Mieheni saisi työpaikan Italiasta ja muuttaisimme sinne mielellämme mutta
Kommentit (26)
Mutta tuo on järjestelykysymys ja jos miehesi haluaa, voitte muuttaa. mutta ymmärrän, jos ei halua.
Isäähän he tulevat tapaamaan.
Musta teidän pitää aikuisina ottaa vastuu omista muuttamisistanne ja asumisjärjestelyistänne. Eikä syyttää siitä viattomia lapsia.
Kyllä aikuisten pitää pystyä päättämään asumisasiat. Lapset voivat vierailla isänsä kanssa lomalla Suomessa vaikka viikon verran.
Siis miehen lapset haluavat tulla lomillaan SUOMEEN (se oleellinen jäi siis ekasta viestistä pois) isänsä luo. Ovat sen verran isoja (koululaisia), että heillä on täällä vanhat kaverit, sukulaiset ym ja vastustavat todella kovasti pelkkää ajatustakin siitä, etteivät aina pääsisikään joka lomallaan Suomeen. Jos muuttaisimme Italiaan, he pääsisivät Suomeen vain ehkä 1-2 kertaa vuodessa lyhyeksi ajaksi kerrallaan. Asiasta on puhuttu alustavasti lasten kanssa eivätkä he suostu edes ajattelemaan asiaa, vaan ovat menettäneet yöunensakin sen takia, ja nuorin on alkanut kastella öisin.
ap
Helvetti ne muksut eivät osaa ajatella mitään muuta kuin omia lomiaan; ettehän te nyt tosissanne jätä loistavaa tilaisuutta väliin VAIN SIKSI ETTÄ MUKSUT, JOTKA ITSEKIN ASUVAT ULKOMAILLA, EIVÄT SITTEN PÄÄSE TEILLE LOMAILEMAAN???
Anteeksi että "huusin", mutta come on- lue tekstisi ja sitten omani uudestaan ja mieti.
.
Helvetti ne muksut eivät osaa ajatella mitään muuta kuin omia lomiaan; ettehän te nyt tosissanne jätä loistavaa tilaisuutta väliin VAIN SIKSI ETTÄ MUKSUT, JOTKA ITSEKIN ASUVAT ULKOMAILLA, EIVÄT SITTEN PÄÄSE TEILLE LOMAILEMAAN???
Anteeksi että "huusin", mutta come on- lue tekstisi ja sitten omani uudestaan ja mieti.
On asioita joita lapset voivat jo "haluta", mutta noin suuri asia ei ole lasten päätettävissä. Kompromissi voisi olla, että tulette sitten kaikki Suomeen lomailemaan. Ei tuollaisia mahdollisuuksia tule joka päivä vastaan, pidä puolesi!
olisi kirjoittanut tänne, että ärsyttää miehen kakarat, jotka yrittävät estää heidän muuttonsa Italiaan, sillä ap on päättänyt, että he muuttavat ipanoiden mielipiteistä välittämättä, koska haluavat sitä, ja aikoo puhua miehensäkin ympäri, sillä lapset eivät tällaisiin asioihin vaikuta. Ja ettei ap:tä kiinnosta, vaikka lapset ovat alkaneet oireilla eivätkä enää tapaa Suomeen jääneitä tärkeitä ystäviään kuin kerran vuodessa viikon nykyisten 2-3kk sijaan. Niin, jos ap olisi kirjoittanut tällä tavalla niin olisimme taatusti lynkanneet hänet ilkeänä äitipuolena, vai mitä?
Minusta ap on aika ihana.
emme voi vaikka koauheasti haluamme. Syynä miehen lapset, jotka ovat vastikään muuttaneet äitinsä kanssa ulkomaille ja jotka haluavat EHDOTTOMASTI tulla aina isänsä luo pitkiksi lomiksi. Meillä ei ole varaa hankkia toista asuntoa Suomesta emmekä voi olla 2-5 viikkoa kerrallaan sukulaisissa lasten lomien aikana. Muutto siis jää :( . Paha mieli.
Ja voivathan ne kaverit tulla ulkomaille, sama hinta kumpaankin suuntaan. Ap ei tosin kertonut minkä ikäsistä lapsista on kyse, ei pieniä voi laittaa yksin matkustamaan. JOtenkin vai tuli käsitys, että lapset ovat jo teinejä?
Lasten äiti päätti siis lapsista välittämättä vaihtaa asuinmaata? Miksi lapset eivät jääneet isälleen asumaan jos kaverit ja kaikki muu on niin tärkeää?
Ja miksi lapset eivät voisi Suomessa käydessään yöpyä mummon tai muun sukulaisen luona? Jos tärkeintä on päästää Suomeen, eikä isän luo...
Keneltä on peräisin tieto lapsen kastelusta ja oireilusta? Exältä? Voitko olla varman tiedon todenperäisyydestä?
Asia ei tosiaan ole helppo. Olemme puhuneet mahdollisuudesta ulkomaillemuuttoomme lapsille jo yli vuoden ajan, mutta se on koko ajan herättänyt suurta vastustusta. Vanhin lapsi on kieltäytynyt välillä syömästä meillä kokonaan, kun asiasta on puhuttu, ja nuorin on nyt kuulemma tosiaan alkanut kastella äitinsä luona, kun olemme puhuneet asiasta puhelimessa lapsille. Siis vasta harkittavana vaihtoehtona..
Lapset ovat 12, 10 ja 9v, eivät siis vielä voi matkustaa yksin. Asuvat sellaisessa paikassa, josta ei ole suoria lentoja Italiaan.
Lasten kaverit eivät ole käyneet kertaakaan heillä ulkomaille muuton jälkeen (nyt 2v) vaikka ovat kutsuneet useaan otteeseen, myös äiti. Ainoa mahdollisuus on siis tavata kavereita, jos tulevat Suomeen. Lapset eivät ole saaneet paljon kavereita uudessa kotimaassaan, Suomen kaverit ovat siis tosi tärkeitä. Samoin sukulaiset, jotka kaikki asuvat Suomessa.
Jos lapsia ei olisi, muuttaisimme samantien. Tai jos he asuisivat Suomessa tai eivät reagoisi noin voimakkaasti, muuttaisimme varmaan myös. Mutta tottakai miestä ahdistaa ajatus siitä, että tekisimme muutollamme lapsille pahasti. Muutenkin näkee heitä harvoin. Lisäksi äiti syyttää meitä lasten oireilusta. Ja pelkona on myös, että lapset (kun ovat jo nyt asiasta niin vihaisia) eivät enää halua tulla meille. Äitikään kun ei siihen kauheasti kannusta...
Ei se ole niin helppoa kuin mitä luulisitte.
ap
Lasten äiti sai tosi hyväpalkkaisen työpaikan ulkomailta. Lapset vastustivat muuttoa myös silloin, mutta eivät näin voimakkaasti, sillä äiti vakuutti heille, että isän luona näkevät aina kavereita. Ja lapset olivat tottuneet olemaan isänsä luona pitkät lomat. Muuton jälkeen äiti on alkanut hankaloittaa lasten lomille tuloa. Mutta siis äidin kanssa muutto oli helpompaa, sillä silloin lapset uskoivat kavereiden tapaamisen olevan turvattua lomilla. Ja uskoivat silloin myös saavansa paljon kavereita uudessa kodissa. Niitä eivät ole paljon saaneet.
Mummot ja pappa asuvat vanhainkodissa, serkkujen perheitä kyllä on, mutta asuvat kaupungissa kerrostalossa ja lapsia on kolme, ja meitä aikuisiakin kaksi. Aika ahdasta siis olisi olla 1-2 viikkoa säännöllisesti kylässä :( . Isän tapaaminen on tottakai tärkeää, ei nyt ole kyse rankasta jaosta isä tai kaverit. Nimenomaan lapset vaativat ja haluavat molemmat samaan pakettiin. Kukapa ei.
Oireilusta on tullut tieto sekä miehen exältä että lapsilta itseltään.
ap
Sanotte että ymmärrätte heidän tunteensa, mutta niin ikävää kuin se onkin, asia ei ole heidän päätettävissään. Toki kuuntelette mielipiteitä ja otatte ehkä vastaan ehdotuksia, mutta niin itsekäs ei voi olla että estää muita elämästä sellaista elämää kuin he haluavat! Lapset voivat suuttua, totta. Voivat jopa pitää kuukausien mykkäkoulua, totta. Ex on varmaan raivon partaalla, totta sekin. MUTTA: elämäänsä EI VOI elää muiden ihmisten "pelossa"!! Lapset rakastavat isäänsä eivätkä varmasti hylkää häntä lopullisesti, vaikka päätöksenne koville ottaisikin. Yleisin virhe jonka vanhemmat näissä tilanteissa tekevät, on juuri sen ajattelu että lapsi vihaa heitä ikuisesti jos vanhemmat tekevät jotain mitä vastaan lapsi protestoi.
Ap, en usko että sinun kannattaa kuunnella niin paljoa exän ja lastenkaan kiukuttelua. Sinulla on vain tämä yksi elämä ja jos lasten äiti on saanut lähteä ulkomaille, miksi ette te? Huomaan että asia ei ole "ok" mielestäsi, et olisi muuten tuonut sitä julki tänne. Haluatko herätä joku aamu tyytymättömänä kaikkeen ja huomata, että asut Suomessa kun haaveilet Italiasta ja saat sietää kiukuttelevia lapsia ympärilläsi, vaikka teitte juuri niinkuin he halusivat- jäitte Suomeen?
Jos lapsilla on noin paljon sananvaltaa etäisänsä elämään, veikkaan että eroatte tulevaisuudessa, valitettavasti.
mutta kylla sopeutuvat.
Tuon ikaiset voivat jo lentaa ilman saattajaa, eika Italia nyt ole hirvean kaukana.
Ma vahan luulen etta aiti "maalaa piruja seinille" ja yllayttaa lasten pahaa oloa. Mita jos juttelisitte aidin kanssa asiallisesti ja pyytaisitte aidin tukea asiaan? KAi se on hanellekin tarkeaa etta lapset voivat hyvin ja suhde isaan pysyy hyvana.
JA hei, te voitte aina vuokrata kesalla kampan Suomesta ja olla siella lasten kanssa, nama on oikeasti ihan jarjestelykysymyksia.
Mutta jos ei jarjestelyt tunnu sujuvan niin ehka ulkomaan komennus ei ole teidan juttu, ilman lapsiakaan?
teidän elämää.
Ja jostain kyllä löytyy edullisia mökkejä joissa voi lomailla muutaman viikon, tarviiko sitä koko lomaa suomessa kökkiä.
kun sain työpaikkatarjouksen toiselta paikkakunnalta, tosin Suomessa. Miehen lapset olivat muuttaneet äitinsä kanssa 300km päähän entisestä asuinpaikastaan ja kaverit olivat isän (mieheni) paikkakunnalla. Mies ei olisi halunnut muuttaa työpaikkani perässä (800km) mutta minä en antanut periksi, sillä asia oli minulle tärkeä. Minun elämässtäni siinä oli kyse, vaikkakin myös miehen. Minusta lapset saavat sopeutua tällaisiin asioihin. Päättäkööt sitten itse, kun ovat aikusia. Ajattelin juuri noin, että voivat ne mukulat kyläillä kavereitten luona itsekin. Eivät kuulemma ole nähneet kavereita kertaakaan meidän muuton jälkeen. Mutta eipä ole minun ongelmani. Olemme asuneet 5 vuotta uudella paikkakunnalla ja olen tosi tyytyväinen. Näemme lapsia haremmin, mutta sekin on ihanaa, sillä saamme mieheni kanssa vihdoinkin viettää lomia myös kaksistaan.
Ap, ajattele itseäsi ja miestäsi. Kyllä lapset sopeutuvat.
Siis miehen lapset haluavat tulla lomillaan SUOMEEN (se oleellinen jäi siis ekasta viestistä pois) isänsä luo. Ovat sen verran isoja (koululaisia), että heillä on täällä vanhat kaverit, sukulaiset ym ja vastustavat todella kovasti pelkkää ajatustakin siitä, etteivät aina pääsisikään joka lomallaan Suomeen. Jos muuttaisimme Italiaan, he pääsisivät Suomeen vain ehkä 1-2 kertaa vuodessa lyhyeksi ajaksi kerrallaan. Asiasta on puhuttu alustavasti lasten kanssa eivätkä he suostu edes ajattelemaan asiaa, vaan ovat menettäneet yöunensakin sen takia, ja nuorin on alkanut kastella öisin.
ap
Tehän olette aikuisia ja teette päätökset, miksi lapset eivät vaadi äitiään muuttamaan takaisin suomeen???
noin, milloin ajattelette olevanne aikuisia...
Minä en antaisi lasten ja exän pompottaa.
No, oma valintanne älä vingu ja syytä lapsia jos ette osaa itse tehdä päätöksiä
emme voi vaikka koauheasti haluamme. Syynä miehen lapset, jotka ovat vastikään muuttaneet äitinsä kanssa ulkomaille ja jotka haluavat EHDOTTOMASTI tulla aina isänsä luo pitkiksi lomiksi. Meillä ei ole varaa hankkia toista asuntoa Suomesta emmekä voi olla 2-5 viikkoa kerrallaan sukulaisissa lasten lomien aikana. Muutto siis jää :( . Paha mieli.