Miksi äitini loukkaa ulkonäköäni? Tai vähättelee saavutuksiani?

Esim. tänään en ollut ehtinyt meikkaamaan kun hän kävi niin aikaisin tässä kotonani. Ihoni on todella karmeassa kunnossa koska mulla on hormonaalisia häiriöitä. Olen syönyt ye-pillereitä nyt kuusi viikkoa mutta niistä ei vielä kovin suurta apua ole ollut.

"Kauhee ku sulle on tullu näppyjä." "No nää on hormonaalista enkä sille mitään voi, kaikki voitava on aloitettu" "Mutta ETKÖ SÄ PESE SUN KASVOJA? Mitä hormooneja sulla on" "No näitä hormoonivaivoja mitä mulla on aina ollut" "No ei sulla ennen noin pahana ole iho ollut!" "Niin koska olen syönyt pillereitä tähän ongelmaan". Itkettää kun tätä kirjoitan koska kärsin tästä ihosta niin paljon! :'(

Olin ostanut uudet farkut joissa valmiiksi rei'ät polvissa. "Miksi pitää ostaa noin rumia farkkuja?" "Koska oli alessa".

Tyttärelleni hän sanoi että tällä liian pitkät hiukset ja pitäis leikata. Tyttö istuu vieressä ja katsoo Tähkäpää elokuvaa onnessaan ja kertoo kuinka haluaa yhtä pitkät hiukset kuin Tähkäpäällä.

Kärsin suunnattomasti tästä ihosta mutta taas kerran jäin täysin h-moilasena sanomatta ne mitä nyt jälkeenpäin ajattelen. Silti en osaa vastata pahasti omalle äidilleni vaikka hän aina sättii mun ulkonäköä. Tai jos olen jostain tosi ylpeä (juoksin keväällä Naisten Kympin alle tuntiin) ja kun vaarovaisesti tästä kerroin että ei kai sitä nyt juosta tarvii kun variksetkin nauraa.

Joskus salaa mielessäni mietin että hän on jo niin vanha eikä kestä sitä että olen vielä nuori, lapset tehtynä mutta paljon vielä koettavana. Hän on yksinäinen ja 65-vuotias, ns. toinen jalka haudassa. Mutta kuten sanoin, ihoni on huono ja itsetuntoni samaten. Siitä äitini on pitänyt huolen.

Kohtalotovereita?