Lue keskustelun säännöt.
Tiskaamisen vaikeus
Laiskiaispulla
10.08.2016 |
Jaksoin juuri kävellä kauppaan, mutta en saa pestyksi astioita, vaikka siinä saa seistä paikallaan.
Katson tiskejä ja, vaikka olen pessyt niitä elämässäni onnistuneesti lukuisia kertoja, tuntuu kuin haaste olisi mahdoton. On vaikea uskoa, että saisin tiskit puhtaiksi. Kuin en tietäisi miten tekisin sen. Vaikka tiedän, että osaan (koska olen tähän mennessäkin onnistunut, kuin ihmeen kaupalla), ei tunnu siltä, että tietäisin mitä olen tekemässä. Tunnen epävarmuutta. Epävarmuus johtaa ahdistukseen, haluttomuuteen ajatella koko asiaa. Kun epävarmoja asioita ei ajattele ollenkaan, maailma ei tunnu niin sekavalta kaaokselta. Sinä jolla ei ole astianpesukonetta, tuntuuko sinusta samalta, kun katsot tiskivuortasi?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä koskaan kerry ahdistavaksi vuoreksi asti. Pesen yleensä hetken päästä ruokailusta. Pienen ruokalevon jälkeen. Joskus kahden aterian jälkeen (esim. aamupala+lounas). Laiskoina päivinä viimeistään ennen nukkumaanmenoa. Siitä on tullu rutiini. En voi mennä nukkumaan ellei kämppä jää kivaan kuntoon aamua varten. Koska aamuisin EI TODELLAKAAN jaksa mitään ylimääräistä..
Olen joskus tuskaillut saman asian kanssa, kunnes lopetin tuon jatkuvan itseaiheutetun ahdistumisen ja totesin, että elämä on helpompaa kun näkee vähän vaivaa. Ironista?
Tuo on hienoa. Niin monta kertaa olen ajatellut, että nyt rupean tiskaamaan (ja siivoamaan ja pesemään pyykit ja käymään suihkussa :D ym.) tarpeeksi säännöllisesti. Uusi hieno elämäni onnistuu parhaillaan viikon tai kahden ajan, ja aina palaan entiseen. Miksen saa ylläpidettyä siistiä kotia ja puhdasta kehoa pysyvästi, osana arjen rutiineja? Miksi olen niin... laiska, saamaton, yksinkertainen, ällöttävä? Miksi perustilani on se, että kämppäni on sotkussa ja haisen pahalta? Tärkein kysymys: miten voisin muuttua?
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmä osaa sanoa miten sulla onnituis. Itedtäni osaan vaan kertoa, että muutos on tapahtunut sen jälkeen kun vituttaa tarpeeksi. Uravalinnat mukaanlukien..
Pienin askelin. Ensin jaottelet tiskit altaasta pois. Peset altaan. Laitat sinne lautaset. Sitten mukit ja lasit odottamaan. Sitten haarukat ja veitset. Nyt sulla on enää paistinpannut ja kattilat. Samoin suihku. Pese ensin kasvot. Laita hiukset kiinni ja hae pyyhe. Kohta meet suihkuun. Yövaatteet odottaa jo valmiina. Pienin askelin. Ja aina voi levähtää välillä.
Ihan käytännön vinkki, liota! Laita likaiset astiat heti vaikka vatiin veteen likoamaan, jos sulla ei ole kahta tiskiallasta. Sitten tarvit vain kumihanskat käteen, kuumaa vettä ja fairya, nostelet astiat sinne... niin homma on jo melkein ohi... Kevyesti harjaat ja huuhdot nopsaan, ei ole vaikeaa.
Ei niitä koskaan kerry ahdistavaksi vuoreksi asti. Pesen yleensä hetken päästä ruokailusta. Pienen ruokalevon jälkeen. Joskus kahden aterian jälkeen (esim. aamupala+lounas). Laiskoina päivinä viimeistään ennen nukkumaanmenoa. Siitä on tullu rutiini. En voi mennä nukkumaan ellei kämppä jää kivaan kuntoon aamua varten. Koska aamuisin EI TODELLAKAAN jaksa mitään ylimääräistä..
Olen joskus tuskaillut saman asian kanssa, kunnes lopetin tuon jatkuvan itseaiheutetun ahdistumisen ja totesin, että elämä on helpompaa kun näkee vähän vaivaa. Ironista?