
Vanhempien parisuhde on perheen perusta. Se vaikuttaa lapsiin AINA. En tarkoita tällä, että pitäisi 7.vuotiaallle tilittää isän pettämisistä tai siitä, että ei itse pysty olemaan uskollinen tai vaikkapa siitä, että seksi on tosi huonoa. Mutta kaikki asiantuntijat suosittelevat, että lapsille kerrotaan ikätason mukaan mahdollisimman rehellisesti syy eroon, koska muuten lapset syyttävät siitä itseään. Eikä siihen auta se klassinen "tämä ei ole sinun vikaasi" -fraasi, koska lapset ovat mestareita syyttämään itseään vanhempien ongelmista.
Jos suhde on ollut riitaisa, on ihan hyvä ottaa asia esille ja sanoa, että siinä se eron syy ja että molemmat olette onnellisempia erillään, vaikka rakastattekin tietysti lapsia yli kaiken. Jos syynä on pettäminen, on ehdottoman tärkeää valaista asiaa ainakin sen verran, että lapset tajuavat petetyn surun ja jopa vihan esim. toteamalla, että isä teki jotain, joka loukkasi äitiä ja sai äidin surulliseksi, ja vähän isommille voi ihan suoraankin sanoa, että isällä on joku toinen.
On outoa, että ihmiset kykenevät puhumaan näistä asioista muiden ihmisten - jopa puolituttujenkin - kanssa rehellisesti mutta ei sitten niiden, joita koko asiaa koskee.
Mitä tulee 19-vuotiaaseen omillaan asuvaan, niin hän kyllä kestää totuuden ja kestää myös sen, ettei kuule kuin jonkin virallisen fraasin. Vanhempiensa kanssa läheinen tietysti saa tietää enemmän ja jos on etäiset suhteet niin kuin ap:lla tyttäreensä, niin sitten varmaan saa jotain epämääräistä selitystä erilleen kasvamisesta.
Isälle sopii varmaan paremmin kuin hyvin, että tyttö kuulee vain hänen versionsa eron syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt lähde keskustelemaan siitä, mihin 19-vuotias kykenee. Mutta kyseenalaistaisin kyllä sen, täytyykö lasten ylipäänsä tietää, mistä vanhempien ero johtuu? Eihän heidän tarvitsee tietää vanhempiensa parisuhteen sisäisiä asioita dilloinkaan kun suhde jatkuu? Eikö kyse ole vanhempien keskinäisestä asiasta, joka ei kuulu muille?
Meinaatko, ettei ero vaikuta lapsiin mitenkään?
Vanhempien parisuhde on perheen perusta. Se vaikuttaa lapsiin AINA. En tarkoita tällä, että pitäisi 7.vuotiaallle tilittää isän pettämisistä tai siitä, että ei itse pysty olemaan uskollinen tai vaikkapa siitä, että seksi on tosi huonoa. Mutta kaikki asiantuntijat suosittelevat, että lapsille kerrotaan ikätason mukaan mahdollisimman rehellisesti syy eroon, koska muuten lapset syyttävät siitä itseään. Eikä siihen auta se klassinen "tämä ei ole sinun vikaasi" -fraasi, koska lapset ovat mestareita syyttämään itseään vanhempien ongelmista.
Jos suhde on ollut riitaisa, on ihan hyvä ottaa asia esille ja sanoa, että siinä se eron syy ja että molemmat olette onnellisempia erillään, vaikka rakastattekin tietysti lapsia yli kaiken. Jos syynä on pettäminen, on ehdottoman tärkeää valaista asiaa ainakin sen verran, että lapset tajuavat petetyn surun ja jopa vihan esim. toteamalla, että isä teki jotain, joka loukkasi äitiä ja sai äidin surulliseksi, ja vähän isommille voi ihan suoraankin sanoa, että isällä on joku toinen.
On outoa, että ihmiset kykenevät puhumaan näistä asioista muiden ihmisten - jopa puolituttujenkin - kanssa rehellisesti mutta ei sitten niiden, joita koko asiaa koskee.
Mitä tulee 19-vuotiaaseen omillaan asuvaan, niin hän kyllä kestää totuuden ja kestää myös sen, ettei kuule kuin jonkin virallisen fraasin. Vanhempiensa kanssa läheinen tietysti saa tietää enemmän ja jos on etäiset suhteet niin kuin ap:lla tyttäreensä, niin sitten varmaan saa jotain epämääräistä selitystä erilleen kasvamisesta.
Ei omillaan asuvaa aikuista lasta tarvitse ottaa omaksi uskotukseen eron keskellä, ei hänelle kuulu vanhempien intiimiasiat minkään ikäisenä. Ne on parempi puhua omien kavereiden kanssa, eikä lapsen joka joutuu olemaan kuitenkin molempien vanhempien kanssa tekemisissä. En minä ainakaan näin nelikymppisenäkään haluaisi kuulla vanhempieni seksiongelmista, enkä kertoisi omistani heille. Enkä halua kyllä kuulla yksityiskohtia oman parikymppisen tyttärenikään intiimiasioista.
mun 49v lapseni yrittää muuttaa pois kotoa. miten saan tuon tajuamaan että on aivan liian nuori. meillä on kuitenkin oikein mukava kellarihuone jossa saa pelata pleikkaa. naisethan tuon vievät jos ulos lähtee
Päivää vaan sinullekin, mitenkäs lauantai noin muuten on alkanut?