kaikki on mennyt avioeron jälkeen päin helvettiä :(

Se on varmasti vaikeaa ottaa itse oman elämänsä ohjat kun joku toinen on säädellyt lähes kaikkea mitä teet ...

Mutta se on SUN elämä. Sun pitää nyt, jos ei muuta niin olla esimerkkinä lapsillesi. Kun he ovat luonasi, sä et voi vaan laahustaa kaljaa lipittäen. Menkää matkalle, tehkää jotain.

Sit pikkuhiljaa miettimään mitä haluat tehdä.. opiskelut, työt?

Ja terapia varmaan ei olisi pahitteeksi. Sulle on tapahtunut iso muutos elämässäsi, anna itsellesi armoa ja aikaa toipua. Voimia <3

Rehellistä puhetta. Monella menee avioeron myötä omakin elämä.

Älä nyt alkoholia läträä vaikka mieli tekisi. Yritä vaan elää terveellisesti ja liikkua. Varaa aika terapiaan ja kanavoi paha olo johonkin, maalaa vaikka sitä kipua. Kirjoita ajatuksia ylös, puhu ystäville. Osallistu ryhmäliikuntaan kerran viikossa ettet täysin eristäydy.

Voimia, toivon että saat elämäsi kuntoon ja löydät asioita, joista nautit.

Terapiaa on pakko saada tuollaiseen.

Varmasti tarvitset paljon toipumis aikaa kaikesta. Harmi kun elät epäterveellisesti ja siten vain turmelet itse itseäsi.

Itse aloitin (silloin kun olin todella pohjalla) lenkkeilyt hyvin hyvin pikku hiljaa.

Ihan turha kuvitella että mitään muutoksia voisi tehdä sitten huomenna ja kerralla kaikki uusiksi samantien.

Mulla kesti erosta toipuminen pitkään. Masennuslääkitys ollut koko ajan, mutta se mitä käytin monta vuotta sai vaan voimaan huonommin. Tajusin lopulta pyytää vaihtoa toiseen mikä auttoi voimaan paremmin.

ei ole varaa eikä tarmoa harrastuksiin. minulla oli netissä pari seuranhaku-ilmoitusta ja kävinkin muutamilla treffeillä, mutta niistä jäi lähinnä paha maku suuhun molemmille osapuolille..

ja töitä ei tosiaan ole ! nyt, kun minulla on tylssää tai surettaa syön. mikä tahansa käy, leivästä muroihin ja juustoon. lopetan vasta, kun mahaan sattuu enkä pääse sohvalta ylös! kaljaa ostan pari kertaa viikossa, kait se on sama homma kuin syömisen kanssa että jotain puuhaa.. kun  asuin exän kanssa, oli sentään ihmisiä ympärillä! ja töitä, olin töissä kahdeksasta kolmeen.. ei mikään unelmajobi, mutta sain rahaa ja tekemistä.

ystävien kanssa välit ovat viilenneet, kun heillä on työnsä ja harrastuksensa. minulla on myös tiukkaa rahasta, ei kukaan enää pyydä festareille tai leffaan kun tietää mitä vastaan " nyt ei oo rahaa"..

ex on aina sanonut lapsille että äiti on hullu ja nyt sitä sitten ollaan hulluja!  oikein virallisten papereiden mukaan ;/

Monelle naiselle tulee sen alkuinnostuksen jälkeen realiteetit vastaan. Sitten menee kuppi nurin tai otetaan ensimmäinen  kaksilahkeinen joka suostuu kumppaniksi. Mutta ei voi olla...kun ne kaikki muut eronneet naiset väitti että voimaantuu ja elämästä tulee ihanaa ja vaihtamalla paranee.

Nyt pois sieltä treffipalstoilta, ja rakennat onnesi yksin.

Suihkuun ensin joka päivä. Lopetat juomisen ja mässäilyn, mene vaikka pitkälle kävelylle.

Koko alennustilasi katsoo sinua peilistä. Vaihda peilikuvaa.

Ei se ero automaattisesti onnea tuo. Kyllä siinä pitää opetella uusi elämä, iloineen ja suruineen. Älä nyt jää sinne kotiin muumioituun. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle tulee sen alkuinnostuksen jälkeen realiteetit vastaan. Sitten menee kuppi nurin tai otetaan ensimmäinen  kaksilahkeinen joka suostuu kumppaniksi. Mutta ei voi olla...kun ne kaikki muut eronneet naiset väitti että voimaantuu ja elämästä tulee ihanaa ja vaihtamalla paranee.

Miksi eronneet ylipäänsä etsivät uuden miehen? Minulle ero oli ihana asia ja en ole kuuteen vuoteen suostunut muuhun kuin etäsuhteeseen jossa nähdään joka toinen viikonloppu enintään. On ihan kiva kun on kaveri jonka kanssa käydä ulkona ja rakastella mutta en minä nyt jestas halua sitä tänne asumaan. Sotkemaan minun ja teinien elämää. Määräilemään ja passattavaksi, ehei.

Kyllähän kaljaan ja naposteluun rahaa saa palamaan. Lenkkeily on ilmaista. Aloita vaikka lyhyillä kävelylenkeillä. Olo on taatusti aivan toinen pienen lenkin jälkeen. Tuota nykymenoasi kun jatkat vielä, vajoat vain päivä päivältä syvemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle tulee sen alkuinnostuksen jälkeen realiteetit vastaan. Sitten menee kuppi nurin tai otetaan ensimmäinen  kaksilahkeinen joka suostuu kumppaniksi. Mutta ei voi olla...kun ne kaikki muut eronneet naiset väitti että voimaantuu ja elämästä tulee ihanaa ja vaihtamalla paranee.

Miksi eronneet ylipäänsä etsivät uuden miehen? Minulle ero oli ihana asia ja en ole kuuteen vuoteen suostunut muuhun kuin etäsuhteeseen jossa nähdään joka toinen viikonloppu enintään. On ihan kiva kun on kaveri jonka kanssa käydä ulkona ja rakastella mutta en minä nyt jestas halua sitä tänne asumaan. Sotkemaan minun ja teinien elämää. Määräilemään ja passattavaksi, ehei.

Tuota minäkin ihmetten.

Vierailija kirjoitti:

ei ole varaa eikä tarmoa harrastuksiin. minulla oli netissä pari seuranhaku-ilmoitusta ja kävinkin muutamilla treffeillä, mutta niistä jäi lähinnä paha maku suuhun molemmille osapuolille..

ja töitä ei tosiaan ole ! nyt, kun minulla on tylssää tai surettaa syön. mikä tahansa käy, leivästä muroihin ja juustoon. lopetan vasta, kun mahaan sattuu enkä pääse sohvalta ylös! kaljaa ostan pari kertaa viikossa, kait se on sama homma kuin syömisen kanssa että jotain puuhaa.. kun  asuin exän kanssa, oli sentään ihmisiä ympärillä! ja töitä, olin töissä kahdeksasta kolmeen.. ei mikään unelmajobi, mutta sain rahaa ja tekemistä.

ystävien kanssa välit ovat viilenneet, kun heillä on työnsä ja harrastuksensa. minulla on myös tiukkaa rahasta, ei kukaan enää pyydä festareille tai leffaan kun tietää mitä vastaan " nyt ei oo rahaa"..

ex on aina sanonut lapsille että äiti on hullu ja nyt sitä sitten ollaan hulluja!  oikein virallisten papereiden mukaan ;/

Etsi joku halpa kuntosali ja ala lenkkeillä puoli tuntia päivässä. Jos et liiku, et jaksa nousta sängystä aamulla! Älä osta ylimääräistä ruokaa... Näytä sille exälle, että prrkle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle tulee sen alkuinnostuksen jälkeen realiteetit vastaan. Sitten menee kuppi nurin tai otetaan ensimmäinen  kaksilahkeinen joka suostuu kumppaniksi. Mutta ei voi olla...kun ne kaikki muut eronneet naiset väitti että voimaantuu ja elämästä tulee ihanaa ja vaihtamalla paranee.

Miksi eronneet ylipäänsä etsivät uuden miehen? Minulle ero oli ihana asia ja en ole kuuteen vuoteen suostunut muuhun kuin etäsuhteeseen jossa nähdään joka toinen viikonloppu enintään. On ihan kiva kun on kaveri jonka kanssa käydä ulkona ja rakastella mutta en minä nyt jestas halua sitä tänne asumaan. Sotkemaan minun ja teinien elämää. Määräilemään ja passattavaksi, ehei.

Tuota minäkin ihmetten.

Olisi edes se etäsuhde. Vuosikausiin ei ole kukaan halannut, suukotellut, silittänyt, pitänyt sylissä. Kyllä mä semmoista kaipaan ja koen surua jos en ikinä sellaista tule kokemaan :( Tunnen itseni niin turhaksi ja arvottomaksi.

Onko sulle suositeltu osastojaksoa sairaalassa? Sun arki kuulostaa siltä, että muutama viikko sairaalassa voisi tehdä hyvää, masennusosastolla tietenkin. Siellä saa ruoan valmiiksi, on muita ihmisiä, hoitajien kanssa pääsee säännöllisesti purkamaan oloaan ja yleisesti avohoito laitetaan paremmin kuntoon, kartoitetaan tilanne kokonaisvaltaisemmin kuin pelkän psykiatrin pakeilla. Siihen toki tarvii lääkärin lähetteen, mutta luulisin, että tilanteessasi sen saisit. Joka tapauksessa terapiaa ja tukea nyt masennukseen ja elämän aloittamiseen tarvitset ja pian, ennen kuin tilanne pahenee. Jos ei edes enää suihkussa jaksa käydä, tilanne on niin paha, ettei siitä yksin ja "mee lenkille ja syö hyvin" -vinkeillä enää todennäköisesti selviä.

Tämä on hyvä ketju niille "JSSAP"-huutelijoille joiden mielestä ero on suora tie onneen. En tunne yhtäkään eronnutta joilla olisi elämä yhtä juhlaa eron jälkeen. Kaikilla on mennyt 5-10 vuotta siihen että pääsevät jaloilleen. Uutta parisuhdetta ei välttämättä löydy, tai sitten niissäkin on ongelmia. Usein kannattaa erota vasta kun oman suhteen eteen on oikeasti tehty kaikki mahdollinen, sen vanhan kumppanin löytäminen uudelleen voi olla jopa helpompaa kuin kokonaan uusi rakkaus.

Yhden todella onnellisen tarinan tiedän, mutta siinäkin ex piinasi sadistisesti naista vuosia eron jälkeen, ja syy erota oli todellinen. Mies oli aidosti todella häiriintynyt ja vaarallinen, mutta nyt tämä tuttava elää onnellisessa suhteessa ja voi hyvin. Piinaa takana yhteensä yli 20 vuotta.

Huh, just tuon vuoksi kammoan ajatustakin avioerosta. Olisin varmaan kuukaudessa vetänyt itseni siihen kuntoon että makaisin puliämmänä katuojassa asunnottomana ja luottotiedottomana. Aika kaukana menevästä sinkkuelämästä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä ketju niille "JSSAP"-huutelijoille joiden mielestä ero on suora tie onneen. En tunne yhtäkään eronnutta joilla olisi elämä yhtä juhlaa eron jälkeen. Kaikilla on mennyt 5-10 vuotta siihen että pääsevät jaloilleen. Uutta parisuhdetta ei välttämättä löydy, tai sitten niissäkin on ongelmia. Usein kannattaa erota vasta kun oman suhteen eteen on oikeasti tehty kaikki mahdollinen, sen vanhan kumppanin löytäminen uudelleen voi olla jopa helpompaa kuin kokonaan uusi rakkaus.

Yhden todella onnellisen tarinan tiedän, mutta siinäkin ex piinasi sadistisesti naista vuosia eron jälkeen, ja syy erota oli todellinen. Mies oli aidosti todella häiriintynyt ja vaarallinen, mutta nyt tämä tuttava elää onnellisessa suhteessa ja voi hyvin. Piinaa takana yhteensä yli 20 vuotta.

Tätä juuri todistamassa kun voimaantunut tuttavaperheen noin 50 v nainen erosi reilu pari vuotta sitten ja hehkutti kaikille uutta onneaan. Nyt etsii tinderisssä seuraa kun rakas josta syystä mm erosi, ei ollutkaan kuulemma täydellinen. Talous retuperällä ja kahdelle lapselleen valittaa elämäänsä ja on masentunut. Kaipaa perhettä lastensa mukaan.