Lue keskustelun säännöt.
Miten tehdä elämäntapamuutos?
12.08.2016 |
Tää palsta on varmaan viimenen paikka mistä mun sitä pitäisi kysyä, koska mut on täälläkin haukuttu lyttyyn nii monta kertaa. Lääkäri on siis ihan diagnosoinu mulle keskivaikean masennuksen, ahdistushäiriön ja sillon kun tämän diagnoosin sain nii multa oli menny kyky myös nukkua, eikä oo palautunu ennalleen, et mä oon viimeks nukkunu hyvät yöunet 3-vuotta sitten. Mun aivot on kai menny sekasin liian suuresta ja liian pitkään jatkuneesta stressistä ja surullisuudesta. Eniten mua oksettaa ja hävettää se miltä mun koti näyttää, en oo 2 vuoteen pessy lattioita, en osaa käyttää pesukonetta joten pesen pyykit aina ammeessa ja eihän ne siinä kunnolla puhdistu, mulla on roskia ja mädäntynyttä ruokaa ympäri asuntoa, se haisee, täällä lentelee banaanikärpäsiä ympäriinsä (tunkevat jopa minun sieraimiin, ajattelevat kai että mäkin oon joku raato), patja on liasta kellastunu ja siinä on kuukautisveritahroja. En oo käyny 2 viikkoon suihkussa, en jaksa pestä hampaitani tai harjata hiuksia... En koe oikein olevani terve ja kaunis nainen enää. Ikää vasta 21v ja elämässä kunnolla kiinni oon viimeks ollu 8v sitten, 6v sitten puolestaan mun elämä lähti hurjempaan syöksykierteeseen kun sairastuin ja aloin eristäytymään. Mikä mut näin hirveeseen pisteeseen on saanu, niin kiusaaminen ja siihenkin rehellisesti sanottuna vaikutin itse, mitäs iskin varattuja poikia ja puhuin muista seläntakana pahaa, siitä sai horon maineen. En tajua miksi tein tyhmyyksiä, kai sen takia että mulla on hieman tyhmä pää ja oon aina ollu jollakin tapaa omituinen. Kiusaajia oli paljon ja kiusaamisessa käytettiin kaikki keinot hyväksi henkisestä väkivallasta, fyysiseen väkivaltaan, ylä-aste aika oli todella rajua ja rankkaa. Mulla ei oo enää ketään läheisiä, ei perhettä tai ystäviä. Vanhempien kanssa riitaannuin muutama vuosi sitten nii pahasti, kun aloin syyllistämään niitä siitä et niiden ois pitäny asettaa mulle rajoja (kotiintuloajat, ei antaa alottaa ryyppäämistä 13v ja pyöriä aikuisten miesten kanssa, eikä antaa mun saada aina kaikkea mitä halusin), äidin ois pitäny tarjota mulle normaali naisen esimerkki (miten meikataan siististi ja miten tulisi toimia oikein ihmissuhteissa), mutta mun vanhemmatkin on mielenterveysongelmaisia ja isä myös alkoholisti, meidän perhe-elämä oli usein riitelyä, ulospäin suht hyvää kulissia, joten normaali lapsuuden perhe jäi multa myös haaveeks. Sattuu niin paljon olla yksin ja sellanen luonnevika mul kans on etten tuu oikeen toimeen kenenkään kanssa. Itseinho on todella kova, vaikka viiltäis kädet täyteen, tuskin sekään helpottaisi!
Kommentit (8)
Hei sinä nuori nainen, sulla on vielä elämä edessä ja paljon voit tehdä! Jonain päivänä voit vielä nauttia elämästä ja siitä että saat olla juuri sinä :) Vaikka tuon ikäiselle esimerkiksi 30 -vuotias on ikäloppu niin monilla, siis todella monilla, nuoruuteen liittyy niin paljon epävarmuutta että elämästä uskaltaa tosissaan nauttia vasta vähän vanhempana. On kuitenkin hyvä että tiedostat ettet ole onnellinen, se on ensiaskel ja siitä on hyvä lähteä liikkeelle!
Ensinäkin: vaikka olisit sekoillut poikien kanssa paljonkin, älä syytä siitä itseäsi. Myöskään kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syy ja kuka tahansa tyttö olisi poissa tolaltaan huorittelusta. Olit alaikäinen eli et todellakaan ollut vastuussa tekemisistäsi. Olet aivan oikeassa, että vanhempiesi olisi pitänyt opastaa ja näyttää mallia miten ihmissuhteessa käyttäydytään. Kuvauksesi perusteella tilanne oli kuitenkin kaukana tästä. Mennyttä ei saa takaisin, mutta siitä voi oppia. Arasteletko tai oudoksutko ihmissuhteita vieläkin? Jos kyllä, siihen on apua saatavilla!
Toisekseen: sotkuinen ympäristö vaikuttaa sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Sinun olisi ehdottomasti saatava asuntosi kuntoon. Jos et pysty itse siivoamaan, kerro se sosiaalityöntekijälle. Siivousavun järjestäminen on heille tuttua. Jo suihkussa käyminen varmasti parantaisi oloasi hurjasti. Itse sanoisin että ota lämmin suihku huomenna tai viimeistään maanantaina ja lähde psykiatriseen päivystykseen jos et ole hoidon piirissä jo. Kuulostaa siltä että surullisuutesi on nyt niin vahvaa että tarvitset ulkopuolisen avun, siinä ei ole mitään hävettävää! Kerro heille kaikki alkaen sotkuisesta kämpästä ja puhtaiden vaatteiden puutteesta, tai kirjoita vaikka lapulle ja anna heille jos tuntuu ettet pysty tai muista sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä asut? Voin tulla siivousavuksi ja olkapääksi :)
Kiusaamisen takia keskeytin myös koulun, opiskelut jäi peruskoulu asteelle, vielä tänäkin päivänä ilman ammattia ja töitä, kukaan ei ainakaan voi haukkua enää lellityksi kun oon eläny pari vuotta peeaana toimeentulotuella joka on 480e/kk. Mulla on myöskin aina ollut ja tulee olemaan vanhempia miehiä, en rakastu ikään vaan ulkonäköön ja persoonaan, jos olen kiinostunut 10-12v vanhemmasta miehestä, siitäkin teiltä av mammoilta tulee noottia. Ette vaan tajua tai välitä siitä että se teidän haukkuminen ja piruilu mua kohtaan, sotkee entisestään mun päätä. Sitten joskus mulle on myös sanottu että mun pitäisi lopettaa seksikäs pukeutuminen tai olla ottamatta kuvia itsestäni ilman rihman kiertämää, koska annan edelleen tuolla tavalla vihiä siihen suuntaan että oisin jotenkin halpamainen vaikka en käyttäydy enää tyhmästi! Tuo on mulle ihan outo ajatustyyli, mun mielestä henkinen hyvinvointi lähtee siitä että jokainen saa olla sellainen kun on ja tehdä sellasia asioita mistä nauttii, ilman haukkumista ja herjaamista, kunhan ne asiat eivät satuta ulkopuolisia. Kasvattakaa haukkujat itsellenne parempi itseluottamus, jotta pystytte olemaan sinut itsenne kanssa, teidän käytös kertoo omasta pahoinvoinnista. Selkääni en myöskään käännä narkomaanille tai rikolliselle, niin kuin monesti tällä palstalla tehdään, kun on itse kokenut tarpeeksi paljon vaikeuksia, riittää sydäntä ymmärtää muidenkin vaikeuksia.
Summarumrum: Huomenna 13.8 aion kääntää elämäni parempaan suuntaan, lopullisesti.
Maailmassa on paljon vikoja samoin ihmisissä, herkkyyden takia oon menny rikki, kun elämässä liikaa ollu vastoinkäymisiä, mutta on mussa vahvuuttakin kun vielä oon elossa, enkä oo hypänny junan alle. Nyt tarvitsen vaan jotain maagista voimaa muutokseen!! <3
Mikset aloittaisi jo tänään? Kerää pois mädäntyvä ruoka tai googlaa pesukoneen käyttöohjeet. Pienin askelin. Tsemppiä muutokseen. Sulla on vielä koko elämä edessä. :) Toivottavasti opit myös olemaan syyttämättä kaikesta muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remppa on käynistynyt ihan jees. Söin eilen terveellistä ruokaa ja kävin ulkona kävelylenkillä. Siivousta en saanut aikaiseksi eilen, mutta tänään on sunnuntai päivä, joka on täydellinen siivoukselle, joten aion ahkeroida tänään mahdollisimman paljon!!! Ajoissa nukkumaan meno meni eilen myös p*rsiilleen, mutta tänään aion yrittää uusiks eli mennä ajoissa nukkumaan ja saada nukuttua pitkän ja levollisen unen. Hampaidenpesu tuotti eilen myös vaikeuksia, jaksoin vaan osittain pestä, mutta tänään tehdä sekin uusiks. Tänään aion myös syödä terveellisesti ja käydä ulkona kävelylenkillä.
Kannattaa ihan aluksi etsiä joku vertaistukiryhmä tai -hlö, joka auttaa. Yksin on vaikeaa!
Mua neuvottiin aikoinaan pitämään tavarat paikoillaan (ja kaikki ylimääräinen ja hamstrattu roina pois nurkista!!!) ja paikat kodissa puhtaana, ja se auttoi, siitä se sitten lähti.
Ja tietenkin yksi asia kerrallaan ja vähitellen, muuten romahdat.