"Pitikö mun nyt noin sanoa"
Onko teille muille tuttu juttu? Puhutte innoissanne/jännityksessänne tai muuten vaan paljon ja huomaatte sanovanne jotain omasta mielestänne typerää tai turhaa, jäätte miettimään sanomisianne jälkikäteen ja soimaatte itseänne siitä, että pitikö mennä sanomaan tuo asia tai esittää tuo asia noin tai että tulipa selitettyä liian pitkästi, kun olisi voinut ihan lyhyestikin ja mitäköhän keskustelukumppanikin nyt ajattelee.
Kuitenkaan en itse jää miettimään toisten sanomisia että mitä se nyt niin meni sanomaan (ellei joku jotain tosi tökeröä sano), jos edes muistan niitä pitkän keskustelun jälkeen. Ei varmaan minunkaan sanomisiani jälkikäteen mietitä tai muisteta, mutta se on kumma miten ne omaan mieleen jää. :)
Kommentit (4)
Sama ja foorumikirjoituksissa teen samaa myös
Aloitan kohta opiskelut, joista olen innoissani. Tässä yksi päivä näin tuttuja ja tuli puhetta koulusta, niin heitin siinä vitsillä tällaisia että "eiköhän sitä kohta ala sitten syyslomaa odotella" ja "kunhan alkuinnostus laantuu". Jälkikäteen mietin että kuulostinkohan aivan epämotivoituneelta toisten korvaan! Nämä tutut kyllä tietää että olen motivoitunut ja tottahan se on että vaikka kuin olisi innoissaan uudesta opiskelupaikasta tai työpaikasta, niin alkuinnostus latistuu kun rutinoituu ja no, lomaahan me aina odotetaan. Silti tuli sellainen olo jälkikäteen, että olisinko vaikka voinut pitää turpani tukossa.
Tuttu tunne.. mutta mutkien kautta olen oppinut että oikeesti ei ketää kiinnosta, kunhan olet vaan oma itsesi :D
Usein. Ja myös niin päin, että alan jälkeenpäin miettiä sitä, mitä se toinen muuten tarkoittikaan juuri tuolla sanavalinnallaan ja äänenpainollaan.