Huomenna sektio, nyt vähän alkoi jännittämään...

Kaikki meni hyvin. Niin menee sinullakin!



Ei multa ainakaan ees kysytty mitään mömmöjä, lääkäri teki lääkityspäätökset ihan itse. Kyllä mulle myös ihan kipulääkettä annettiin leikkauksessa, rauhoittavasta tosin ei ollut puhetta.



Katetrin laittaminen ei edes tuntunut! Lapsen sain rinnalle imemään heti, kun haava oli ommeltu kiinni. Tosi kipeähän minä olin, mutta kaikki eivät ole, eli sulla voi käydä tuuri. Jännittäähän se, mutta älä panikoidu, ei se nyt niin kamalaa ole, ja kyllä sen kestää, kun saa vauvan turvallisesti maailmaan.



Oma vaavini ei ainakaan ollut syntymästä moksiskaan. Rupesi vain imemään rintaa, niin kuin ei olisi ikinä mitään muuta tehnytkään.

Minulle tehty kolme sektiota Kättärillä (2 suunniteltua ja yksi päivystys). Rauhoittavista ei ole koskaan edes mainittu. Katetri on laitettu vasta puudutuksen jälkeen eli en ole sitä edes huomannut. Puudutuksen laitto ei ole sattunut. Toimenpide on ollut nopea ja rauhallinen. Vauva on annettu vain hetkeksi (alle minuutiksi) syliini ennen kuin kätilö ja isä lähtenyt vauvan mittaukseen. Leikkaaussali on liian viileä paikka vauvalle. Kättärillä vauvaa ei myöskään tuoda heräämöön missä joutuu ainakin tunnin makoilemaan. Vasta osastolle tuodessa saa vauvan syliin ja pääsee imettämään.

Itse en ole ollut kovin kivulias sektioiden jälkeen. Saman päivän illalla olen jo kävellyt itse vessaan. Vauvat olen hoitanut aina its öitä myöten sektiosta huolimatta. Olen toipunut nopeasti.



Onnea huomiselle!! Ihanaa kun jo huomenna saat pienen nyytin kainaloosi! Vauvat on kyllä NIIIIIn ihania.



t. 2 kuukautisen vavvan äiti

En ole minäkään katetrin laittoa tuntenut. Se laitettiin osastolla, samoin tiputus, siis ennen leikkaussaliin kärräämistä. Katetrin sain pois jo leikkauspäivänä, ja sitten vaan itse vessaan. Kipeä olin minäkin leikkauksen jälkeen, vaikka spinaalipuudutuksen mukana tulee kipulääkitys ja lääkkeitä sai lisääkin. Mutta silti nousin ylös jo leikkauspäivän iltana, vaikka se olikin yhtä tuskaa. Vauva käytettiin heräämössä imemässä ja osastolle olen saanut heidät heti vierihoitoon. Hoitajat ovat vain alkuun joutuneet nostamaan vauvan rinnalle. Imetys on lähtenyt käyntiin ihan yhtä hyvin kuin normaalisynnytystenkin jälkeen. Spinaalipuudutuksessa on se vaara, että verenpaine laskee liian alas, niin kuin minullakin teki kahdesti leikkauksen aikana, mutta siihen saa lääkityksen. Epiduraalipuudutuksessa tehty sektio oli miellyttävämpi kokemus.

Siinä matkalla hörppäsin jonkun pienen kupin jotain litkua(lieko ollut jotain rauhoittavaa tai sitten jotain mikä estää pahoinvoinnin?) Ekassa mulle laitettiin alapäähän puudutuspiikki ja sen jälkeen katetri ja toisessa kerkesin yrittämään normaalisti ja mulla oli epiduraali " päällä" , niin katetri laitettiin silloin ilman puudutusta, koska alapää oli muutoinkin jo tunnoton. Mutta ole huoleti, kyllä se aina puudutus ensin laitetaan ja mitä todennäköisemmin sulla se laitetaan sitten kun spinaali on laitettu. Katetrin pois ottaminenkaan ei satu yhtään, se vaan hieman(siis ihan hiukan vain) " vihlaisee" ja voi olla että sulla ei tunnu miltään. Ollaan kaikki kuitenkin yksilöitä.

Vauvaa en saanut ekassa vainkun nähdä(ekassa siis mulla oli spinaalipuudutus ja tokassa nukutettiin) ja tokassa näin hänet ensimmäisen kerran n. 4-5 tuntia jälkeenpäin, olin aika kauan heräämössä, kun mulla oli pahoinvointia ja jotain tärinää(johtui kai nukutuksesta)*

Spinaalissa kun leikattiin, niin ei ollut mitään sivuoireita, enkä ollut kuin 1 - 1,5 tuntia heräämössä.

Molemmat kun ovat tulleet maailmaan illalla, niin nousin ylös vasta aamulla, ole huoleti, hoitajat tulevat ekalla vessareissulla taluttamaan sua, ettet pökrää :)

Kummastakaan en ollut kovin kipeä, ensimmäisellä kerralla se oli vain yllätys, ettei se ollutkaan niin helppoa nousta sängystä ylös. Mutta nopeasti oppii sen oman tekniikan millä pääsee nopeimmin ja kivuttomammin ylös.

Tikit saattavat myös jossain välissä tai pikemminkin asennossa alkaa kiristämään, mutta siihenkin auttaa nopeasti kipulääke.

Mulle mun mielestä tarjottiin ehkä liiankin kanssa kipulääkkeitä, koska mulla ei makuuasennossa särkenyt haavaa ollenkaan, ainoastaan silloin, kuin joutui ponnistelemaan esim. itseään eri asentoihin ja nauraminen oli kamalaa :)

Mutta kyllä kaikki menee hyvin ja ei se leikkaus ole mikään pahajuttu!

Onnea sulle ja suloisia vauvahetkiä!

Siitä voi tulla seuraavana päivänä kova päänsärky, mulle laitettiin joku veripaikka sinne spinaalikanavaan(?) niin päänsärky loppui.

Sä huomaat sitten kyllä jos sulle sellainen tulee, kun siihen ei tehoa särkylääkkeet ja päätä ei särje niin kovin jos makaat, mutta alkaa heti kun hiukankin nouset ylös.

Kyllä ne tuollaiset siellä sitten varmaan sulta kysyykin ennenkuin kotiin päästävät.

eli parisen minuuttia sain ihailla vauvaa, sitten iskän kanssa menivät pesulle ja mittaukseen. Ei ollut heräämössä/tarkkailuhuoneessa. Nähtiin uudelleen vasta kun tulin oman huoneeseen, siellä iskä ja vauva odotti . Ihanaa!

Älä suotta jännitä, hyvin se menee. Tympein vaihe on ehkä se heräämöaika. Ei kipujen takia, niitä tuskin edes on, vaan siksi että oma maailma on juuri mullistunut ihanalla tavalla päälaelleen ja sitten on vaan maattava -mahdollisesti vähän tokkurassakin- heräämössä.



Minulla on kokemusta ns. kiireellisestä sektiosta (Kätilöopisto). Olin saanut epiduraalin mahdollista alatiesynnytystä varten, mutta sitten tilanne muuttui äkisti.



Epiduraalin laitto ei sattunut. Sain ensin puudutuspiikin, varmasti sinäkin. Hankalampaa oli maata kippurassa kyljellään ison mahan kanssa ;) Sain myös leikkauspöydälle mennessä jotain rauhottavaa pistoksena, sillä olin väsymyksen yms. takia aika tuskainen ja puudute (?) aiheutti hallitsematonta vapinaa. (Siihen muuten auttoivat parhaiten lämmitetyt pyyhkeet käsien ja rintakehän päälle.)



Näin vauvan heti, mutta syliin sain vasta kun tulin heräämöstä. Se oli ainoa huono puoli. Yleensä kai kuitenkin pyritään siihen että vauvan saa heti syliin.



Haavakipu oli ihan siedettävää ja tavalliset särkylääkkeet riittivät. N.20 tuntia leikkauksen jälkeen pääsin jo ihan hyvin kävelemään, suihkuun yms.



Paljon, paljon onnea ja iloa! Toisaalta -- eikös ole aika jännää tietää että huomenna se sinun nyyttisi on sitten jo ihan konkreettisesti maailmassa... :)

Kiitos aiemmista vastauksista!