Vituttaa! Mitä teen?

Jätä se sika

Voiko vitutukseen kuolla?

Joo, en malta odottaa.

Häh?

Petä sitä niin että se saa tietää

Olin ulkona kirjoittaessani aloituksen. Odottakaa pari minsaa, kerron. Ap

Niin eli alan olemaan täysin apaattinen elämäni kanssa, lähinnä koska ihmissuhteissa ei tapahdu nykyään ikinä mitään edistystä. Hyvin harvoista miehistä kiinnostun, ja kun joskus kiinnostun ja menen häntä tapaamaan, niin ei tietenkään sytytä. 

Kavereita ei ole, se juttu on pitkä ja mutkikas. Erilleen kasvamista, niin kliseistä kuin onkin, yhteydenpito-ongelmia (kiinnostuksen puutetta, en tiedä?) Mielestäni olimme vuorenvarma porukka, ja kyllähän sitä vuosia kesti. Sitten vain tapahtui jotain.

En tiedä miksi edes etsin jotain parisuhdetta, vaikka tiedän tasan tarkkaan, että sitä vaaleanpunaista lässynlää-aikaa kestää vain hetken verran ja siinä se. Kaikki suhteet ovat loppujen lopuksi paskaa, ei sitä sen kauniimmin voi ilmaista.

Tänään päivemmällä tapasin yhden nettityypin, miehen. No, hieman arvelinkin, etten tule syttymään, ja juuri niin kävi. Ei hän vain ole minun tyyppiseni, vaikka sinänsä olemme melko samalla aaltopituudella (miinus hänen kouluttamattomuutensa, mikä ei varsinaisesti ole plussaa.) Kuitenkaan hän ei ole mikään elämäm koulu juntti eikä ajele bemarilla. Siis aivan normaalin oloinen tyyppi, mutta en ihastuisi häneen ikinä. Nyt sitten pitäisi jotenkin ilmoittaa se hänellekin, tosi kivaa :/ Kaveruutta lienee turha edes ehdottaa, itselleni se ainakin olisi loukkaus. 

En vain tiedä miten jaksan tätä samaa paskaa, aina turhaa jännittämistä, turhaa odottamista, ja sitten treffit, joista ei jää mitään käteen. Live-elämästä etsisin, jos en olisi niin tarkka lapsista, facebookin sisällöstä jne. Minä vaadin luonteelta paljon, ulkonäöltä melko paljon. En varmaan ikinä saa sitä omaa pikku perhettä ja miestä, jonka luonne on täydellinen ja ulkonäkö vähintään 9.

Tämänkin kirjoittaja on varmaan mies.

Nettiprofiileihin en halua laittaa kuvaa, koska en ole mikään arvosteltava esine. Ulkonäköäni en häpeä, päinvastoin moni siitä pitää. En ole erakko enkä kokematon. Oikeastaan olen kaukana kokemattomasta. En vain näe itseäni kuvallisena missään deittijutuissa, ei minun sinkkuuteni ole kaikkien asia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin kirjoittaja on varmaan mies.

Tämänkin kirjoittaja on ihan vain nainen, kuten 99,9 % kirjoittajista vauvapalstalla. Ap

Ota aikalisä. Älä mene väkisin treffeille yms. Opettele tuntemaan itseäsi paremmin, tee sitä, mikä kiinnostaa.

Unohda miehet, ihastumiset ja pakolliset parisuhteet vähäksi aikaa ihan kokonaan, tee määräaikainen soppari itsesi kanssa :)

Tajuan kyllä järjellä, että jos vain malttaisin ja odottaisin vaikka kuukaudenkin, niin saattaisin löytää juuri etsimäni. Aivan hyvin joku ihana, lapseton mies saattaa päätyä tänä syksynä kokeilemaan nettideittailua ekaa kertaa. Mutta kun kaikki on vain arvailua, toiveita ja luuloja. En voi tietää mitä tapahtuu. Olen jollain tasolla kiintynyt yhteen entiseenkin, vaikkei koko hommassa ole mitään järkeä. Hän oli minulle joskus niin tärkeä, ja minä hänelle. Kuulemma nykyäänkin, mutta eri tavalla. Mihin minä sitä tarvitsen? Haluan olla hänelle tärkein. Ei tämän ketjun ole tarkoitus koskea eksää, hän vain sattuu pyörimään mielessäni, vaikka heitä on neljä muutakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ota aikalisä. Älä mene väkisin treffeille yms. Opettele tuntemaan itseäsi paremmin, tee sitä, mikä kiinnostaa.

Unohda miehet, ihastumiset ja pakolliset parisuhteet vähäksi aikaa ihan kokonaan, tee määräaikainen soppari itsesi kanssa :)

Miten ihmeessä jaksan tällaista tylsääkin tylsempää elämää? Ei mitään jännitettävää, ei mitään kivaa viestiä aamulla puhelimessa, kun herään. Kaveritkaan eivät korvaa sitä, mitä miehistä haen. Ei minua mikään mukasöpö tyttöjen ilta piristäisi pätkääkään, vituttaisi vain. Nyt minun pitäisi selittää sille nettityypillekin, ettei nappaa. Hävettää jo etukäteen, en tiedä mitä sanon ja miten. Hävettää, koska hän varmaan huomasi olemuksestani, etten ole erityisen virittynyt siinä mielessä, vaikka hymyilinkin. Ja nyt se sitten pitääkin paikkansa ja hän saa tietää sen, se hävettää niin pirusti. :/