Lue keskustelun säännöt.
Rakennamme omakotitaloa ja siitä tulee vaan riitaa
06.08.2016 |
Teemme aviomiehen kanssa itse viikonloppuisin ja äsken lomalla paljon rakennustyömaalla. Toki osan hoitaa ammattimiehet. Mutta rakentaminen johtaa vaan miehen kiukkuamiseen ja riitelyyn. Viikonloput työmaalla on ainaista kiukuttelua miehen puolelta. Välillä jokin menee pieleen tai jotain puuttuu ja voi sitä räyhäämistä mikä siitä tulee. Itse toivoisin että asiat sujuisi rauhallisesti eikä vaan tiuskien. Miten saada mies tekemään rakennustöitä rennosti? Elämä on tämän taloprojektin myötä liikaa riitaa vain :(. Muuten menee ja menisi hyvin.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme kyllä riidelleet rakentaessa lainkaan. Yhdessä tuskailtiin kelvottomia urakoitsijoita ja loppupuolella sitä että budjetti ei pidä, mutta toistemme kanssa ei tapeltu.
siis rakensitte vai rakennutitte?
Ei tuosta jälkimmäisestä stressiä tulekaan kun ei tarvitse marraskuun iltoina olla likomärkänä raksalla.... Vähän eri asia.
No pääsääntöisesti rakennettiin itse, tai siis mies rakensi. On kätevä käsistään eikä hermostu helposti. Suurimmat stressit tuli ulkopuolisista tekijöistä ja rahan riittävyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, meillä mies joutui rakentamaan yhden väliseinän uuteen kotiimme ja voi sitä marttyyriuden määrää! En edes viitsinyt riidellä sen kanssa, kun koki olevansa niin järkyttävän ylityöllistetty sen väliseinänsä kanssa ja kun yksi naula putoaa lattialle, niin lähti kaikki sokat irti heti. Kärsivällisyyttä ei ollut nimeksikään, paahtoi menemään ilman ruokataukoja koska periaate, ja hoiperteli sitten yötä vasten petiin. Kuvasi projektinsa etenemistä ja kalasteli kehua ahkeruudestaan.
Minä hoidin KAIKEN muun kun mies rakensi yhtä saakelin seinää, maalasin koko kämpän ja kannoin rakennusjätteitä, kävin hankkimassa huonekalut uuteen kotiin ja sisustin, purin KAIKKI muuttolaatikot yksin ja lastasin peräkärryn täyteen tavaraa pois vietäväksi. Tein ihan yhtä pitkää päivää, mutta koko kaksi viikkoa mies jauhoi siitä, kuinka hemmetin rankkaa hänen elämänsä on. Vein sille kahvitermarinkin käteen ja huolehdin eväät.
Sitten kun remppa oli valmis niin kaikki ihastelevat uutta ja hienoa väliseinää, miten osasikin yhden kokonaisen seinän rakentaa!?Nyt kun on asuttu pari kuukautta, niin mies saattaa pysähtyä vaan ihmettelemään hienoa rakentaamansa seinää ja muisteloida, miten erilaiselta kaikki näyttikään ennen tuota mahtavaa seinää. Voi v***u mä sanon, raivostuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä mies joutui rakentamaan yhden väliseinän uuteen kotiimme ja voi sitä marttyyriuden määrää! En edes viitsinyt riidellä sen kanssa, kun koki olevansa niin järkyttävän ylityöllistetty sen väliseinänsä kanssa ja kun yksi naula putoaa lattialle, niin lähti kaikki sokat irti heti. Kärsivällisyyttä ei ollut nimeksikään, paahtoi menemään ilman ruokataukoja koska periaate, ja hoiperteli sitten yötä vasten petiin. Kuvasi projektinsa etenemistä ja kalasteli kehua ahkeruudestaan.
Minä hoidin KAIKEN muun kun mies rakensi yhtä saakelin seinää, maalasin koko kämpän ja kannoin rakennusjätteitä, kävin hankkimassa huonekalut uuteen kotiin ja sisustin, purin KAIKKI muuttolaatikot yksin ja lastasin peräkärryn täyteen tavaraa pois vietäväksi. Tein ihan yhtä pitkää päivää, mutta koko kaksi viikkoa mies jauhoi siitä, kuinka hemmetin rankkaa hänen elämänsä on. Vein sille kahvitermarinkin käteen ja huolehdin eväät.
Sitten kun remppa oli valmis niin kaikki ihastelevat uutta ja hienoa väliseinää, miten osasikin yhden kokonaisen seinän rakentaa!?Nyt kun on asuttu pari kuukautta, niin mies saattaa pysähtyä vaan ihmettelemään hienoa rakentaamansa seinää ja muisteloida, miten erilaiselta kaikki näyttikään ennen tuota mahtavaa seinää. Voi v***u mä sanon, raivostuttavaa.
:) Koita kestää, noinhan se menee. Sama jos kotona olet siivonnut koko talon, laittanut ruokaa, kattanut pöydän ja pyydät miestä laittamaan syönnin jälkeen tiskit koneeseen ja koneen päälle saat koko illan kuulla miten HÄN teki kaikki ruuanlaittoon liittyvät hommat;D
Mutta toisaalta.... miehiä on helppo ohjailla kun muistaa välillä "rapsuttaa" miehistä itsetuntoa! Ihaile mukana sitä seinää ja mies tekee jatkossakin ihan mitä haluat kun vetoat siihen. Jokaisen ahkeran miehen takana on fiksu vaimo...
Monilla miehillä on huono stressinsietokyky ja tunteiden hallinnassa puutteita. He kaatavat kaiken paskan vaimon niskaan ja luulevat sen olevan ok. Vaimoa vain syyllistetään siitä, ettei Huomioi söpöraukkaparka miestään riittävästi.
Hitto aikuisen ihmisen - miehenkin - pitäisi oppia huomioimaan naista eikä käyttää tätä likasankona. Jos stressiä on liikaa asialle pitää tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme kyllä riidelleet rakentaessa lainkaan. Yhdessä tuskailtiin kelvottomia urakoitsijoita ja loppupuolella sitä että budjetti ei pidä, mutta toistemme kanssa ei tapeltu.
siis rakensitte vai rakennutitte?
Ei tuosta jälkimmäisestä stressiä tulekaan kun ei tarvitse marraskuun iltoina olla likomärkänä raksalla.... Vähän eri asia.
No pääsääntöisesti rakennettiin itse, tai siis mies rakensi. On kätevä käsistään eikä hermostu helposti. Suurimmat stressit tuli ulkopuolisista tekijöistä ja rahan riittävyydestä.
Ja kertoisitko vielä miten tämä auttaa Apn tilanteessa?
Jos miehesi on erilainen kun Apn, niin pitäisikö teidän vaihtaa rakentamisen ajaksi, vai mitä ajattelit?
Vai haluatko vain esitellä erinomaista tilannettasi?
Ihmisten typeryys on pohjatonta, sen olen tätä palstaa seuratessani oppinut, ja todistat sen jälleen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan nimenomaan neuvoja. Yritän hoitaa parisuhdetta mutta tuntuu että teen sen yksin. Mies on niin kireä rakentamisesta koko ajan ja haluaa kaiken vapaan ajan olla rakentamassa että hänen asettama aikataulu edes jotenkin pysyisi. Sitten kiukkuaa minulle. Miten hoitaa parisuhdetta tällaisissa oloissa? Teen sille eväitä mutta ei näytä vähentävän kiukkua. Seksiä se saa minulta aina kun haluaa. Mutta räyhää vaan ja haukkuu minut kaikista työmaan ongelmista. Ennen rakentamista ei ollut yhtään tällaista. Mies ei näkökään kestä stressiä mutta sille on joku kunnia asia rakentaa itse. Ap.
En kyllä itse jäisi tähän suhteeseen mistään hinnasta, vaikka saisin miljoonan, en viihtyisi tässä suhteessa ja tässä talossa päivääkään...
Yksi sana...JUOKSE
Eli kannattaa etsiä UUSI mies...
Vierailija kirjoitti:
Kun me aloimme rakentaa hartiapankkitaloa, firmani lääkäri varoitti, että kaksi varminta lopputulosta ovat avioero ja miehelle tenniskyynärpää. Meillä toteutui vain tenniskyynärpää.
Nyt on takennettu jo toinen talo. Tuloksena jo toinen tenniskyynärpää.
Kuva kuulla, mutta mitä apua tästä on aplle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei omaa pahaa oloaan saisi koskaan Purkaa puolisoon. Tästä hulimatta monusta se, että mies ei ole täydellinen stressinkäsittelyssä, ei välttämättä ole syy avioereoon tai "juoksemiseen" - eikä siihenkään, että ap vastavuoroisesti syyllistää lisää kiukuttelusta. Parasta olisi yhdessä pysähtyä miettimään, mistä stressi johtuu ja mitn sitä voitaisiin hallita.
Tyypillisedti rakennusstressi johtuu kolmesta asiasta:
1) rahaa on liian vähän tai ainakin ollaan budjetin ylärajoilla ja sitten pelätään, että mitä jos näille viimeisille pennosille ei saadakaan täyttä vastinetta. Koska rahaa ei yleensä voi saada mistään lisää, ainakaan ilman että se maksaa tulvaisuudessa enemmän kuin olisi varaa, on pakko väljentää vaatimustasoa ja ajatella, että jos joku tehty ratkaisu ei sitten olekaan se kaikkein taloudellisesti fiksuin niin siitä selvitään kuitenkin jotenkin. Tärkeää on puhua ja sopia, että "joo, me selvitään".
2. aikaa on liian vähän. Yleensä ihmiset laativat rakennusaikataulun liian tiukaksi, koska eivät tajua, miten paljon aikaa menee siihen, että joku työvaihe valmitellaan tekemiskuntoon. Tämä pätee jopa rakennusfirmohin, joissa monissa viimeistelytyöt on jo siirretty vuosikorjaukselle: ne thdään sitten kun ihmisetmuuttavat sisään ja lkavat valittaa keskeneräisyyksistä. Tavallinen ihminen, jka rakentaa itselleen, voi onneksi kuitenkin säätää aikataulua sitä mukaa kun totuus akaa valjeta: voi päättää, että rakennus valmistuu sitten kun valmistuu. Kiireeseen liittyy myös väsyminen. Kun kaikki vapaa-aika menee raksalla, ihminen ei ehdi levätä. Lomaa on kuitenkin syytä ottaa ja lepotaukoja järjestää. Mulla oli yhdesssä vaiheessa tapana istuttaa mieheni apukuskinpaikalle autoon kahvimuki kädessä ja lähteä ajelemaan pitkin pikkuteitä. Katsltiin maisemia, juteltiin ja miehen oli pakko levätä, koska ei siinä muutakaan voinut. Myös pari yötä hotellissa tosella paikkakunnalla voi tehdä terää ja olla hyvinkin hintansa arvoisia. Välttäkää liiallista alkoholia, se stressaa jälkeenpäin vain lisää.
3. taidon ja tiedon puute. Tämä ei ole uudisrakennuksessa niin paha, koska niihin on aika selvät säännöt, mutta korjausrakentamisessa ja remontoinnissa on enemmän selvitettävää ja huomitavaa, koska edelliset säännöt ei päde yhteen nykyisten kanssa, eikä ole varma, kuinka monia eri sääntöjä vanhan rakennuksen eri rakennus-ja remontti aiheissa on noudatettu ja mitä edelliset rempparyhmät ovat säveltäneet ihan itse. Yhdistettynä rahanpuutteeseen ja siihen,e ttä ei ole mahdollista palkata ammattiasiantuntijaa, tämä voi olla todella paha nakki. Tässä ei oikein voi sanoa kuin, että vältä tätä jos olet stressaantuvaa tyyppiä ja jos olet jo sotkeutunut siihen, luovuta ja myy koko roska vaikka tapppiolla. Mielenterveys voi joskus tulla kalliiksi, mutta ilman on vielä hankalampaa.
Mies ei voi ihan sitten vain kommunikoida, että mikä häntä riivaa, ja miten vaimo voisi parhaalla tavalla tukea. SE ei ole vaihtoehto, että äijä on kuin perseeseen ammuttu karhu koko ajan ja vaimo saa kaiken paskan niskaansa. Sanoisi sitten vaikka että paras vaihtoehto on se, että vaimo pysyy pois raksalta. Saapahan kiukutella sitten yksin. Ei kenenkään naisen tarvitse tuollaista sietää.
En nyt sano, että on mikään eron paikka tuollaisenaan, mutta voisi miehetkin vaihteeksi mennä itseensä, ja miettiä, mikä on sopivaa käytöstä omaa vaimoa kohtaan. Tuntuu että monet on sitä mieltä, että vaimon pitää vain kestää ihan mitä tahansa ja vielä silittää päätä, kun sillä miehellä nyt vain on niin kauhean rankkaa. Ja jos ero tulee, niin naisenhan vika se oli kun ei jaksa riittävästi huomioida miestään. Kuka perseeseen ammuttua karhua jaksaa loputtomiin paapoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä mies joutui rakentamaan yhden väliseinän uuteen kotiimme ja voi sitä marttyyriuden määrää! En edes viitsinyt riidellä sen kanssa, kun koki olevansa niin järkyttävän ylityöllistetty sen väliseinänsä kanssa ja kun yksi naula putoaa lattialle, niin lähti kaikki sokat irti heti. Kärsivällisyyttä ei ollut nimeksikään, paahtoi menemään ilman ruokataukoja koska periaate, ja hoiperteli sitten yötä vasten petiin. Kuvasi projektinsa etenemistä ja kalasteli kehua ahkeruudestaan.
Minä hoidin KAIKEN muun kun mies rakensi yhtä saakelin seinää, maalasin koko kämpän ja kannoin rakennusjätteitä, kävin hankkimassa huonekalut uuteen kotiin ja sisustin, purin KAIKKI muuttolaatikot yksin ja lastasin peräkärryn täyteen tavaraa pois vietäväksi. Tein ihan yhtä pitkää päivää, mutta koko kaksi viikkoa mies jauhoi siitä, kuinka hemmetin rankkaa hänen elämänsä on. Vein sille kahvitermarinkin käteen ja huolehdin eväät.
Sitten kun remppa oli valmis niin kaikki ihastelevat uutta ja hienoa väliseinää, miten osasikin yhden kokonaisen seinän rakentaa!?Nyt kun on asuttu pari kuukautta, niin mies saattaa pysähtyä vaan ihmettelemään hienoa rakentaamansa seinää ja muisteloida, miten erilaiselta kaikki näyttikään ennen tuota mahtavaa seinää. Voi v***u mä sanon, raivostuttavaa.
Jotenkin miehet osaavat tämän tosi hyvin. Nainen saa olla heidän söpö pikku "assistenttinsa" (joka kylläkin tekee suurimman osan töistä) ja sitten Mies ottaa kuitenkin kunnian lopputuloksesta. Ja vain Hänellä oli niin rankkaa ja vain Hän teki niin ison ja hienon Työn. Naisen rooli jää unholaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä mies joutui rakentamaan yhden väliseinän uuteen kotiimme ja voi sitä marttyyriuden määrää! En edes viitsinyt riidellä sen kanssa, kun koki olevansa niin järkyttävän ylityöllistetty sen väliseinänsä kanssa ja kun yksi naula putoaa lattialle, niin lähti kaikki sokat irti heti. Kärsivällisyyttä ei ollut nimeksikään, paahtoi menemään ilman ruokataukoja koska periaate, ja hoiperteli sitten yötä vasten petiin. Kuvasi projektinsa etenemistä ja kalasteli kehua ahkeruudestaan.
Minä hoidin KAIKEN muun kun mies rakensi yhtä saakelin seinää, maalasin koko kämpän ja kannoin rakennusjätteitä, kävin hankkimassa huonekalut uuteen kotiin ja sisustin, purin KAIKKI muuttolaatikot yksin ja lastasin peräkärryn täyteen tavaraa pois vietäväksi. Tein ihan yhtä pitkää päivää, mutta koko kaksi viikkoa mies jauhoi siitä, kuinka hemmetin rankkaa hänen elämänsä on. Vein sille kahvitermarinkin käteen ja huolehdin eväät.
Sitten kun remppa oli valmis niin kaikki ihastelevat uutta ja hienoa väliseinää, miten osasikin yhden kokonaisen seinän rakentaa!?Nyt kun on asuttu pari kuukautta, niin mies saattaa pysähtyä vaan ihmettelemään hienoa rakentaamansa seinää ja muisteloida, miten erilaiselta kaikki näyttikään ennen tuota mahtavaa seinää. Voi v***u mä sanon, raivostuttavaa.
Jotenkin miehet osaavat tämän tosi hyvin. Nainen saa olla heidän söpö pikku "assistenttinsa" (joka kylläkin tekee suurimman osan töistä) ja sitten Mies ottaa kuitenkin kunnian lopputuloksesta. Ja vain Hänellä oli niin rankkaa ja vain Hän teki niin ison ja hienon Työn. Naisen rooli jää unholaan.
Kyllä. Ja sitä ihmetuotosta pitää sitten ihastella porukalla ja katsella making of- kuvia itse teosta. Olisihan se kiva, että mies viitsisi pohtia, että koska ikinä nainen on saanut keskittyä yhteen projektiin kerrallaan niin, että mies tarjoilee safkat eteen ja huolehtii kaikesta muusta siinä ympärillä. Mulla oli ainakin viimeinen kerta, kun teen mitään tuollaista. Seuraavan rempan tekee ammattilainen tai sitten jää tekemättä, miesvauvan itkua en enää kuuntele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aika hemmetin moni pareista eroaa rakenataessa ja ne ketkä väittää rakentamista helpoksi ja ettei suhde kärsinyt yhtään ovat niitä pakettitalon "rakentajia" jotka lähinnä valikoivat k-raudasta kaakelit ja tapetit. Jos suhde selviää siitä ni suhde on vahvalla pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä mies joutui rakentamaan yhden väliseinän uuteen kotiimme ja voi sitä marttyyriuden määrää! En edes viitsinyt riidellä sen kanssa, kun koki olevansa niin järkyttävän ylityöllistetty sen väliseinänsä kanssa ja kun yksi naula putoaa lattialle, niin lähti kaikki sokat irti heti. Kärsivällisyyttä ei ollut nimeksikään, paahtoi menemään ilman ruokataukoja koska periaate, ja hoiperteli sitten yötä vasten petiin. Kuvasi projektinsa etenemistä ja kalasteli kehua ahkeruudestaan.
Minä hoidin KAIKEN muun kun mies rakensi yhtä saakelin seinää, maalasin koko kämpän ja kannoin rakennusjätteitä, kävin hankkimassa huonekalut uuteen kotiin ja sisustin, purin KAIKKI muuttolaatikot yksin ja lastasin peräkärryn täyteen tavaraa pois vietäväksi. Tein ihan yhtä pitkää päivää, mutta koko kaksi viikkoa mies jauhoi siitä, kuinka hemmetin rankkaa hänen elämänsä on. Vein sille kahvitermarinkin käteen ja huolehdin eväät.
Sitten kun remppa oli valmis niin kaikki ihastelevat uutta ja hienoa väliseinää, miten osasikin yhden kokonaisen seinän rakentaa!?Nyt kun on asuttu pari kuukautta, niin mies saattaa pysähtyä vaan ihmettelemään hienoa rakentaamansa seinää ja muisteloida, miten erilaiselta kaikki näyttikään ennen tuota mahtavaa seinää. Voi v***u mä sanon, raivostuttavaa.
Jotenkin miehet osaavat tämän tosi hyvin. Nainen saa olla heidän söpö pikku "assistenttinsa" (joka kylläkin tekee suurimman osan töistä) ja sitten Mies ottaa kuitenkin kunnian lopputuloksesta. Ja vain Hänellä oli niin rankkaa ja vain Hän teki niin ison ja hienon Työn. Naisen rooli jää unholaan.
Kyllä. Ja sitä ihmetuotosta pitää sitten ihastella porukalla ja katsella making of- kuvia itse teosta. Olisihan se kiva, että mies viitsisi pohtia, että koska ikinä nainen on saanut keskittyä yhteen projektiin kerrallaan niin, että mies tarjoilee safkat eteen ja huolehtii kaikesta muusta siinä ympärillä. Mulla oli ainakin viimeinen kerta, kun teen mitään tuollaista. Seuraavan rempan tekee ammattilainen tai sitten jää tekemättä, miesvauvan itkua en enää kuuntele.
kyllä taas kuulostaa joltain pakettitaloporukalta. Ei kyllä yhtään irtoo respectiä näille ihmisille jotka väittävät rakentavansa itse kun siellä "rakennetaan" jotain pakettitaloa. Tehdään oikein väliseinää ja joku jopa maalaa seinää. Kyllä on ihan eri meininki kun tappelet alajuoksua paikalle ja loveet jokaisen runkotolpan sekä pystytät paikalle. Nämäkin hommat hoidetaan tietysti vesisateessa ja vettähän sinne sisälle ei sada kun se talotehdas toi vaipan ja aaenti sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nimenomaan mies halusi että rakennetaan talo. Minulle olisi kelvannut valmis ja halvempikin.. Ja nyt tää on sitten tätä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä mies joutui rakentamaan yhden väliseinän uuteen kotiimme ja voi sitä marttyyriuden määrää! En edes viitsinyt riidellä sen kanssa, kun koki olevansa niin järkyttävän ylityöllistetty sen väliseinänsä kanssa ja kun yksi naula putoaa lattialle, niin lähti kaikki sokat irti heti. Kärsivällisyyttä ei ollut nimeksikään, paahtoi menemään ilman ruokataukoja koska periaate, ja hoiperteli sitten yötä vasten petiin. Kuvasi projektinsa etenemistä ja kalasteli kehua ahkeruudestaan.
Minä hoidin KAIKEN muun kun mies rakensi yhtä saakelin seinää, maalasin koko kämpän ja kannoin rakennusjätteitä, kävin hankkimassa huonekalut uuteen kotiin ja sisustin, purin KAIKKI muuttolaatikot yksin ja lastasin peräkärryn täyteen tavaraa pois vietäväksi. Tein ihan yhtä pitkää päivää, mutta koko kaksi viikkoa mies jauhoi siitä, kuinka hemmetin rankkaa hänen elämänsä on. Vein sille kahvitermarinkin käteen ja huolehdin eväät.
Sitten kun remppa oli valmis niin kaikki ihastelevat uutta ja hienoa väliseinää, miten osasikin yhden kokonaisen seinän rakentaa!?Nyt kun on asuttu pari kuukautta, niin mies saattaa pysähtyä vaan ihmettelemään hienoa rakentaamansa seinää ja muisteloida, miten erilaiselta kaikki näyttikään ennen tuota mahtavaa seinää. Voi v***u mä sanon, raivostuttavaa.
Jotenkin miehet osaavat tämän tosi hyvin. Nainen saa olla heidän söpö pikku "assistenttinsa" (joka kylläkin tekee suurimman osan töistä) ja sitten Mies ottaa kuitenkin kunnian lopputuloksesta. Ja vain Hänellä oli niin rankkaa ja vain Hän teki niin ison ja hienon Työn. Naisen rooli jää unholaan.
Eikö olekkin perseestä lyödä niitä kattotuoleja kiinni kun se naulalevy osuu aina reikien kohdalle? Samoin sen aluskatteen rullaaminen tyhjän päälle. Miten muuten harkkojen muuraus sujui sulta? Helvetin hidastahan se oli kun ei ollut hirveen suurta taitoo siinä. Se kertopuupalkin nostaminenkin oli muuten raskasta nostaa sinne runkopalkkien päälle. Varmaan oli melkoisen perseestä tehdä nuo kuin mies ei tehnyt niitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä mies joutui rakentamaan yhden väliseinän uuteen kotiimme ja voi sitä marttyyriuden määrää! En edes viitsinyt riidellä sen kanssa, kun koki olevansa niin järkyttävän ylityöllistetty sen väliseinänsä kanssa ja kun yksi naula putoaa lattialle, niin lähti kaikki sokat irti heti. Kärsivällisyyttä ei ollut nimeksikään, paahtoi menemään ilman ruokataukoja koska periaate, ja hoiperteli sitten yötä vasten petiin. Kuvasi projektinsa etenemistä ja kalasteli kehua ahkeruudestaan.
Minä hoidin KAIKEN muun kun mies rakensi yhtä saakelin seinää, maalasin koko kämpän ja kannoin rakennusjätteitä, kävin hankkimassa huonekalut uuteen kotiin ja sisustin, purin KAIKKI muuttolaatikot yksin ja lastasin peräkärryn täyteen tavaraa pois vietäväksi. Tein ihan yhtä pitkää päivää, mutta koko kaksi viikkoa mies jauhoi siitä, kuinka hemmetin rankkaa hänen elämänsä on. Vein sille kahvitermarinkin käteen ja huolehdin eväät.
Sitten kun remppa oli valmis niin kaikki ihastelevat uutta ja hienoa väliseinää, miten osasikin yhden kokonaisen seinän rakentaa!?Nyt kun on asuttu pari kuukautta, niin mies saattaa pysähtyä vaan ihmettelemään hienoa rakentaamansa seinää ja muisteloida, miten erilaiselta kaikki näyttikään ennen tuota mahtavaa seinää. Voi v***u mä sanon, raivostuttavaa.
Jotenkin miehet osaavat tämän tosi hyvin. Nainen saa olla heidän söpö pikku "assistenttinsa" (joka kylläkin tekee suurimman osan töistä) ja sitten Mies ottaa kuitenkin kunnian lopputuloksesta. Ja vain Hänellä oli niin rankkaa ja vain Hän teki niin ison ja hienon Työn. Naisen rooli jää unholaan.
Eikö olekkin perseestä lyödä niitä kattotuoleja kiinni kun se naulalevy osuu aina reikien kohdalle? Samoin sen aluskatteen rullaaminen tyhjän päälle. Miten muuten harkkojen muuraus sujui sulta? Helvetin hidastahan se oli kun ei ollut hirveen suurta taitoo siinä. Se kertopuupalkin nostaminenkin oli muuten raskasta nostaa sinne runkopalkkien päälle. Varmaan oli melkoisen perseestä tehdä nuo kuin mies ei tehnyt niitäkään.
Mitä sä selität? Jankutat jostain epäoleellisesta, kun tässä avautumisessa on kyse siitä asenteesta, millä hommat hoidetaan. Jos ihminen ottaa haasteen vastaan ja päättää rakentaa väliseinän ihan itse ilman ammattiapua, siinä ei mussuteta vaan se homma tehdään. Ihan sama asia kun mä olisin taloa maalatessa koko ajan vinkunut miten tela luistaa, maali sotkee, kaikki on perseestä ja maalikin kuivuu liian hitaasti jne. En jaksa marisijamiehiä ja koska pystyit noin hienosti skippaamaan sen naisen tekemän duunimäärän yli, olet selvästi itse marisijamies joka odottaa jotain kuningaskohtelua remppaprojektin jälkeen. Ja minä taas ajattelen niin, että työ tehdään mukisematta ja ilman draamaa, en tarvitse seppeleitä mutta en totta tosiaankaan jaksa kuunnella muiltakaan turhaa vinkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä mies joutui rakentamaan yhden väliseinän uuteen kotiimme ja voi sitä marttyyriuden määrää! En edes viitsinyt riidellä sen kanssa, kun koki olevansa niin järkyttävän ylityöllistetty sen väliseinänsä kanssa ja kun yksi naula putoaa lattialle, niin lähti kaikki sokat irti heti. Kärsivällisyyttä ei ollut nimeksikään, paahtoi menemään ilman ruokataukoja koska periaate, ja hoiperteli sitten yötä vasten petiin. Kuvasi projektinsa etenemistä ja kalasteli kehua ahkeruudestaan.
Minä hoidin KAIKEN muun kun mies rakensi yhtä saakelin seinää, maalasin koko kämpän ja kannoin rakennusjätteitä, kävin hankkimassa huonekalut uuteen kotiin ja sisustin, purin KAIKKI muuttolaatikot yksin ja lastasin peräkärryn täyteen tavaraa pois vietäväksi. Tein ihan yhtä pitkää päivää, mutta koko kaksi viikkoa mies jauhoi siitä, kuinka hemmetin rankkaa hänen elämänsä on. Vein sille kahvitermarinkin käteen ja huolehdin eväät.
Sitten kun remppa oli valmis niin kaikki ihastelevat uutta ja hienoa väliseinää, miten osasikin yhden kokonaisen seinän rakentaa!?Nyt kun on asuttu pari kuukautta, niin mies saattaa pysähtyä vaan ihmettelemään hienoa rakentaamansa seinää ja muisteloida, miten erilaiselta kaikki näyttikään ennen tuota mahtavaa seinää. Voi v***u mä sanon, raivostuttavaa.
Jotenkin miehet osaavat tämän tosi hyvin. Nainen saa olla heidän söpö pikku "assistenttinsa" (joka kylläkin tekee suurimman osan töistä) ja sitten Mies ottaa kuitenkin kunnian lopputuloksesta. Ja vain Hänellä oli niin rankkaa ja vain Hän teki niin ison ja hienon Työn. Naisen rooli jää unholaan.
Eikö olekkin perseestä lyödä niitä kattotuoleja kiinni kun se naulalevy osuu aina reikien kohdalle? Samoin sen aluskatteen rullaaminen tyhjän päälle. Miten muuten harkkojen muuraus sujui sulta? Helvetin hidastahan se oli kun ei ollut hirveen suurta taitoo siinä. Se kertopuupalkin nostaminenkin oli muuten raskasta nostaa sinne runkopalkkien päälle. Varmaan oli melkoisen perseestä tehdä nuo kuin mies ei tehnyt niitäkään.
Mitä sä selität? Jankutat jostain epäoleellisesta, kun tässä avautumisessa on kyse siitä asenteesta, millä hommat hoidetaan. Jos ihminen ottaa haasteen vastaan ja päättää rakentaa väliseinän ihan itse ilman ammattiapua, siinä ei mussuteta vaan se homma tehdään. Ihan sama asia kun mä olisin taloa maalatessa koko ajan vinkunut miten tela luistaa, maali sotkee, kaikki on perseestä ja maalikin kuivuu liian hitaasti jne. En jaksa marisijamiehiä ja koska pystyit noin hienosti skippaamaan sen naisen tekemän duunimäärän yli, olet selvästi itse marisijamies joka odottaa jotain kuningaskohtelua remppaprojektin jälkeen. Ja minä taas ajattelen niin, että työ tehdään mukisematta ja ilman draamaa, en tarvitse seppeleitä mutta en totta tosiaankaan jaksa kuunnella muiltakaan turhaa vinkumista.
Sivusta lisään vielä, että voisi jopa arvostaa myös sitä panosta, minkä vaimo usein antaa näissä "miesten rakennusprojekteissa" pyörittäessään koko perheen elämää. Ei heittää lokaa niskaan jatkuvalla syötöllä, koska "vain hänellä" on rankkaa. Niin kuin sillä vaimolla ei olisi kun a) pyörittää perheen elämää yksin ja b) saa sitä lokaa niskaansa koko ajan ja katsoo kiukkuista äijää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä mies joutui rakentamaan yhden väliseinän uuteen kotiimme ja voi sitä marttyyriuden määrää! En edes viitsinyt riidellä sen kanssa, kun koki olevansa niin järkyttävän ylityöllistetty sen väliseinänsä kanssa ja kun yksi naula putoaa lattialle, niin lähti kaikki sokat irti heti. Kärsivällisyyttä ei ollut nimeksikään, paahtoi menemään ilman ruokataukoja koska periaate, ja hoiperteli sitten yötä vasten petiin. Kuvasi projektinsa etenemistä ja kalasteli kehua ahkeruudestaan.
Minä hoidin KAIKEN muun kun mies rakensi yhtä saakelin seinää, maalasin koko kämpän ja kannoin rakennusjätteitä, kävin hankkimassa huonekalut uuteen kotiin ja sisustin, purin KAIKKI muuttolaatikot yksin ja lastasin peräkärryn täyteen tavaraa pois vietäväksi. Tein ihan yhtä pitkää päivää, mutta koko kaksi viikkoa mies jauhoi siitä, kuinka hemmetin rankkaa hänen elämänsä on. Vein sille kahvitermarinkin käteen ja huolehdin eväät.
Sitten kun remppa oli valmis niin kaikki ihastelevat uutta ja hienoa väliseinää, miten osasikin yhden kokonaisen seinän rakentaa!?Nyt kun on asuttu pari kuukautta, niin mies saattaa pysähtyä vaan ihmettelemään hienoa rakentaamansa seinää ja muisteloida, miten erilaiselta kaikki näyttikään ennen tuota mahtavaa seinää. Voi v***u mä sanon, raivostuttavaa.
Jotenkin miehet osaavat tämän tosi hyvin. Nainen saa olla heidän söpö pikku "assistenttinsa" (joka kylläkin tekee suurimman osan töistä) ja sitten Mies ottaa kuitenkin kunnian lopputuloksesta. Ja vain Hänellä oli niin rankkaa ja vain Hän teki niin ison ja hienon Työn. Naisen rooli jää unholaan.
Eikö olekkin perseestä lyödä niitä kattotuoleja kiinni kun se naulalevy osuu aina reikien kohdalle? Samoin sen aluskatteen rullaaminen tyhjän päälle. Miten muuten harkkojen muuraus sujui sulta? Helvetin hidastahan se oli kun ei ollut hirveen suurta taitoo siinä. Se kertopuupalkin nostaminenkin oli muuten raskasta nostaa sinne runkopalkkien päälle. Varmaan oli melkoisen perseestä tehdä nuo kuin mies ei tehnyt niitäkään.
Mitä sä selität? Jankutat jostain epäoleellisesta, kun tässä avautumisessa on kyse siitä asenteesta, millä hommat hoidetaan. Jos ihminen ottaa haasteen vastaan ja päättää rakentaa väliseinän ihan itse ilman ammattiapua, siinä ei mussuteta vaan se homma tehdään. Ihan sama asia kun mä olisin taloa maalatessa koko ajan vinkunut miten tela luistaa, maali sotkee, kaikki on perseestä ja maalikin kuivuu liian hitaasti jne. En jaksa marisijamiehiä ja koska pystyit noin hienosti skippaamaan sen naisen tekemän duunimäärän yli, olet selvästi itse marisijamies joka odottaa jotain kuningaskohtelua remppaprojektin jälkeen. Ja minä taas ajattelen niin, että työ tehdään mukisematta ja ilman draamaa, en tarvitse seppeleitä mutta en totta tosiaankaan jaksa kuunnella muiltakaan turhaa vinkumista.
Sivusta lisään vielä, että voisi jopa arvostaa myös sitä panosta, minkä vaimo usein antaa näissä "miesten rakennusprojekteissa" pyörittäessään koko perheen elämää. Ei heittää lokaa niskaan jatkuvalla syötöllä, koska "vain hänellä" on rankkaa. Niin kuin sillä vaimolla ei olisi kun a) pyörittää perheen elämää yksin ja b) saa sitä lokaa niskaansa koko ajan ja katsoo kiukkuista äijää.
Tykkään noista lainausmerkeistä, koska Älvsbytaloja pysty miksikään rakennusprojekteiksi edes sanomaan. Pitkästä tavarasta ja se parivuotta joka ikinen päivä töitten jälkeen raksalle, siellä ilta yhteentoista ja viikonloppusin 8-23, niin kyllä tulee respectiä. Mutta sitten on näitä tumpeloita jotka saa edes väliseinää pystyyn sekä toinen kehuu maalaustaidoillaan ja siivoamisella (thats cute) ja koko "projektiin" menee ehkä se 6kk.
Nainen vain tekee valitsemansa hommat eikä kiroile, kuormita miestään stressillään saatika luettele tuotoksiaan ja vaadi niistä laajaa ihailua. Kun mies tekee hommia, kaikki lähellä olevat saa paskat ja stressit päälleen ja kunnian ottaa lopuksi mies. Muiden panoksella ei ole mitään merkitystä siinä kohtaa, vaikka he pitivät koko muun elämän pystyssä sillä aikaa kun mies keskittyi projektiinsa.
Kun naisella on valtavan stressaavat ajat vaikka omassa työssään on turha odottaa tukea ja ymmärrystä. Mies lähtee kävelemään ellei HÄNTÄ huomioida siinä tilanteessa riittävästi.
Odotat sopivaa hetkeä kun olette poissa raskaalta ja mies juuri syönyt eikä rättiväsynyt. Sitten kerrot miten mahtava ukkosi on kun rakentaa ja on uurastanut niin kamalasti ja sit vasta avaudut ja kerrot miltä susta tuntuu, et syyttele miestä vaan kerrot olosi muuten.