Miten pääsisin eroon materiakeskeisyydestä ja ostohimosta?

Noi ei toi 300 € nyt niin kauhea shoppailusumma ole. 0-perään, niin vois puhua jo ehkä vähän shoppailuhimosta.

Olen huomannut itse yrittäväni vaatteiden ostelemisen avulla saavuttaa jonkinlaista toiveminää tai toive-elämää. Tyyliin tuossa mekossa voin sitten keskustella säkenöivästi kahvilassa käydessä, vaikka ihan samanlainen, sosiaalisissa tilanteissa epävarma ihminen olisin vaikka päällä olisi mitä. Minuun ei jostain syystä toimi yön tai kahdenkin yli harkitseminen, päinvastoin siinä ajassa ehdin keksimään vaan lisää (olemattomia) perusteluita ja lietsoa ostamista.

Mun tilanne on se, että olen samalla hurahtanut ns. minimalismiin eli hankkiudun koko ajan eroon kaikesta turhasta. Ihan koko ajan ja sekin vie voimia mutta sekään ei saa mua lopettamaan uuden himoitsemista. Kotonani on hyvin väljää eli valitettavasti tavarapaljouskaan ei saa potkua rajoittamiseen. Myyn aina tasaisin väliajoin roinaa pois ja taas on syy ostaa uutta. Yritän aina löytää sen täydellisen takin, kenkäparin, neuleen ja samalla saan luvan pistää vanhat kiertoon. Sairasta, voin niin pahoin.

Haluaisin päästä irti koko himon ikeestä. Mulla on asuntolaina, uusi koti, hyvä koulutus, hieno parisuhde ja olen suht nätti. Kaikki kohdallaan. Silti tuntuu, että paikkaan jotain tyhjiötä ja lievitän ahdistusta ostelemalla. En liioittele yhtään kun sanon, että tää todella ahdistaa mua. Kaikkea olen kokeillut, budjetointia, luottokortittomuutta, yms. Olen jopa joskus laittanut melkein koko palkan asuntolainan ylimääräiseen lyhennykseen, jotten tuhlaisi mutta käytin sitten puskurirahastosta pari sataa johonkin roinaan, jota nyt en osaa edes nimetä. Olen addikti. Saan hetken mielihyvää ja huumaavan tunteen, vain kohdatakseni hetken kuluttua tolkuttoman morkkiksen ja pettymyksen. Mutta edes tuo tuttu tunne ei estä mua taas ostamasta seuraavassa hetkessä uutta.

Olen lopettanut kaikki uutiskirjeet ja etuasiakkuudet, ovessa on ei mainoksia -kyltti. Mainoskatkoillla laitan äänen pois ja teen muuta. Pyrin kiertämään kaikki mulle tyrkytettävät mainossudenkuopat vain surffaillakseni monta tuntia päivässä verkkokaupoissa. Pahimmassa tapauksessa on pakko päästä myös kauppoihin töiden jälkeenkin. Blogien lukemisen olen lopettanut. Minimalistivideoita tuijotan usein Youtubesta. Jotenkin se lipsahtaa aina meikkivideoiden katsomiseksi ja taas on monta uutta kosmetiikkapurtiloa pakko saada.

AP

Kannattaa nukkua aina yön yli ennen kuin ostaa mitään. Monesti toteaa aamulla että ei se ollutkaan niin tärkeä asia että on pakko ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut itse yrittäväni vaatteiden ostelemisen avulla saavuttaa jonkinlaista toiveminää tai toive-elämää. Tyyliin tuossa mekossa voin sitten keskustella säkenöivästi kahvilassa käydessä, vaikka ihan samanlainen, sosiaalisissa tilanteissa epävarma ihminen olisin vaikka päällä olisi mitä. Minuun ei jostain syystä toimi yön tai kahdenkin yli harkitseminen, päinvastoin siinä ajassa ehdin keksimään vaan lisää (olemattomia) perusteluita ja lietsoa ostamista.

JUURI TÄMÄ! "jos ostan tämän ja tuon, voin kulkea ylpeästi ja kaikki ihailevat minua, ulkomuotoani ja älykkyyttäni, ystäviä pyörii ympärillä, talous on turvattu, rakkautta riittää ja kaikki on täydellistä". Joo, ei tapahdu noin vaikka aina lankean samaan ajattelutapaan. AP

Vierailija kirjoitti:

Noi ei toi 300 € nyt niin kauhea shoppailusumma ole. 0-perään, niin vois puhua jo ehkä vähän shoppailuhimosta.

Ei varmasti. Minulle se on, varsinkin kun siinä on tämän kuun ostokset. Ja nyt on vasta 8. päivä.

AP

Auttaisiko jos tekisit vapaaehtoistyötä köyhien/huono-osaisten parissa? Näkisit joillekin ei ole tärkeää tietty kaunis takki vaan mikä tahansa takki kelpaa ja yksin kappalein.

Esim. joulun alla on FB:ssä näitä joulutoiveryhmiä joissa toivotaan esim. lapselle leluja/vaatteita jne.

Vierailija kirjoitti:

Ostoshimo talttuu vasta sitten kun ymmärtää, mistä onnellisuuden saa. Ei auta kärvistellä kieltäymyksessä, vaan pitää nauttia siitä että on säästöjä eli vapautta ja mielentyyneyttä (lasku kuin lasku, no probs). Nauttia siitä kun päätösenergia (ostanko enkö mitä laitan päälle olisko uusi sohva) säästyy muuhun . Vähän samaa kuin terveelliset elämäntavat, fall in love with the process. Pintapuoliset muutokset on harvoin pysyviä.

Hienoja ajatuksia, kiitos tästä! Jotenkin se ajatuksia, että elämä on lyhyt ja joka hetki pitäisi elää kuin viimeistä päivää on ollut suuri syy tähän mielentilaan ja noidankehään joutumiseen. Pintapuoliset muutokset ovat helppoja, nopeita ja näkyviä. Se kai niiden viehätyksen takana on. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostoshimo talttuu vasta sitten kun ymmärtää, mistä onnellisuuden saa. Ei auta kärvistellä kieltäymyksessä, vaan pitää nauttia siitä että on säästöjä eli vapautta ja mielentyyneyttä (lasku kuin lasku, no probs). Nauttia siitä kun päätösenergia (ostanko enkö mitä laitan päälle olisko uusi sohva) säästyy muuhun . Vähän samaa kuin terveelliset elämäntavat, fall in love with the process. Pintapuoliset muutokset on harvoin pysyviä.

Hienoja ajatuksia, kiitos tästä! Jotenkin se ajatuksia, että elämä on lyhyt ja joka hetki pitäisi elää kuin viimeistä päivää on ollut suuri syy tähän mielentilaan ja noidankehään joutumiseen. Pintapuoliset muutokset ovat helppoja, nopeita ja näkyviä. Se kai niiden viehätyksen takana on. AP

Mulla auttoi se kun ennen aina luulin kans et voin kuolla huomenna, joten osta tänään - on oikea ajattelutapa. Turhaa luottoakin tuli otettua, onneksi ei ihan kohtuuttomasti mutta turhaa yhtä kaikki. Sitten joku päivä tajusin ihan loppuun saakka sen että saatankin kuolla vasta satavuotiaana, mutta tällä menolla elämä oli jo nyt stressaavaa, ja tulevan minän olo näytti vielä huonommalta. Aloin säästää vähän kerrallaan, yllättävän nopeasti sain säästösummaa nostettua vaikka pienipalkkainen olenkin. Jotenkin tajusin, että mun ei tarvitse roikkua siinä räpeltämisessä enää. Voin päättää olla itselleni parempi ja miettiä ostoksilla sitä rauhallista ja tyyntä minää, himoitsevan, hetken hillittömän mutta pian katuvan minän sijaan. Nykyään ostan kyllä joskus jonkun turhuudenkin, mutta en siinä mittakaavassa että ahdistuisin. Haen hetken nautintoni hikiliikunnasta. Muita kehityskohteita riittää edelleen mutta sentään rahasta ja holtittomuudesta ei tarvitse stressata.

Mulla oli sama ongelma, ostin joka kk turhaa kosmetiikkaa mitä en ikinä käyttänyt, järjettömän kalliita merkkivaateita ja yhden käyttökerran vaatteita. Rahaa meni 300-500 e/kk. Vuoden verran sain käytöstäni korjattua laittamalla palkasta suoraan suljetulle tilille 500 e, se alkoi kuitenkin lipsua siihen että ostin vaatteita ja söin kaurapuuroa.

Lopulta aloin tehdä niin, että samalla summalla mitä ostin turhaa vaatetta laitoin hyväntekeväisyyteen. Ja sellaiseen kohteeseen mitä pidin täysin hyödyttömänä. Eli jos ostin 200 euron paidan niin 200 e kilahti myös höpöhöpöyhdistyksen tilille. Ja söin loppukuun kaurapuuroa ja näkkäriä.

Tällä rankaisumetodilla sain palautettua itseni takaisin säästötililinjalle ja se on nyt pitänyt kaksi vuotta. Siinä kohtaa kun tajusin että olen säästänyt sijoitusyksiön lainan pääoman (ja hassanut kosmetiikkaan ja merkkivaatteisiin toisen potentiaalisen sijoituskämpän) itkin yhden illan. Seuraavana päivänä menin pankkiin ja neuvottelin lainan.

Anonyyminä kehtaan kertoa, kukaan ystävistäni tai perheestäni ei tiedä shoppailuaddiktiostani. Oma kokemukseni on että tämä on kuin alkoholismi, koko ajan saa olla tarkkana ettei repsahda ja itseään on suojeltava laittamalla ylimääräinen raha heti jonnekin mihin ei pääse käsiksi.

Nykyään olen addiktoitunut säästämiseen, käyn kerran viikossa katsomassa säästötilin saldoa ja saan siitä naurettavan hyvän mielen. Samalla innolla millä ennen skouttasin nettikauppojen outlettejä kyttään nyt asuntoilmoituksia. Joku ruuvi päässä on vialla, sen tiedostan. Kovasti tekisi mieli laittaa enemmän säästöön ja syödä loppukuu puuroa, kokemuksesta kun tiedän että hyvin sillä jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Keksikää joku muu paljon rahaa vievä harrastus tilalle. Mulla auttoi se kun hurahdin matkusteluun, laitan kaiken ylimääräisen säästöön tulevaa matkaa varten, enkä shoppaile mitään tyhmiä juttuja. Seuraava parin vuoden päästä häämöttävä reissu maksaa yli 30 000 euroa, joten ei ole pelkoakaan että alkaisin tässä välissä mitään vaatteita shoppailemaan...

Minkälainen reissu, kuulostaa ihanalta! Itse en koskaan raaskisi tuhlata tuollaiseen. Se on moraalisesti väärin. Pitää säästää pahan päivän varalle, eikä heittäytyä sitten selälleen sätkimään kuin koppakuoriainen!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on asuntolaina, uusi koti, hyvä koulutus, hieno parisuhde ja olen suht nätti. Kaikki kohdallaan. Silti tuntuu, että paikkaan jotain tyhjiötä ja lievitän ahdistusta ostelemalla.

AP

Eli sulla on kaikki yhteiskunnan normien mukaiset palikat niinkuin Kunnon Kansalaisella Kuuluu Olla. Mitä sinä itse oikeasti haluaisit? Tuleeko onni uudesta asunnosta ja siitä, että sulla on koulutus joka ison yleisön mielestä on hyvä? Oletko koskaan pohtinut mitä SINÄ aidosti haluaisit - mitä se on, jos saat karsittua haluistasi pois kaiken minkä olet halunnut vain siksi, että niitä asioita kuuluu haluta?

Avasin siis ketjun, koska pikkutyttöni on mahdoton leluhimoaja. Välillä mietin, että millainen kuluttaja hän mahtaa olla aikuisena. Onko kellään antaa vinkkiä, miten estää ettei tuollaista ostoaddiktiota synny? Osaatteko siis sanoa, miksi teillä on se? Muistuttaako jokin asia lapsuudesta sitä läheisesti?

Vierailija kirjoitti:

Avasin siis ketjun, koska pikkutyttöni on mahdoton leluhimoaja. Välillä mietin, että millainen kuluttaja hän mahtaa olla aikuisena. Onko kellään antaa vinkkiä, miten estää ettei tuollaista ostoaddiktiota synny? Osaatteko siis sanoa, miksi teillä on se? Muistuttaako jokin asia lapsuudesta sitä läheisesti?

Mielenkiintoinen ketju, kirjoitan nyt ekaa kertaa. En tiedä vinkkiä miten estää ostoaddiktiota, mutta muistan että itselläni oli myös lapsena kauheasti leluhimoja, ja nyt aikuisena muita materiahimoja. Olen tunnistanut itsessäni piirteen, että minun on vaikea käsitellä ja myöntää tunteitani ja ilmaista tarpeitani muille. Jo lapsena podin yksin pahaa mieltä enkä osannut hakea ihmisiltä lohdutusta. Nyt aikuisena olen ihan samanlainen (ja yksinäinen!) ja huomaan liian helposti ostavani jotain pahan mielen ja surun hoitamiseksi.

Mitä aukkoa sä sillä materialla paikkaat? Mistä sulle tulee se kokemus, että jotain puuttuu tai ei ole tarpeeksi? Onko sulla niin paljon jo kaikkea, että mikään uusi ja kaunis ei edes erotu massasta? Onko sulla mitään mielikuvaa ees, että millasta elämää haluat viettää ja mikä on sun tyylis?

Voisikohan KonMarin kirjoista olla sulle apua?

Kokeile asentaa koneeseen ohjelma, joka estää tietyille nettisivuille pääsyn. Nämähän on lähinnä tarkoitettu lasten netinkäytön rajoittamiseen, mutta toimii aikuisillekin. Monissa voi estää vaikka vain tietyn tyyppiset sivustot, kuten juurikin verkkokaupat. Asetuksiin pääsee vain salasanalla, joten joku kaveri voi keksiä siihen salasanan jota ei sinulle kerro eikä laita edes muistiin mihinkään.

Työttömäksi joutuminen poistaa aika nopeasti ostohimon kun ei vaan pysty ostaa mitään ylimääräistä.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi viime viikolla tilasin netistä työpäivien aikana kaksi talvitakkia, kengät, asusteita ja kosmetiikkaa yhteensä 300 eurolla. Tää ei voi jatkua näin mutten osaa muuttaa itseäni :( Mitä mä teen? Onko muita, joille ostaminen on pakkomielle?

Mitä halpaa roskaa oikein tilailet, jos saat 300 eurolla tuon kaiken!? Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen ja jätä ne kertakäyttöiset lumput sinne kauppaan! Sinulla palaa tolkuttomasti rahaa vaatteisiin, ja kuitenkin näytät yhtä köyhältä kuin kuka tahansa pissis, joka ostaa vaatteensa kuukausirahoillaan.

Jos ihan pakko on netissä soppailla, niin Helsingin pörssi on auki klo 10-18.30. Eikä tule ongelmaa siitä, että kaapit täyttyvät huonolaatuisista rytkyistä. Jos tykkäät shoppailla iltaisin, niin New York on auki klo 16.30-23.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avasin siis ketjun, koska pikkutyttöni on mahdoton leluhimoaja. Välillä mietin, että millainen kuluttaja hän mahtaa olla aikuisena. Onko kellään antaa vinkkiä, miten estää ettei tuollaista ostoaddiktiota synny? Osaatteko siis sanoa, miksi teillä on se? Muistuttaako jokin asia lapsuudesta sitä läheisesti?

Mielenkiintoinen ketju, kirjoitan nyt ekaa kertaa. En tiedä vinkkiä miten estää ostoaddiktiota, mutta muistan että itselläni oli myös lapsena kauheasti leluhimoja, ja nyt aikuisena muita materiahimoja. Olen tunnistanut itsessäni piirteen, että minun on vaikea käsitellä ja myöntää tunteitani ja ilmaista tarpeitani muille. Jo lapsena podin yksin pahaa mieltä enkä osannut hakea ihmisiltä lohdutusta. Nyt aikuisena olen ihan samanlainen (ja yksinäinen!) ja huomaan liian helposti ostavani jotain pahan mielen ja surun hoitamiseksi.

Hups! Mun tyttäreni on samanlainen. Mikä siihen voisi auttaa? Apua...nyt alan panikoimaan. En halua mitään pahaa hänen tulevaisuuteensa. Minulla on vielä iso perintö mahdollisesti tulossa ja siirtymässä lapsille. En halua hänen itsensä takia, että se kuluu höpöhöpöön...auts.

Vierailija kirjoitti:

Noi ei toi 300 € nyt niin kauhea shoppailusumma ole. 0-perään, niin vois puhua jo ehkä vähän shoppailuhimosta.

Riippuu ihan siitä, paljonko on rahaa käytettävissä.