Lue keskustelun säännöt.
Tuoreessa avioliitossa mättää. Nyt konkarit neuvoja, pliis!
09.08.2016 |
Ollaan oltu aviossa puolisen vuotta ja kimpassa kolme. Minä olen 29, mies 31. Oltiin tosi rakastuneita ja ollaan kai vieläkin mutta jotenkin tämä avioliiton arki on latistanut meidän suhteen. Tai ne suuret odotukset, joita avioliittoon latasimme, eivät ole toteutuneet. Ilmeisesti tämä on minulle isompi ongelma kuin miehelle. Tai hän ei edes myönmä mitään ongelmaa olevankaan.
Tapasimme aikoinaan opiskelukuvioissa ja sellainen hauskanpito ja deittailusuhde muuttui vakituisemmaksi vasta, kun valmistuttiin. Nyt siis asuttu yhdessä kolme vuotta.
Ongelma on se, että miehelle kelpaisi se samanlainen elämäntapa, joka meille oli opuskeliuaikoina ja vastavalmistuneina. Eli asutaan vuokralla, reissaillaan ympäri maailmaa, tavataan kavereita ja harastetaan. Minusta taas tällainen elämäntapa on alkanut tuntua tyhjältä.
Mies on alkanut puhua ulkomaille muutosta. Haluaisi johonkin todella kauas, esim Intiaan tai Indonesiaan, myös Hong Kongista ja Singaporesta on ollut puhe. Siis nämä miehen suunnitelmat ovat ihan konkreettisella tasolla jo. Myös minä haaveilin samoista asioista ennen, mutta nyt en enää. Olen miehelle sanonut, että antaa olla, mutta hän ei ymmärrä, sillä valitsimme työpaikkammekin niin, että pääsisimme sitä kautta Aasiaan töihin.
Minua vaan eivät enää kiinnosta nämä asiat ja meidän entiset harrastukset ja se yhteinen kaveriporukka. Minulle riittåå siskot ja pari-kolme luottoystävää, joilla on jo perheet kaikilla.
Minäkin haluaisin lapsia, joita voisin hoitaa kotona. Ja ihan oikean kodin tällaisen vuokrakaksion sijaan. Mielellään omakotitalon Espoosta, missä olen kasvanut ja missä äitini ja siskot sekä nämä kaverit asuvat. Mutta mies ei halua pois keskustasta.
En enää halua käydä ulkona ja tavata meidän yhteisiä kavereita.
Jätin pillerit pois keromatta miehelle. Tiedän, että jkyseenalaista mutta saanhan sentään päättää omasta kehostani. En edes tiedä haluanko ihan vielä äidiksi, mutta ärsyttää, että mies on ihan eri mieltä kaikesta kuin minä. En tunne häntä enää. Siksi olen ottanut ohjat ns omiin käsiini.
Onko avioliitolla enää toivoa? Miksi mies on tuollainen? Miten saan tilanteen muuttumaan ja miehen aikuistumaan?.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just, pillerien pois jättäminen tuossa tilanteessa paljasti tämän provoksi. Ei mene läpi tämä yritelmä!
Luepa uudelleen tuo tekstisi ja mieti, kumpi teistä on muuttunut. Ei tuo mies ainakaan. Ja tuo pillereiden poisjättäminen salaa on kyllä todella alhaista, eikö miehelläsi olekkaan oikeutta päättää omasta kropastaan ja tulevaisuudestaan itse? Sinäkö ne päätökset teet teidän molempien puolesta? Haluatte kyllä niin eri asioita tulevaisuudelta, että ei tuossa oikein kompromissin mahdollisuuttakaan ole. Jos jatkatte yhdessä jommasta kummasta tulee todella onneton ja siihen vielä lapset päälle niin teitä onnettomia on sitten senverran enemmän.
Tän on pakko olla provo. Teillä ei selkeästi ole yhteistä tulevaisuutta miehen kanssa jos näkemys on noin eri ja siteen jätät ehkäisyn pois kertomatta. Toki sinulla on oikeus se pois jättää mutta sinun pitää kertoa miehelle jotta mies hoitaa ehkäisyn. Pahimmassa tapauksessa vuoden päästä mies on Aasiassa töissä ja sinä itket kotona yh:na. Mies voi jättää jopa elarit maksamatta jos Aasiassa päättää asua koko loppuelämänsä suomen laki kun ei sinne asti yllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ps. Miehellä on myös oikeus tietää, jos hänen on yhtäkkiä mahdollistaa sinut oikeasti raskaaksi. Olet idiootti ja itsekeskeinen kakara, jos pidät suusi kiinni. Tällöin et myöskään ole todellakaan valmis äidiksi, jos henkisen kehityksesi taso on noin alhainen.
Mut oikeastihan tää on vain provo. Yritetään esittää, että on yksin naisten vika nuo naisten alulle laittamat 2/3 avioerohakemuksista. Jos olisitkin tosissasi, niin sinun vastuullasi on myös tuntea itsesi ja kertoa miehellesi (nykyiselle tai tulevalle) odotuksistasi avioliittoon liittyen.
0/5. Ei edes espoolainen ole noin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkän avauksen tarkoituksena lienee herätellä keskustelua aiheesta: "vaimo aloitti pesänrakennuksen, mies haluaa vielä vapaasti maailmalle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen konkari neuvo on se, että älä missään tapauksessa hankkiudu raskaaksi salaa. Se on nimittäin aika varma tapa tuhota sekä oma että lapsesi tulevaisuus tuon miehen elämään kuuluvina.
Kerro miehellesi, että olet lopettanut ehkäisyn. Sen jälkeen vastuu mahdollisesta lapsesta siirtyy hänelle.
Kai sinä tiedät, että on olemassa miehillekin sopiva ehkäisytapa!
Olet ottanut ohjat omiin käsiin? Älä nyt missään nimessä kuvittele, että sinun raskaaksi hankkiutuminen saisi miehen muuttumaan samaan suuntaan kuin sinäkin! Siinä voi käydä niin, että mies lähtee sinne ulkomaille ja sinä jäät Suomeen yh:na. Mieti nyt, onko parempi jäädä tänne yksinhuoltajana vai sinkkuna?
Ketään ei voi pakottaa samoihin unelmiin. Jos ne nyt (jo) poikkeavat noin paljon toisistaan, on parempi
erota. Eikä se ole mikään häpeä. Olette kasvaneet eri suuntiin. Noin suuressa suunnanmuutossa on aika vaikeakin tehdä mitään komprimissia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko keskustelleet? Kuunnelkaa ja kunnioittaakaa toisianne. Yrittäkää päästä yhteisymmärrykseen.
Avioliitossa tulee jossain vaiheessa arki. Se voi silti olla ihan hyvää elämää. Olen ollut 15 v aviossa rakkaan mieheni kanssa. Kyllä minullakin oli sellaisia fiiliksiä jossain vaiheessa, mutta nykyisellään ihanan tasaista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just, pillerien pois jättäminen tuossa tilanteessa paljasti tämän provoksi. Ei mene läpi tämä yritelmä!
Kyllä tuon näki provoksi jo kolmannessa kappaleessa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet? Kuunnelkaa ja kunnioittaakaa toisianne. Yrittäkää päästä yhteisymmärrykseen.
Avioliitossa tulee jossain vaiheessa arki. Se voi silti olla ihan hyvää elämää. Olen ollut 15 v aviossa rakkaan mieheni kanssa. Kyllä minullakin oli sellaisia fiiliksiä jossain vaiheessa, mutta nykyisellään ihanan tasaista :)
Tämä on provo.
Et tiedä oletko vielä valmis äidiksi, mutta jätit kuitenkin pillerit pois ja et edes kertonut miehellesi. Just joo. Ns konkarina voin sanoa, että päin peetä menee ja lujaa. Lisäksi teillä on näköjään nykyään täysin erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat, joten senkin puolesta tuo ei tule toimimaan. Ja miksi muka miehen pitäisi muuttaa nyt mieltään kaikesta vain siksi, että sinä et enää halua niitä asioita, joista te yhdessä aiemmin haaveilitte?
Aika rohkaisevia nämä provo-huutelut. Eli pitääkö tämä nyt ymmärtää niin, että minä, elämäni ja toiveeni ovat niin surkeita, että sellaista voi odottaa vain joltain karvakämmeniseltä palstapeikolta?
Kyse on siitä, etten enää taida haluta niitä asioita, joita *luulin* haluavani nuorempana. Seikkailuja Aasiassa, uusia maita ja jännittäviä ihmisiä, rentoa elämää, jossa arki ja työ sekoittuvat saumattomaksi kokemukseksi.
Nyt olen ymmärtänyt, että se oli vain lapsellista haaveilua. Mutta mies vaan haaveilee edelleen.
Minua on oikeasti alkanut ärsyttää, miten epäkypsä nulikka mieheni onkaan.
Kun vertaan häntä työpaikkani naimisissa oleviin keski-ikäisiin miehiin, jotka huokuvat aikuisuutta ja vastuuntuntoa, niin surettaa millaisen rääpäleen olen saanut taakakseni.
Minua on alkanut ärsyttää esim se, että mies pitää kanvaskenkiä tai skeittikenkiä, eikä oikeita, aikuisia nahkakenkiä.
Kaikki pikkuasiat ovat alkaneet mättää avioliitossamme. Miehen pitäisi kasvaa aviomieheksi eikä jäädä pikkupojaksi, joka keräilee videopelejä, skeittaa ja haaveilee seikkailuista.
Ehkä olikin typerää jättää ne pillerit pois. Ehkä minun pitäisi hakea eroa. Mutta mitä kaverit ajattelisivat, jos erotaan muutaman kuukauden jälkeen. Ja häistäkin on vielä lähes 8000€ velkaa.
Jotenkin noi provo-huutelut on vaan niin blääh! Pidättekö te minua jotenkin typeränä vai? Koittaisitte vähän auttaa ja neuvoa!
Vierailija kirjoitti:
Aika rohkaisevia nämä provo-huutelut. Eli pitääkö tämä nyt ymmärtää niin, että minä, elämäni ja toiveeni ovat niin surkeita, että sellaista voi odottaa vain joltain karvakämmeniseltä palstapeikolta?
Kyse on siitä, etten enää taida haluta niitä asioita, joita *luulin* haluavani nuorempana. Seikkailuja Aasiassa, uusia maita ja jännittäviä ihmisiä, rentoa elämää, jossa arki ja työ sekoittuvat saumattomaksi kokemukseksi.
Nyt olen ymmärtänyt, että se oli vain lapsellista haaveilua. Mutta mies vaan haaveilee edelleen.
Minua on oikeasti alkanut ärsyttää, miten epäkypsä nulikka mieheni onkaan.
Kun vertaan häntä työpaikkani naimisissa oleviin keski-ikäisiin miehiin, jotka huokuvat aikuisuutta ja vastuuntuntoa, niin surettaa millaisen rääpäleen olen saanut taakakseni.
Minua on alkanut ärsyttää esim se, että mies pitää kanvaskenkiä tai skeittikenkiä, eikä oikeita, aikuisia nahkakenkiä.
Kaikki pikkuasiat ovat alkaneet mättää avioliitossamme. Miehen pitäisi kasvaa aviomieheksi eikä jäädä pikkupojaksi, joka keräilee videopelejä, skeittaa ja haaveilee seikkailuista.
Ehkä olikin typerää jättää ne pillerit pois. Ehkä minun pitäisi hakea eroa. Mutta mitä kaverit ajattelisivat, jos erotaan muutaman kuukauden jälkeen. Ja häistäkin on vielä lähes 8000€ velkaa.
Jotenkin noi provo-huutelut on vaan niin blääh! Pidättekö te minua jotenkin typeränä vai? Koittaisitte vähän auttaa ja neuvoa!
Kyllä me sua pidetään aika typeränä. Et kai sä voi oikeasti luulla, että sitä jotenkin muututaan kuin taikaiskusta joksikin ihan muuksi, kun mennään naimisiin? Ei tietenkään ole väärin, että tajusit sittenkin, että haluatkin jotain muuta elämältäsi, mutta valitettavasti et voi vaatia miestäsi muuttumaan mielesi mukaan. Joko mies vapaaehtoisesti lämpenee tulevaisuuden suunnitelmillesi tai joudut tosissaan harkitsemaan eroa. Ja joku 8000€ laina ei ole niin paljoa, että se jotenkin estäisi teitä eroamasta. Elämässä on joitain vähän tärkeämpiäkin prioriteetteja kuin raha. Ja tuo pillerien "poisjättösekoilun" on syytä loppua, kuten varmaan itsekin tajusit, ettei ole ihan fiksua jättää ehkäisyä ilman että kertoo miehelle ja vielä niin ettei ole varma haluaako edes äidiksi.
Voiko tää olla tottakaan. Sinä olet muuttunut ja syyllistät miestä, joka haluaa edelleen samoja asioita, joista YHDESSÄ haaveilitte. Miehenhän tässä pitäisi tuntea itsensä petetyksi. No, usein ihmiset muuttuvat. Harvoin ihan noin radikaalisti vain siksi, että on avioiduttu. Jos haluatte niin selkeästi erilaista elämää, ei teillä ehkä ole muuta mahdollisuutta kuin erota. Tai sitten yritätte päästä jonkinlaiseen kompromissiin.
Provo. Kauhea syyttely, kun mies ei olekaan muuttunut vaan pitää kiinni teidän yhteisistä tavoitteista, joihin sinäkin olit sitoutunut. Erotkaa ja etsi toinen mies, jolla on samat tavoitteet kuin sinulla ja toivo, että omat toiveesi eivät taas muutu.