Miten suhtaudutte siihen, kun lapsi koko ajan haluaa jotain tavaraa?

Täytyy vaan sanoa että sulla on jo liikaa leluja. Sanoa että haepa kirja niin luetaan nyt. Eli ollaan läsnä.

Aikoinaan laitoin lelukuvastot heti roskiin.

Meillä poika leikkeli kuvastosta näitä tarjouksia liimaten ne sitten vihkoon. Ilmoitti ostavansa sitten ne isona. Mummo toi aina mukanaan pussin"tavaraa" siinä oli kerättynä kotiin kantautuvaa "roinaa". Oli erillaisia mainos tarroja, heijastimia, softpalloja, pieniä rasioita, erillaisia lahjapapereita yms. Mummo sitten istui askartelemassa pojan ja tytön kanssa tehden näistä aarteista mielikuvitusjuttuja ja lahjoja äidille ja isälle. Joskus nauratti saamani lahjat, mutta otin ne vastaan ihastellen. Aikaa myöten tytär jopa vihastui, kun näki minun heittäneeen kotiimme kertyviä vastaavia tuotteita roskiin.  Pelasti niitä sitten huoneeseensa. Nyt lapset on teinejä ja tytär sekä poika ovat valinneet ammatin jossa kädentaidot tarpeelisia. He ovat hyvin tarkkoja rahankäytössään, eivät tuhlaa eivät ostele tarpeetonta. Ehkä mummon opettama ajatus itsetekemisestä ja säästämisellä saavutetulla ostoksella on muokannut heidän maailaman kuvaansa.

Jos jatkuvasti mankuisi jotain, miettisin, mitä olen tehnyt väärin. Olenko hoitanut huonosti, jättänyt huomiotta tms.? Tällaista ei tosin ole vielä koskaan tapahtunut.

Myös kaupoissa jos vähänkään kiva pakkaus niin lapset on heti kiikuttamassa vanhemmille pesuaineista alkaen.

Eikä kirjoitti:

Meillä lapset eivät kinua mitään leluja, koska aina on toimittu niin, että jotain paljon toivottua voi saada vain jouluna ja synttärinä. Joskus, jos kirpparilla tulee vastaan jotain mitä todella haluaisivat, voin ostaa. Nykylapset elävät muutenkin yltäkylläisyydessä. Monet lapset eivät osaa arvostaa materiaa enää ollenkaan, aina pitäisi vain saada uutta.

Toivottavasti lapsellasi on synttärit kesällä, kauakana joulusta. Silloin tuo voi toimiakin.  Omat kokemukseni ovat toiset; minulla on syntärit syyskuun loppupuolella ja meillä oli tuo sama periaate. Tämä johti siihen, että loppuvuodesta piti tietää tulevan vuoden tarpeet ja esim. kesän harrastusjutut, mitä tarvitsee.  Välillä kävi niin, etten osannut/muistanut ennakoida tarpeita ja sitten harrastuksessa käytettiin lainavälineitä ja muutenkin pummittiin toisilta lainaan asioita.

Meillä lapsen isä vastaa usein, että hänkin haluaa oman lentokoneen.

Mun lapsen halua hillitsee se, että jos ostan uuden lelun muuten kuin joksikin lahjaksi, niin jostakin vanhasta pitää luopua. Yleensä ne vanhat on aina lopulta tärkeämpiä, mutta jos saa sen uuden niin ei tavaramäärä kasva.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on luonnollista lapselta. Mä yleensä sanon esim., että joo se on tosi ihana. Eli osoitan että ymmärrän lapsen toiveen, vaikka lelua ei hankitakaan (paitsi joskus harvoin). Mun lapset eivät siis mangu ja marise, vaan hehkuttavat jotain ja eivät oletakaan automaattisesti saavansa sitä.

Mä oon huomannut että jotkut vanhemmat ahdistuvat lapsen "materialismista" ja yrittävät saada toivomisen loppumaan, jopa tiuskaisevat että pitäiskö aina jotain saada. Mun mielestä se ei ole hyvä. Saa toivoa, mutta toive ei tarkoita ostamista.

Tämä. Itsekin annan lapsen ihailla tai haaveilla jostain lelusta tai esineestä ja usein lapsi palauttaakin tuotteen hyllyyn pienen hifistelytuokion jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meidän vanhempien on tapana sanoa lapsille että "Kyllä sitä haluta voi, mutta ei aina voi saada mitä haluaa" kun lapsi haluaa jotain ja sitten siitä ei enää puhuta. Luonnollisestikaan emme koskaan hanki lapsille mitään, mitä he haluavat, että heistä ei tule hemmoteltuja.

Oletko miettinyt että tällä tavalla toisaalta myös lyttäät lapsen innostuksen ja mielipiteen? Olisiko järkevämpää keskustella asiasta vähän syvemmin, riippuen lapsen iästä. Oma äiti oli just tuollainen joka heitti ivallisesti "aina saa haluta". Ja opin ettei minun mielipiteillä ja haluilla ole mitään merkitystä. Tämä vaikuttaa vielä aikuisiälläkin että minun on vaikea kertoa oma mielipide. Olisin ollut tosi kiitollinen jos äiti olisi edes vähän avannut miksi ei?

Anna lasnäoloa.

Aina saa haluta.

Haluaminen/haaveilu on muuten sitten tärkeää lapselle. On myös tärkeää oppia, että kaikkea ei voi saada. -sietämään pettymyksiä.

Meillä lahjat tulee syntymäpäivänä ja jouluna. Hyvistä koetuloksista (7-10) voi kerätä rahaa mitä säästää ja jolla ostaa itse.

Ollaan puhuttu ettei voi saada kaikkea. Ei ole rahaa, mutta myöskään ei ole hyvä asia ostella kaikkea koko ajan. Ei ole hyväksi luonnolle, lelut ei mahdu minnekään ja jos on liikaa tavaraa, sitä ei snää arvosta.

Jos raha on vähissä, sanon lapselle, että nyt ei ole rahaa mutta katsotaan sitten palkkapäivänä. Välillä ostan lapselle yksin kaupassa ollessani jonkin tavaran, jota hän on aiemmin halunnut. Jos lapsi haluaa jonkin lehden vain sen takia, että siinä on mukana muovinen leikkihuulipuna, en osta. Meillä on niitä jo ihan tarpeeksi.

Kyllä minusta lapsi saa haluta kivoja juttuja, lehtiä, leluja ja herkkuja siinä missä aikuinenkin. Jos meillä on rahaa, miksen ostaisi? Ostan minä itsellenikin kivoja juttuja kaupasta. Jos halun kohde on jokin ohimenevä päähänpisto, mistä tiedän, että sitä katsotaan kerran ja sitten se päätyy roskiin, en minä sellaiseen rahaa laita eikä lapsikaan sellaista usein pyydä. Enkä todellakaan sano, että pitää luopua jostain vanhasta rakkaasta lelusta, jos haluaa saada uuden. En minäkään heitä vanhoja tavaroita pois vain siksi, että ostan jotain uutta.

Kyllä meillä silti järki päässä pidetään. Lapsi jaksoi toivoa puoli vuotta kallista (no joo, oli siis vain 50 euroa mutta lelun hinnaksi melkoinen) barbin autoa, ja sanoin, että ehkä sitten nimipäivälahjaksi. Aina uudelleen ja uudelleen hän sitä autoa toivoi. Kyllä minä sitten sen ostin, ja on sillä leikittykin! Kerroin, että se maksoi ihan tosi paljon ja siihen piti äidin säästää monta kuukautta (no ei oikeasti), ja sen hintaan olen peilannut jälkeenpäin muiden lelujen hintoja. Tyyliin "tuo Ihmeperhe-lelu maksaa kaksi kertaa enemmän kuin se barbin auto" jne.

Nyt on toiveissa barbin hevonen ja kärryt. Olen sanonut, että jos hän säästää kaikki hammaskeijun tuomat rahat, hän saa itse niillä ostettua ne. Tässä siis kovasti odotellaan, että lähtisi kaikki loputkin hampaat. Lisärahaa voi saada, jos auttaa pyytämättä jossain kotihommassa, esim. etsii pyykkivuoresta sukkaparit ja laittaa ne nipsuihin kuivumaan.

Vaatteita, harrastuskamoja, tabletteja ja muita arkisia tavaroita meillä ei tarvitse kenenkään kinuta. 

Vierailija kirjoitti:

Kivan leikin saa aikaiseksi 10 barbilla, siihen ei tarvita 50 erilaista eikä aina sitä uusinta myyntiin tullutta mallia.

Oletan, että itsekin toimit noin? Kyllä ne vanhat naarmuiset astiat/verhot/autot/ym. kelpaavat, uusia ei teidän taloon hankita, ei yhtä eikä viittäkymmentä, vaikka ei maksaisi kuin vitosen.

Mite suhtaudutte jos aikuinen nainan haluaa koko ajan jotakin tavaraa? Siirtääkö hän ongelmansa lapseen?