Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (7082)
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan ot. tuli näistä parista viimeisestä kommentista mieleen. Minulla on ollut viime aikoina vaikeuksia uskoa mihinkään tai kehenkään. Kaikki tuntuu jotenkin "vialliselta". Tähän ryhmään kuuluvat myös internetissä esiintyvät "gurut". Olen uskonut itse montaakina, KM:a, Tollea, monia muitakin tässä keskutelussa manittuja mestareita, tarot tulkitsijoita, ties mitä hihhuleita,
En tiedä onko tämä joku kausi, mutta on vaan nykyään kamalan vaikea uskoa mitään "totuutena". Vähän vaikea selittää, mutta tavallaan vähän tympeä olotila. Onko kellään ollut mitään vastaavaa :D
Ei ole tarvista uskoa mihinkään, koska kaikki usko on itsepetosta.
Kun ei usko mihinkään eikä seuraa ketään, niin itsepetos on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa totuus ja rakkaus. Kiinnostaa sellainen suora tie, ei hähmäisyys. Uskon että Jumalaan liittyy salaisuus, mutta se on sellaista mitä meille toisaalta myös uskon kautta avataan vähitellen. Eli ei mysteeri mysteerin takia vaan elämä joka aukeaa evankeliumin kautta.
Ja kyllä, tiedän että on olemassa totuus johon liittyy rauha. Sellainen elämän täyteys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan ot. tuli näistä parista viimeisestä kommentista mieleen. Minulla on ollut viime aikoina vaikeuksia uskoa mihinkään tai kehenkään. Kaikki tuntuu jotenkin "vialliselta". Tähän ryhmään kuuluvat myös internetissä esiintyvät "gurut". Olen uskonut itse montaakina, KM:a, Tollea, monia muitakin tässä keskutelussa manittuja mestareita, tarot tulkitsijoita, ties mitä hihhuleita,
En tiedä onko tämä joku kausi, mutta on vaan nykyään kamalan vaikea uskoa mitään "totuutena". Vähän vaikea selittää, mutta tavallaan vähän tympeä olotila. Onko kellään ollut mitään vastaavaa :D
Ei ole tarvista uskoa mihinkään, koska kaikki usko on itsepetosta.
Kun ei usko mihinkään eikä seuraa ketään, niin itsepetos on mahdotonta.
Itsepetos on todellakin mahdollista. Pitää olla itselleen raatorehellinen, koska se itsepetos iskee uudestaan ja uudestaan. Eikä sen myöntäminen itselle ole aina helppoa katseltavaa. Välillä sitä yrittää katsoa läpi sormien åpitkänkin aikaa, välttääkseen kohtaamasta tosiasioita, mutta toiedostaa jo tavallaan sen läsnäolon. Tavallaan tiedon siitä, että itsepetos on jo paikalla ja sen olemassaolo on pakko myöntää. Se on välillä jotenkin noloa, vaikka sitä ei tarvitse kenellekään edes ääneen tunnustaa.
Toisaalta sitä kaipaisi jotain "porukkaa", josta voisi peilata omia ajatuksia. Kaipasin itselleni jossain vaiheessa uskontoa, koska niiden yhteisöllisyys viehätti. Mutta tämä "kausi", jos sitä sellaiseksi voi sanoa, on saanut enemmän erakoitumaan. Ja melkeen tyytyväiseksi siitä, ettei tullut koskaan haksahdettua tosissaan johonkin uskontoon. Jonkinlainen tasapaino tässä varmasti olisi hyvä olla. Itsestäään voi oppia paljon toisten ihmisten kautta.
Ohitan tänään.
Ehkä joku muu päivä
kirjoitan mietteitäni.
Ehtoota katajainen kansa.
~x~
Iso kirja sanoo että virta vie. Sanoo että on yksi joka ei pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Ja kun valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.
Tätä petosta varoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristityn mystikon tekstit vaikuttavat ihan perinteiseltä gnostikon/gnostilaisen ajatuksilta.
Pyyde olla jotakin tai tulla joksikin,
on itsepetoksen alkujuuri, syy ja seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukisitte Raamattua, niin ei tarvitsisi pimeydessä vaeltaa.
Ramana Maharshi:
Tietoisuus on näyttö, jolle kaikki kuvat tulevat ja menevät.
Näyttö on todellinen, kuvat ovat vain varjoja sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukisitte Raamattua, niin ei tarvitsisi pimeydessä vaeltaa.
Ei mitään järkeä täyttää mieltä kirja ja muitten tiedoilla.
Seuraksena on mielen turtuminen ja pinnallallisuus ja aika, ja mikä pahinta, tiedon vanki ja orjaksi ja mekaaniseksi toistokoneeksi.
Kun menneisyyden tiedon täyttämä, sidonnainen mieli kohtaa nykyhetken todellisuuden (joka ei ole menneisyyttä, aikaa) "se mikä on" ei ongelmilta voi välttyä.
Seurauksena on hämmennystä, ristiriitaa ym
vastaavaa ja kun mieli ei kykene selvittämään ongelmiensa, niin siitä saa alkunsa pakenemis toiminta jolloin saa alkunsa tarve etsiä ulkopuolista apua.
Silloin mieli takertuu guruihin, uskontoihin, ihmis kontakteihin ym.
Näin se menettää ainutlaatuisen tilaisuuden itsetuntemukseen.
Näin illusoorinen toiminta ja ansassa oleminen kierre jatkuu loputtomiin.
73
"Silloin mieli takertuu guruihin, uskontoihin, ihmis kontakteihin ym.
Näin se menettää ainutlaatuisen tilaisuuden itsetuntemukseen.
Näin illusoorinen toiminta ja ansassa oleminen kierre jatkuu loputtomiin."
Omalla mielellä tuntuu olevan tällä hetkellä päinvastainen suunta :D Tuntuu kuin se pyrkisi mahd kauas edellämainituista. Ja jos johonkin yrittää tarttua, niin siitä löytyy jotain joka tökkii pahasti" Ja koko roska ikään kuin hajoaa palasiksi. Tämän seurauksena haluan vain istua mökissäni mököttämässä. Saan kyllä iloa hyvistä ihmissuhteista, mutta välillä niiden ylläpitäminen tuntuu raskaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän on tunnettava itsemme juuri sellaisina kuin olemme eikä sellaisina kuin haluaisimme olevamme, mikä olisi pelkästään ihanne ja siitä syystä kuviteltua ja epätodellista ja siten illuusiota, harhaa itsepetosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on asema lapsena, lapseuden henki, kun saa omistaa Isän! Silloin saa kasvaa, päivittäin, ei se helppoa ole, mutta turvallista. Ja saa muuttua siksi, miksi minut on tarkoitettu ja alkaa toteuttaa niitä tekoja, joita tekemään minut on tarkoitettu. Ei puhettakaan mistään itsepetoksista. Turvallista eloa. T. Ei mystikko
Vierailija kirjoitti:
Parasta on asema lapsena, lapseuden henki, kun saa omistaa Isän! Silloin saa kasvaa, päivittäin, ei se helppoa ole, mutta turvallista. Ja saa muuttua siksi, miksi minut on tarkoitettu ja alkaa toteuttaa niitä tekoja, joita tekemään minut on tarkoitettu. Ei puhettakaan mistään itsepetoksista. Turvallista eloa. T. Ei mystikko
Mitään ei voida omistaa, vaan kaikki on vain haihtuvan hetken lainassa.
Ns Henkistä heräämisestä.
Meditaatio on yksi keino jolla sitä yritetään.
Meditaation suorittaja on luonut mielikuvan päämäärästä johon meditaatiolla pyritään.
Meditaation harjoittaja pyrkii muuttamaan "sen mikä on" joksikin mitä se ei ole.
Ponniskelu paremmaksi tulemaksi on omaedun tavoittelua, itsekeskeistä, itsekästä toimintaa, siksi se ei toimi.
Kaikki ponniskelu vahvistaa mielikuvaa päämäärästä jonka mieli on luonut ja näin ollen estää mielen tyhjentymisen ajatuksista.
Ego koostuu ajatuksista, muistikuvista ja mielikuvista, muulla tavalla egoa ei ole olemassa.
Niin kauan kun mieli ei ole tyhjä kaikista ajatuskasvannaisista, siis egosta, niin ei ole henkistä elämää.
Ehkä kysytään miten henkisyys viriää?
Se viriää Itsetuntemuksen myötä, kun kohtaamme itsemme sellaisena kun me todella olemme, eikä sellaisena kun haluamme olla, joka on harhaa.
Tietoisuus tosiasioista avaa oven Itsetuntemukseen ja paljastaa ne harhat jossa elämme.
Tiedostamiseen ei sisälly pyydettä olla jotakin tai tulla joksikin.
Pyyteen toiminta tapojen ymmärtäminen on vapautta harhoista ja illuusiioista joitten vankeja ja orjia olemme.
Vierailija kirjoitti:
Ns Henkistä heräämisestä.
Meditaatio on yksi keino jolla sitä yritetään.
Meditaation suorittaja on luonut mielikuvan päämäärästä johon meditaatiolla pyritään.
Meditaation harjoittaja pyrkii muuttamaan "sen mikä on" joksikin mitä se ei ole.
Ponniskelu paremmaksi tulemaksi on omaedun tavoittelua, itsekeskeistä, itsekästä toimintaa, siksi se ei toimi.
Kaikki ponniskelu vahvistaa mielikuvaa päämäärästä jonka mieli on luonut ja näin ollen estää mielen tyhjentymisen ajatuksista.
Ego koostuu ajatuksista, muistikuvista ja mielikuvista, muulla tavalla egoa ei ole olemassa.
Niin kauan kun mieli ei ole tyhjä kaikista ajatuskasvannaisista, siis egosta, niin ei ole henkistä elämää.
Ehkä kysytään miten henkisyys viriää?
Se viriää Itsetuntemuksen myötä, kun kohtaamme itsemme sellaisena kun me todella olemme, eikä sellaisena kun haluamme olla, joka on harhaa.
Tietoisuus tosiasioista avaa oven Itsetuntemukseen ja paljastaa ne harhat jossa elämme.
Tiedostamiseen ei sisälly pyydettä olla jotakin tai tulla joksikin.
Pyyteen toiminta tapojen ymmärtäminen on vapautta harhoista ja illuusiioista joitten vankeja ja orjia olemme.
Mietin juuri eilen tätä.! Tosin paljon arkisemmasta näkökulmasta, enkä noin hienoin sanankääntein. Ajattelin, että pitäisikö meditoida? Ei! Toivottavasti kukaan ei ehdota minulle meditointia :D Sen jälkeen ajattelin munkkeja, jotka meditoivat koko ikänsä. Mitä he yrittävät saavuttaa? Ovatko he varmoja onko jotain saavutettavaa? Miksi he uskovat, että jos tarpeeksi kauan meditoi, saavuttaa asian x.? Jne jne. Ei sillä etteikö meditoinnista olisi hyötyä arjen myrrellyksen keskellä. Joskus on hyvä pysähtyä. Mutta "meditoida" voi ilman, että arki pitää keskeyttää ja ilman mitään tavoitetta jostain valaistumisesta.
Tyhjä mieli on surkea tapa olla. Pieni lapsi on esikuva. Lapsen mieli ei ole tyhjä. Se on luottavainen.
Sama malli sopii aikuisiin.
Hengellinen herääminen on tärkeää. Usko ja luottamus ovat avainsanoja Pyhän äärelle. Siitä lähtee kokonaisvaltainen - yltäkylläinen elämä.
T. Ei-mystikko
Vierailija kirjoitti:
Tyhjä mieli on surkea tapa olla. Pieni lapsi on esikuva. Lapsen mieli ei ole tyhjä. Se on luottavainen.
Sama malli sopii aikuisiin.
Hengellinen herääminen on tärkeää. Usko ja luottamus ovat avainsanoja Pyhän äärelle. Siitä lähtee kokonaisvaltainen - yltäkylläinen elämä.
T. Ei-mystikko
Samaistuminen uskoon on itsekeskeisen henkilön toimintaa.
Koska emme ole mitään, mitättömiä, takerrumme uskoon ollaksemme jotain.
Usko luo suvaitsemattomuutta.
Miten kävisi ilman uskoa? Tyhjyyden pelko valtaisi olemuksen..
Mieli joka on täynnä uskoa on pelkästään toistava.
Usko käy välttämättömäksi kun halutaan tuntea olomme sisäisesti turvatuksi.
Uskon täyttämä mieli on kykenemätön
Ymmärtämään todellisuutta.
Uskon tarkoituksena on sisäisen tyhjyyden torjuminen.
Usko on pakenemista tosiasioista joita emme kykene kohtamaan.
Ajatuksista tyhjä mieli on täynnä sanoinkuvaamatonta autuutta.
Ihan vaan ot. tuli näistä parista viimeisestä kommentista mieleen. Minulla on ollut viime aikoina vaikeuksia uskoa mihinkään tai kehenkään. Kaikki tuntuu jotenkin "vialliselta". Tähän ryhmään kuuluvat myös internetissä esiintyvät "gurut". Olen uskonut itse montaakina, KM:a, Tollea, monia muitakin tässä keskutelussa manittuja mestareita, tarot tulkitsijoita, ties mitä hihhuleita,
En tiedä onko tämä joku kausi, mutta on vaan nykyään kamalan vaikea uskoa mitään "totuutena". Vähän vaikea selittää, mutta tavallaan vähän tympeä olotila. Onko kellään ollut mitään vastaavaa :D