Onko joku muu imettänyt vuoden ikään antamatta mitään kiinteää ruokaa?
En ole tästä mitenkään ylpeä. Olin vain laiska.
Vauva ei suostunut syömään mitään "ruokaa" ja annoin mennä D-vitamiinitipoilla höystettynä pelkällä rintamaidolla. En jaksanut sitä soseiden vääntämistä, sotkua ja itkua.
Neuvolassa kehuttiin, kuinka hyvin kasvaa ja valehtelin jatkuvasti ruokavaliosta :)
Tuossa se 16-vuotias tyttö nyt on ihan terveenä ja yli 170-senttisenä. Että ei kai tässä mitään huonoa omatuntoa kannata pitää?
Ihan itse sitten n. vuoden vanhana alkoi matkia muita ja otti lautasiltamme narskutettavaaa ja siitä se lähti.
Kommentit (4)
En murehdikaan.
Olen vain jälkikäteen ihmetellyt ja kummastellut näitä kovin tiukkoja sääntöjä. Siksi nuorena ja itsetunnon puuttessa tosiaan valehtelin terveydenhoitajalle "jo monipuolisesta ruokavaliosta".
Tyttö nousi pystyyn jo viisikuisena, käveli tuetta ysikuisena, puhui ennen yhtä ikävuotta yksittäisiä selviä sanoja. Ei mitään huolta kehityksestä.
Miksi ihmeessä muuttaisi linjaa?
Lähinnä tässä tosiaan oudoksuttaa oma lapatossumaisuuteni.
Vierailija kirjoitti:
En tehnyt noin, mutta yleensä ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Ranskassahan kai puolivuotiaat mussuttavat tyytyväisinä roquefort-juustoa, mikä tyrmistyttäisi suomalaisen neuvolatädin sanattomaksi. Joskin yleensä kai kannattaa ottaa ns. maltillinen linja, kultainen keskitie, sillä kai vähiten vahinkoa aiheuttaa. Sillä kyllähän joku ruotsalainen kasvatusguru ja kauhumamma Anna Wahlgren myös kehui sitä, kuinka potria vauvoja pyöräytti maailmaan, vaikka tupakoi, mutta voiko siitä tehdä johtopäätöksen, että kaikki vaan samoin toimimaan? Eli ehkä niitä kiinteitä nyt kannattaisi kuitenkin sinnikkäästi syöttää alle 1-vuotiaalle. Mutta sinuna en tosiaan jäisi tuota enää murehtimaan :)
Muistan au-pairina 80-luvulla Ranskassa ollessani, kun päiväkoti-ikäisille kaadettiin viiniä päivällisellä. Se sekoitettiin veteen, mutta kyllä siitä keskikaljan veroista juomaa tuli.
Ihan iloisesti sen joivat.
Ovatko nyt sairaita? Tietääkseni ei kukaan. Olen ollut edelleen heihin yhteydessä. Omiakin lapsia heillä liuta.
Vierailija kirjoitti:
En murehdikaan.
Olen vain jälkikäteen ihmetellyt ja kummastellut näitä kovin tiukkoja sääntöjä. Siksi nuorena ja itsetunnon puuttessa tosiaan valehtelin terveydenhoitajalle "jo monipuolisesta ruokavaliosta".
Tyttö nousi pystyyn jo viisikuisena, käveli tuetta ysikuisena, puhui ennen yhtä ikävuotta yksittäisiä selviä sanoja. Ei mitään huolta kehityksestä.
Miksi ihmeessä muuttaisi linjaa?
Lähinnä tässä tosiaan oudoksuttaa oma lapatossumaisuuteni.
Millä tavalla ajattelet, että neuvolan kertomat ohjeet ovat "tiukkoja sääntöjä" joita on noudatettava (ja jos ei noudata tapahtuu.... mitä?)? Ne ovat suosituksia. Ei sen kummempia ole kuin suomalaiset ravintosuositukset yleisellä tasolla. Moniko niitä kirjaimellisesti noudattaa?
En tehnyt noin, mutta yleensä ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Ranskassahan kai puolivuotiaat mussuttavat tyytyväisinä roquefort-juustoa, mikä tyrmistyttäisi suomalaisen neuvolatädin sanattomaksi. Joskin yleensä kai kannattaa ottaa ns. maltillinen linja, kultainen keskitie, sillä kai vähiten vahinkoa aiheuttaa. Sillä kyllähän joku ruotsalainen kasvatusguru ja kauhumamma Anna Wahlgren myös kehui sitä, kuinka potria vauvoja pyöräytti maailmaan, vaikka tupakoi, mutta voiko siitä tehdä johtopäätöksen, että kaikki vaan samoin toimimaan? Eli ehkä niitä kiinteitä nyt kannattaisi kuitenkin sinnikkäästi syöttää alle 1-vuotiaalle. Mutta sinuna en tosiaan jäisi tuota enää murehtimaan :)