Lapsen rangaistuksen ruumiillisuuden yhteys huonoihin seurauksiin tulevaisuudessa?

Biologinen selitys? Eiköhän se ole psykologinen. Tutkimus käytiin laajasti läpi kun siitä tehtiin laitonta ja tutkimusnäyttö on vahva.

Vierailija kirjoitti:

Biologinen selitys? Eiköhän se ole psykologinen. Tutkimus käytiin laajasti läpi kun siitä tehtiin laitonta ja tutkimusnäyttö on vahva.

No psykologiakin on lopulta biologiaa...

Mutta mikä se perustelu siis on? Jos kaikki muut tekijät tosiaan ovat samat? En ole puolustelemassa ruumiillista kurittamista, mutta kiinnostaisi tietää, että mitä päässä siellä menee vinksalleen jos lapsi kokee rangaistuksena pienen fyysisen tuntemuksen verrattuna ei-fyysiseen rangaistukseen.

'positiivinen vahvistaminen tukee oppimista, fyysinen rangaistus ei. Tälle on ihan neurologinen selitys, Yle uutisoi siitä joku aika sitten. Hae Ylen uutissivuilta.

Vierailija kirjoitti:

'positiivinen vahvistaminen tukee oppimista, fyysinen rangaistus ei. Tälle on ihan neurologinen selitys, Yle uutisoi siitä joku aika sitten. Hae Ylen uutissivuilta.

Muistelen, että fyysisen rankaisun tehottomuus halutun käyttäytymisen opettajana taisi olla sen aiheuttama stressi.

Vierailija kirjoitti:

'positiivinen vahvistaminen tukee oppimista, fyysinen rangaistus ei. Tälle on ihan neurologinen selitys, Yle uutisoi siitä joku aika sitten. Hae Ylen uutissivuilta.

Mutta eihän myöskään aresti tai pelikielto ole positiivista vahvistamista, vaan kyseessä on puhdas rangaistus. Ainoa ero tässä esimerkissähän oli vain rangaistuksen muoto. Kaikki muu oli samaa.

Minua on lapsena kuritettu reilusti ja muutenkin kokenut väkivaltaisen lapsuuden. Olen terve fyysisesti ja henkisesti, päässyt opiskelemaan ja töihin. En itse pidä väkivaltaa ratkaisuna mihinkään, mutta joidenkin riiviöiden kohdalla Koivuniemen herra olisi hyvä kutsua kylään.. 

Normaali minusta tuli, mutta omia lapsia en kurittaisi fyysisesti. 

Aresti ja "jäähypenkkirangaistus" aiheuttavat lapsen mielelle aivan yhtä suurta vahinkoa kuin fyysinen rangaistus. Tätä on tutkittu viime vuosina.

Pahinta arestissa on lapsen henkinen hylkääminen. Mitä pienempi lapsi sitä tuhoisampi vaikutus mielenterveydelle. Lapsi oppii pian, että hän kelpaa vanhemmilleen ainoastaan silloin kun hän on kiltti ja tottelevainen. Jos lapsi on tuhma, hänet hylätään. Vanhempien rakkaus on ehdollinen.

Jäähypenkkirankaisemisella saadaan nopeasti hyviä tuloksia. Lapsi tekee kaikkensa, että vanhemmat eivät hylkäsi häntä. Lapsi voi sairastua aikuisena masennukseen. Hän on oppinut vanhemmiltaan, että rakkaus täytyy aina ansaita, epäonnistumisesta seuraa hylkääminen. Aikuinen lapsi alkaa rankaista itseään.

Pieksemällä lapsista lähtee pahuus!

aresti aiheuttaa traumoja kirjoitti:

Aresti ja "jäähypenkkirangaistus" aiheuttavat lapsen mielelle aivan yhtä suurta vahinkoa kuin fyysinen rangaistus. Tätä on tutkittu viime vuosina.

Pahinta arestissa on lapsen henkinen hylkääminen. Mitä pienempi lapsi sitä tuhoisampi vaikutus mielenterveydelle. Lapsi oppii pian, että hän kelpaa vanhemmilleen ainoastaan silloin kun hän on kiltti ja tottelevainen. Jos lapsi on tuhma, hänet hylätään. Vanhempien rakkaus on ehdollinen.

Jäähypenkkirankaisemisella saadaan nopeasti hyviä tuloksia. Lapsi tekee kaikkensa, että vanhemmat eivät hylkäsi häntä. Lapsi voi sairastua aikuisena masennukseen. Hän on oppinut vanhemmiltaan, että rakkaus täytyy aina ansaita, epäonnistumisesta seuraa hylkääminen. Aikuinen lapsi alkaa rankaista itseään.

Fyysisessä remmillä tms. kurittamisessahan lasta ei hylätty, vaan kurittamisen jälkeenhän lapsi otettiin yleensä syliin ja tehtiin selväksi, että häntä rakastetaan. Olisiko siis jopa niin, että jäähyttäminen on jopa pahempi rangaistus?

Vierailija kirjoitti:

Minua on lapsena kuritettu reilusti ja muutenkin kokenut väkivaltaisen lapsuuden. Olen terve fyysisesti ja henkisesti, päässyt opiskelemaan ja töihin. En itse pidä väkivaltaa ratkaisuna mihinkään, mutta joidenkin riiviöiden kohdalla Koivuniemen herra olisi hyvä kutsua kylään.. 

Normaali minusta tuli, mutta omia lapsia en kurittaisi fyysisesti. 

Minäkin suht koht normaali. Kasvatus oli kohdallani todellakin sellaista että tukkapölisi ja risua ja remmiä ei säästelty. Muutama epäoikeudenmukaisesti annettu selkäsauna (siskon valehtelema syy) niin oma maailman kuva on muodostunut sellaiseksi että ruumiillinen koskemttomuus on elämän ohjenuorana. Toki olen kasvattajana tiukka ja tarpeen tullen ohjaan lasta fyysiseti mutta en lyö, vahingoita tai tukista, vien siis lapsen esim kantamalla pois tilanteesta jne. Ääneni kohoaa mutta nyrkki ei. Väkivallalla kasvatus siis muovasi minusta väkivaltaa välttävän.