Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsisin eroon materiakeskeisyydestä ja ostohimosta?
08.08.2016 |
Tiedän, että mulla on ongelmallinen suhtautuminen rahaan ja ostamiseen. En ole aina ollut tällainen, vasta viime vuosina shoppailu on lähtenyt käsistä ja haaveilen koko ajan uusista ostoksista. Tämä alkoi pikkuhiljaa pari vuotta sitten, hauskuutin itseäni tylsässä ja tyydyttämättömässä työssä verkkoshoppailemalla. Siitä se eskaloitui vähitellen siihen, että himoan koko ajan jotain uutta ja kaikkea on pakko saada. En elä yli varojeni mutta säästöön ei juurikaan mitään jää, vaikka tienaan ihan hyvin. Ongelma on lähinnä tuo kiero suhtautuminen materian himoon ja että musta tulisi jotenkin onnellisempi kun hankin ensin tuon ja sitten tuon ja vielä tuon. Ei tule, sen olen huomannut sata kertaa.
Olen koittanut täyttää elämäni kaikella järkevällä: olen korkeakoulutettu ja otin vielä työn oheen uuden tutkinnon. Sen olen tehnyt kunnialla mutta aikaa on silti jäänyt shoppailuun. Olen aloittanut monta harrastusta, ei apua.
Osaan luottokortin numeron ulkoa eli senkään kotiin jättäminen ei auta. Ja sekin on vain mekaaninen este, kun ongelma on mun päässäni. Vaikka kuinka vannottaisin itselleni, että tänään/tällä viikolla/tässä kuussa en osta mitään, ostan silti. Ajattelen, että elämä on liian lyhyt, whatta hell. Esimerkiksi viime viikolla tilasin netistä työpäivien aikana kaksi talvitakkia, kengät, asusteita ja kosmetiikkaa yhteensä 300 eurolla. Tää ei voi jatkua näin mutten osaa muuttaa itseäni :( Mitä mä teen? Onko muita, joille ostaminen on pakkomielle?
Kommentit (59)
Mulla oli vähän samaa ongelmaa, mutta jossain vaiheessa totesin, että merkkituotteet ovat niitä, joita himoitsen - ja vieläpä alehintaiset sellaiset. Koska niitä on vähemmän saatavilla, shoppailuni on vähentynyt! Ihan typerää, mutta siis tää toimii. Nyt kun eksyn johonkin nettikauppaan ja ladon korin täyteen tavaraa, niin vähän ennen maksuvaihetta päähän tulee ajatus, että ei, eihän nää oo mitään merkkiä, vaan pelkkää krääsää. Ja painan rastia ja jätän tilaamatta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni auttaa vähän se, että mulle ei oo mikään ongelma myöskään myydä tavaraa eteenpäin. Muutaman kerran vuodessa kirppispaikka ja saa vähän euroja takaisin. Lisäksi koitan itsekin ostaa lähinnä kirppareilta ja huuto.netistä, niin ei kulu niin paljon rahaa, mitä uusiin vaatteisiin menisi. Itse ostelen nimenomaan tylsyyteen. Ei oo muutakaan elämää vissiin :( Melkeinpä ainoa asia, josta saan iloa.
Sama vika. Mun ostohimo on just sitä verkkoshoppailua, tavallisissa kaupoissa en jaksa kiertää.
Mun ostohimo kohdistuu lapsien tarpeisiin, ostan heille netistä älyttömät määrät vaatteita ja leluja ja leffoja. Varsinkin alennusmyynnit on pahoja, saatan ostaa samalle talvelle monta erilaista talvitakkia, haalaria ja pipoa, jotka käyvät siis vain yhden talven, sillä lapset kasvavat kovaa vauhtia. En elä yli varojen, eli velkaa ei ole, mutta mitään ei jää säästöönkään. Toinen ostohimo koskee kosmetiikkaa, mulla on kaksi kaappia täynnä avaamatonta verkosta ostettua kosmetiikkaa.
Sama ajatusmaailma ku ap:lla, ajattelen, että elämä on niin lyhyt, ja tavaroista ja kaikesta kivasta ympärilläni on enemmän iloa kuin x summasta tilillä. Raha polttaa tilillä, tuntuu hyvältä ku summa pienenee siellä. Ja kellari täyttyy verkko-ostosten paketeista...
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän samaa ongelmaa, mutta jossain vaiheessa totesin, että merkkituotteet ovat niitä, joita himoitsen - ja vieläpä alehintaiset sellaiset. Koska niitä on vähemmän saatavilla, shoppailuni on vähentynyt! Ihan typerää, mutta siis tää toimii. Nyt kun eksyn johonkin nettikauppaan ja ladon korin täyteen tavaraa, niin vähän ennen maksuvaihetta päähän tulee ajatus, että ei, eihän nää oo mitään merkkiä, vaan pelkkää krääsää. Ja painan rastia ja jätän tilaamatta!!
Siis en nyt oikein tajunnu, miten niitä on vähemmän saatavilla?
Eikö teitä ahdista tavaran määrä kotona? Mä en osta juuri muuta kuin pakolliset asiat, koska ahdistaa tavarapaljous ja sen pyörittelyn tuoma vaiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma. Varsinkin kun on paha olla, niin sitten turrutan sitä shoppailemalla.
Käykääpä lukemassa avoimin silmin vaikkapa Kaarina Davisin kirjoja, P.Ohatan tai mr Money Mustachen kirjoja. Samalla kun ostaa jotain, antaa pois mahdollisuuden käyttää rahansa johonkin muuhun, eli kaventaa tulevaisuuden valinnanvapautta. Etenkin materia on huono ostos, koska siitä seuraa vielä lisää ongelmia, pitää olla säilytystilaa, huoltoa, yms. Kannattaa opetella sijoittamaan niin säästämisestä saa enemmän iloa, on helpompi jättää euron ostos hyllyyn nyt kun tilalle voi saada kaksi euroa jokusen vuoden päästä. On myös helpompi jättää ostos hyllyyn nyt, kun jättää sen aluksi yhden yön yli vain, harvemmin kymmenettä samanlaista trikootoppua tms enää aamulla kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksikää joku muu paljon rahaa vievä harrastus tilalle. Mulla auttoi se kun hurahdin matkusteluun, laitan kaiken ylimääräisen säästöön tulevaa matkaa varten, enkä shoppaile mitään tyhmiä juttuja. Seuraava parin vuoden päästä häämöttävä reissu maksaa yli 30 000 euroa, joten ei ole pelkoakaan että alkaisin tässä välissä mitään vaatteita shoppailemaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän samaa ongelmaa, mutta jossain vaiheessa totesin, että merkkituotteet ovat niitä, joita himoitsen - ja vieläpä alehintaiset sellaiset. Koska niitä on vähemmän saatavilla, shoppailuni on vähentynyt! Ihan typerää, mutta siis tää toimii. Nyt kun eksyn johonkin nettikauppaan ja ladon korin täyteen tavaraa, niin vähän ennen maksuvaihetta päähän tulee ajatus, että ei, eihän nää oo mitään merkkiä, vaan pelkkää krääsää. Ja painan rastia ja jätän tilaamatta!!
Siis en nyt oikein tajunnu, miten niitä on vähemmän saatavilla?
Nettikaupoissa siis. Alennushintaisia merkkituotteita, joista on sopivia kokoja, on tarjolla paljon vähemmän kuin random-rättejä. Ja koska "sääntöni" on ostaa merkkituotteita, jää iso osa turhia vaatteita ostamatta, koska muutoin ostaisin noita randomeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaappitilan loppuminen on tuonut luontaisen esteen. Itse surfaan kyllä paljon ja katselen, mutta en juurikaan osta. Valitettavasti olen huono neuvomaan, mutta auttaiskohan, jos tekisit ennakkoon budjetin ja tiukasti päätät, että sitä ei vain saa ylittää. Voit myös tehdä niin, että et ostakaan heti, vaan päätät ostaa vasta seuraavana päivänä. Usein siihen mennessä on jo tullut järkiinsä :) Jos repsahdat, niin muista, että tuotteet voi myös palauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkääs youtubeen ja katsokaa videoita aiheella "minimalist lifestyle" tai "minimalism". Niistä saan itse inspiraatiota olla ostamatta lisää roinaa ja jopa luopua osasta. Aina ei tarvitse olla kaapit täynnä tavaraa. :)
Mäkin ostelen hirveästi kaikkea turhaa... En osaa käyttää rahaa fiksusti, mutta kaikki laskut saan maksettua tietysti. Loppukuusta on aina rahat loppu koska olen ostellut paljon kaikkea. Joskus tulee morkkis, kun olen ostanut esim jonkun paidan ja mieti et miksi ihmeessä ostin ton. Mut jos tulee tollainen tunne, käyn palauttamassa tuotteen. Sitten taas mietin et miks palautin ton täytyyhän se saada.
Miten oikeesti voisi hillitä sitä pakottavaa tarvetta ostaa uusia juttuja? Miten saisin käytettyä mun rahat vaan tarpeelliseen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos tuntee että muotiblogit lietsoo ostamista, poistakaa ne nopsaan lukulistoista ja välimuistista. Vaihtaa tilalle minimalismiblogeja
Tuo on ihan sairasta, siihen täytyy suhtautua niin, että selvität itsellesi mitä tuo shoppailu pohjimmiltaan sinulle merkitsee, siis mitä varten "hoidat" itseäsi shoppailulla. Jokin henkinen tarve vie sinut shoppailemaan, tunnesyyt. Järjellä ajateltuna tuonkaltainen shoppailu on epäekologista, tarpeetonta, jopa epäeettistä. On kyse riippuvuudesta, valitettavasti en tiedä miten siitä voi parantua. Mutta se että itsekin olet havahtunut tuohon, on jo ensimmäinen askel.
Ai niin, pitääkin laskuttaa vaimolta puolet viime kuun kiinteistä menoista, niin ei mene hassaamaan niitäkin rahoja turhiin ostoksiin. Oikeasti, mikä teitä naisia vaivaa? Roinaa on joka nurkka väärällään, ja lisää vaan pitää haalia.
Paras neuvo mitä voin antaa, on siirtää osa rahoista turvaa johonkin sijoitukseen, vaikka osakkeisiin, heti kun palkkarahat tilille ilmaantuu. Tämä tietysti vaatii vähän itsekuria.
Jos teillä on luottokortti, pienentäkää sen luottoraja. Jos kortillenne voi laittaa erikseen päivittäisen ostolimiitin, laittakaa sellainen voimaan.
Ostoshimo talttuu vasta sitten kun ymmärtää, mistä onnellisuuden saa. Ei auta kärvistellä kieltäymyksessä, vaan pitää nauttia siitä että on säästöjä eli vapautta ja mielentyyneyttä (lasku kuin lasku, no probs). Nauttia siitä kun päätösenergia (ostanko enkö mitä laitan päälle olisko uusi sohva) säästyy muuhun . Vähän samaa kuin terveelliset elämäntavat, fall in love with the process. Pintapuoliset muutokset on harvoin pysyviä.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, pitääkin laskuttaa vaimolta puolet viime kuun kiinteistä menoista, niin ei mene hassaamaan niitäkin rahoja turhiin ostoksiin. Oikeasti, mikä teitä naisia vaivaa? Roinaa on joka nurkka väärällään, ja lisää vaan pitää haalia.
Paras neuvo mitä voin antaa, on siirtää osa rahoista turvaa johonkin sijoitukseen, vaikka osakkeisiin, heti kun palkkarahat tilille ilmaantuu. Tämä tietysti vaatii vähän itsekuria.
Muuten samaa mieltä, mutta miehissä on himotuhlaajia yhtä paljon, on hifiä teknositätätä ja autoo hienoo autoo hienompaa kuin mihinkään tarvitsisi (vaan 10000 kului). Meillä esim mä sijoitan ja mies kuluttaa.
Täällä toinen. En tiedä mikä auttaisi. Olen kesällä tilannut kosmetiikkaa ja vaatteita ja nyt syksyllä ostin parit kengät, kirjoja....tekisi mieli vielä ostaa netistä hygieniatarvikkeita, tilata ulkomailta vaatteita jne....ihan kauheeta shoppailua. Pakko päästä tästä eroon. En kehtaa kellekään tunnustaa livenä. Mies varmaan kohta jättää tai ainakin on ihmetellyt varmaan laatikoita mitä meille kertyy shoppailusta. Olen luopunut kaupoissa käymisestä ja tilalle tullut verkkoshoppailu.
Välillä inhoan itseäni syvästi. Luen erästä blogia ja tuntuu että haluan kaikki samat asiat, vaatteet ja tavarat mitä blogistilla on. Luulen että muutun siitä yhtä kauniiksi tai suosituksi.