Ruokakysymys, noin 5-7v

Olen huomannut saman. Minä tilaan yleensä lapsille ja he syövät tyytyväisinä.

Lapset 3v ja 7v.

En kysy, mistä tykkäät vaan kysyn, mitä haluat. Lapsi päättää. Eikä meillä lapsi halua pullaa, jos ollaan menty syömään ja sanottu suoraa, että nyt on lounasaika. Kyllä se 4v osaa jo sanoa, että haluaa täytetyn ruisleivän ilman sipulia ja kas - sellainen hänelle tehdään.

Lapsi saa valita itse, mutta ruoka-aikana otetaan ruokaa eikä herkkua. Helpoimmalla pääsen kun vien sen johonkin salaattibaariin, missä saa koota annoksensa itse.

Minä koetan ohjailla lasta ottamaan jotain järkevää mutta yleensä päädyn kyllä ostamaan sitä, mitä hän haluaa. Ei pidä syömisestä kovin paljon enkä viitsi laittaa rahoja sellaiseen, mikä ei maistu. Mieluummin syöty jäätelö kuin lautaselle jäävä lihapulla-annos. Lapsi on seitsemän.

Reissussa meidän lapset syö mitä sattuu, yleensä hampurilaisen ja ranskiksia. Yritetään valita sellaista mikä varmasti menee koska on tyhmää maksaa jos lapset (x3) ei syökään, ja olisi tärkeää että ne syövät edes jotain. Ja totta kai lapsille annetaan vaihtoehtoja jos niitä on.

Kotona sitten syödään mitä on tarjolla. Kaikki lapset ovat pieniruokaisia ja aika nirsoja, joten ei ole mitään järkeä alkaa vääntämään siitä kun ollaan tien päällä.

Mua ärsyttää tuollainen paapominen! Kerran oltiin isolla porukalla hotellissa, ukki sitten kuljetti vuorotellen siskon kolme 4-7 v lasta buffetin ääreen aamiaisella. Helpommalla ois päässy, jos ois napannu kolme jugurttia, kolme leipää miedolla juustolla ja kurkulla yms. Nyt se oli monta minuuttia vatvomista, mitä leipää ja mitä kinkkua, vaikka monesti on ollu samassa aamiaspöydässä muksujen kanssa aiemmin ja tietää, mistä eivät tykkää.

Reissussa lapset saavat käytännössä päättää mitä syövät... niin minäkin tee.

Joitain pointteja:

- Mielestäni kahvilassa ei kannata tuhlata rahaa johonkin sellaiseen, mitä lapsi ei varmasti syö

- Kahvilassa käyminen on arjesta poikkeava juttu, eikö silloin ole kiva, että jokainen saa sitä omaa herkkuaan?

- Tietyssä iässä lapset voivat periaatteessa kieltäytyä siitä, minkä vanhempi on omavaltaisesti valinnut.

Mä en oo omien kaverien kohdalla törmännyt tuollaiseen käytökseen. Omille lapsille tuon yleensä kyselemättä, koska tiedän heidän makunsa. Joskus sitten kysyn, ottaako tuota tai tuota. Kumpikaan lapsista ei ole mitenkään nirso, esikoinen varsinkin on aika kaikkiruokainen, mutta eivät kahvilaostokset välttämättä kerro siitä, mitä kotona syödään.

Tuossa ap näytti mainitsevan, että kyseessä ei ole yksi kahvilareissu vaan jopa neljän päivän ruokailut. Minäkin olen ihmetellyt samaa, että lapsen valintoja hössötetään pahimmillaan puolen suvun voimin! Minun lapset saavat joskus valita tietyistä vaihtoehdoista mutta eivät todellakaan aina, etenkään, jos takana on jonoa. Kyllä vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että lapsi saa sopivaa ravintoa.

Samaa meidän kaveripiirissä. Minä olen se tiukkis.

On aika kamalia tilanteita, kun meidän lapset saa kasvisvartaan, tuttavaperheen lapselle tilataan päivän keitto, koska äiti on niin päättänyt. Meidän lapset syövät sen, mikä maistuu, tuttavaperheen lapsen on pakko syödä kaikki, koska äiti on niin päättänyt.

Kyllä meillä aikuiset päättää, joskus voi olla pari vaihtoehtoa, esim. otatko lasagnea vai lihapullia, jos johonkin noutopöytään päädytään. Mutta lapsetkin ovat tottuneet siihen, että ruoka-aikaan syödään "kunnon ruokaa" eivätkä edes ehdottele mitään pullia. Ravintoloissakin pyritään tilaamaan lapsille jotain muuta kuin niitä lastenlistan nakkeja ja ranuja, onneksi usein saa annoksia puolitettuinakin.