Ovatko vaatimukseni parinvalintaan epärealistiset/liian tiukat?

Itse olen nelikymppinen nainen, ja tyttäreni on parikymppinen. Tuo lista pätee tyttäreeni ihan täysin, onhan tyttäreni fiksu ja normaali nuori nainen. Ja voisin kuvitella että tuollaisia normaaleja nuoria naisia on suurin osa nuorista naisista, aika vähän tunnen sellaisia jotka oli sun inhokkilistalla, ehkä johtuu siitäkin että mun tyttären kaverit on aika samanhenkisiä hänen kanssaan. Työn kautta tunnen muitakin nuoria aikuisia, eikä sielläkään ole mitään kovin omituisia tapauksia.

Se voi olla että ne normaalit naiset ei välttämättä ole tyrkyllä siellä nettisysteemeissä, ehkäpä jonkun erikoisuutensa takia juuri joutuvat etsimään kumppania suuremmalta alueelta kuin omista harrastus/koulu/työ- ympyröistä.

Se mikä sinussa tökkäisi tyttäreni kohdalla on tuo tupakanpoltto, ja saattaisi se alkoholinkäyttökin olla sellainen mistä tyttäreni voisi huomauttaa jos alkaisi mennä enemmän, koska tyttäreni ei juo alkoholia ollenkaan. Ja joo, samaa mieltä tuon yhden aikaisemman kanssa, että sitä kyynisyyttä ei kannata juuri mainostaa, mielummin korostaa sitä huumorintajua jotenkin niin että tietäisi kolahtaako kohdilleen. Minun tyttäreni rakastaa matkustamista, ja asuu tällähetkelläkin ulkomailla, se on hänen "omituisuutensa" mutta taitaa olla nykyään melko yleistä, mutta suuri osa hänen ystävistään on pysynyt Suomessa, joten ei vielä kaikki ole menossa ympäri maailmaa sentään, varmasti ap löydät sopivan omista ympyröistäsi.

Minä löysin mieheni aikoinaan kyllä telkkarin chatin kautta, siihen aikaan kun ei nettisysteemejä vielä ollut, ja huumori se oli joka meidät yhdisti ensin, ja se on kyllä pitänytkin yhdessä. Samat elämänarvot ja seksuaalinen kemia on ne muut asiat jotka edesauttoivat sitä että toisiimme rakastuttiin. Mitenkään muuten ei varmasti oltaisi tavattu, koska asuttiin eri paikkakunnilla, eikä käydä kumpikaan baareissa, siinä mielessä se oli hyvä että teknologia mahdollisti meidän sattumanvaraisen kohtaamisen. Pienestä se silloin oli kiinni, se että satuin aikani kuluksi katsomaan telkkarin chattiä, ja että mieheni oli juuri silloin päättänyt laittaa sinne vitsikkään seuranhakuilmoituksen, uskon että se oli jonkinlainen kohtalo, mutta sitäkään ei olisi tapahtunut jos kumpikin ei olisi ollut vähän etsimässä seuraa tositarkoituksella.

Sattumalle on annettava tilaisuus. Onnea etsintään ap!

(Viesteistä tulee turhan pitkiä jos kaikista lainailee, laittelen luultavasti jatkossa vaan numeron perusteella..)

#15: Kiitos vastauksestasi. Itse luotankin eniten juuri siihen, että kumppani tulee vastaan kun tulee. Jos nyt ikinä nettideittalua aion kokeilla, on kuitenkin hyvä tiedostaa omat toivomuksensa. Toivomuksensa listaamalla saa kuitenkin karsittua paljon "epäkelpoja" ehdokkaita pois.

#16: Kiitos vinkeistä, täytyy pitää mielessä jos nettideittalun ihmeelliseen maailmaan joskus sekaannun. En sentään korkeakulttuuriakaan seuraa. Enimmäkseen tarkoitin, että en katso televisiota, kuuntele nykymusiikkia, seuraa julkisuuden henkilöitä tai lue viihdeuutisia. Elokuvia tulee kyllä katseltua.

#17: Pitänee jossain välissä lopettaa, kunhan motivaatio löytyy.

#18: Kiitos varoituksestasi, mutta tiedän kyllä varsin hyvin nykymaailman nettipalstojen sisällön, ja informaation virheellisyyteen liittyvät riskit. Oppii täältä silti melko paljon kaikkea (enemmän tai vähemmän hyödyllistä) naisten ajatusmaailmaan liittyvää tietoa.

Kasvotusten deittailu (riippuen siitä, mitä sillä tarkalleen tarkoitit) on melkoisen aikaavievää, ja kumppaneiden löytäminen tätä kautta on haastavaa. Tietysti jossain vaiheessa aina deittallaan kasvotusten, mutta nykyään kumppaninhaku on siirtynyt yhä enemmän sosiaaliseen mediaan ja nettideittailun pariin.

Ainoa mikä särähtää on tuo rikkinäisen ihmisen kanssa seurustelun aloittaminen, itse kärsin persoonalmisuushäiriöstä ja minua kyllä ottaisi päähän jos ainoa syy olisi se. Meidän kanssa voi kyllä saada jutun toimimaan jos on vain empatiaa, jos sitä ei ole niin en tiedä onko kumpaaninkaan hankita järkevää, voihan sekin mennä "rikki" jossain vaiheessa..

Ihan normaalit vaatimukset. Voisin kiinnostua sinusta, jos olisin vapaa.

Naista et tule milloinkaan saamaan. Poikarakkaus on sinun tulevaisuutesi. Tunnet eläväsi kun melkoinen mela anaalisssasi antaa sinulle elämäsi kyydit.

Kaltaisias on 13 tusinassa ja heistä 12 ei polta. Polttaminen on todella iso miinus.

Ihan normaalit vaatimukset sulla. Kuulostat samanlaiselta kivalta, tavalliselta mieheltä jollainen poikaystävänikin on, ja minäkin olen tuollainen listasi kaltainen tavallinen nainen.

Siihen kannattaa varautua, että nykypäivänä tupakointi on monelle aivan nou-nou. Me tupakoimme molemmat kun tapasimme, mutta olemme sittemmin lopettaneet.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mikä särähtää on tuo rikkinäisen ihmisen kanssa seurustelun aloittaminen, itse kärsin persoonalmisuushäiriöstä ja minua kyllä ottaisi päähän jos ainoa syy olisi se. Meidän kanssa voi kyllä saada jutun toimimaan jos on vain empatiaa, jos sitä ei ole niin en tiedä onko kumpaaninkaan hankita järkevää, voihan sekin mennä "rikki" jossain vaiheessa..

Kiitos vastauksestasi. Itselleni kuitenkin herää epäilys, jos nettideittiprofiilista luen henkilön olevan "rikki". Pahimmassa tapauksessa kyseinen henkilö on saattanut vaikka menettää luottamuksensa ihmisiin (tai spesifimmin miehiin), ja tällaisessa tilanteessa on melko vaikea muodostaa tasapainoista parisuhdetta. Paranoidista skitsofreniaa sairastavan kanssa voisi myös olla melko vaikea luoda tasapainoista parisuhdetta.

Nämä nyt tietysti olivat ns. "worst-case scenario", mutta olen silti vähän varuillani tällaiseen törmätessäni. En itse usko, että parisuhde on välttämättä hyvä "laastari", jos löytyy suurempia ratkaisemattomia mielenterveyden ongelmia. Parhaimmassa tapauksessa parisuhde voi helpottaa ongelmien ratkaisua/paranemista (jos mahdollista), huonoimmassa tapauksessa se vaikuttaa negatiivisesti myös toisen osapuolen elämään.

Ymmärrän toki, että ihmisiähän me kaikki olemme, ja kaikki törmäämme jossain vaiheessa elämäämme johonkin kriiseihin.

Menen heittämällä yli ikähaarukkasi mutta vastaan silti.

Listasi ei-toivotutuista ominaisuuksista on aivan loistava!

Typerintä mitä tiedän on mainostaa huumorintajuisuuttaan mutta sitten jättää se hakutekstissään täysin katveeseen. Sinä tuot esiin sekä sen että fiksuutesi (myös upotettuna samoille riveille).

Älä muuta mitään ellet halua tinkiä vaatimuksissasi!

Toiveesi ovat realistisia, hyvin funtsittuja - ja hton hauskasti ilmaistuja.

Tai no, jätä teksti ennalleen mutta lopeta röökinpoltto.

Takuulla löydät sen söpön tytön joka jaksaa aina uudelleen huvittua jutuistasi ja nauraa elämän pikku omituisuuksille.

Mutta uskon myös että tämä täydellinen toivelistasi inkarnaatio kävelee sinua vastaan todennäköisemmin kuin bongaisi sinua online.

Täsmennys edelliseen: olen varma siitä.

Jos allekirjoittanut täyttää kriteesi kaikilta muilta kohdin, niin kyllä meitä yhtä goofyja blondeja jotka näyttää meikkaamattomalta bimbolta (tai sä luulet niin, oikeesti meikki on luonnollinen ja fashionista-look pelkkä hobby) mutta on salaa piilonörtti, urheilee vain järkisyistä (bussin juostessa ei saa astmakohtausta ja no joo, vähän turhamaisuudestakin...), ei voi sietää limusiidereitä mutta rakastaa Dublinin rähjäisiä baareja, hukkuu kirjoihin eikä osaa liikkua minnekään ilman, on päättänyt oppia koodaamaan, toisaalta osaa kaikkea mitä et ikinä arvaisi, höpöttää/osaa vitsailla sujuvasti kolmella kielellä sinunkin puolestasi...niin, pakostakin meitä löytyy alta kolmekymppisiäkin.

Me oltaisiin törmätty yliopistolla, kirjastossa, jossain oudossa kahvilassa - siis kirjaimellisesti _törmätty_ koska ak kulkee aina nenä kirjasssa ja ajatukset pilvissä.... samoin tulet löytämään sen just oikean oman naisesi..

Believe me.

Motto: "Elämän tärkein sana on tyyli" - isäni

(*ei-ikinä-ainuttakaan-hymiötä!-tarra*)

#29: Kiitos erittäin piristävästä kirjoituksestasi. Pakko myös sanoa, että vaikutat kirjoituksesi perusteella erittäin mielenkiintoiselta ihmiseltä.

Ajatuksia:

-Älä ainakaan laita profiiliin että olet "realisti" tms. Se herättää naisissa negatiivisen mielleyhtymän. Korosta vain positiivisia asioita.

-Yksinäisyydestä johtuva paha olo rakentuu ajan kanssa; 20-vuotiaana se on lievempää kuin 30-vuotiaana, joten ei kannata aikailla turhaan ja olla liian tarkka vaatimusten kanssa. Toisaalta jokainen tietää mistä itse tykkää ja jokaisen on itse koettava nuo vaiheet ymmärtääkseen.

Kai pääasiassa ihan normaaleja vaatimuksia, vaikka osa vähän naiiveja tai hölmöjä. Esim. tuo, että kielitaidon perusteella poissulkee ehdokkaan, antaa sinusta kyllä vähän snobin kuvan. Itselläni on vahva kielitaito, mutta en silti alkaisi arvioimaan ihmisen älykkyyttä (jonka arvioiminen ei muutenkaan ole ihan yksinkertaista) jonkun esittelytekstin kielioppivirheiden perusteella. Tärkeintä on mielestäni ymmärtää, että ihminen on aina enemmän kuin osiensa summa. Toki voi koettaa tiiviistää itsensä tuollaiseen tekstiin, mutta se tuskin koskaan tulee antamaan täysin realistista kuvaa. Eikä kumppani luultavasti koskaan tule olemaan täsmälleen sellainen kuin haluat - mutta ihastuessasi/rakastuessasi huomaat, ettei se olekaan niin tärkeää.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka tekevät listoja unelmakumppaninsa piirteistä. Minä olen aina rakastunut sellaisiin miehiin, jotka eivät varmaan "pääsisi jatkoon", jos heidät kirjoittaisi paperille. Esim. olen itse akateeminen joten voisi kuvitella, että etsin toista akateemikkoa, mutta eräs ihanimmista poikaystävistäni oli perusduunari. Niinkään iso asia kuin koulutustausta ei siis vielä määrittele ihmisen persoonaa.

Jos jotain vaatimuksia pitäisi kumppanista sanoa, niin tärkeintä minulle on jossain määrin yhteinen arvopohja. Olisi vaikea olla ihmisen kanssa, joka kokee esim. kierrättämisen ja ympäristöystävällisen elämäntavan "hippimäisenä". Minulle se on ihan normaalia ja tietyssä määrin  koen, että se on jokaisen ihmisen velvollisuus. Mutta voi olla, että ap tarkoitti tekstissään vähän eri tyyppistä ihmistä, kavahdan itsekin näitä tyyppejä, jotka vaikka tosissaan uskoo pakurikäävän parantavan kaiken jne... Mutta aste-eroja löytyy näistäkin tyypeistä. Ympäristöarvot on silti sellaiset, joita itse pidän arvossa, mutta joiden mukaan elämisen en koe vaikuttavan elämääni juuri mitenkään. Kierrätän, syön kasvisruokaa, käytän ympäristöystävällisiä pesuaineita yms, mutta kaikki se on ihan tavallista elämää. Toki taustalla on idealismia, mutta pidän sitä enemmän arvossa kuin jatkuvan kasvun ja kuluttamisen idealismia, joka yleensä jyllää kaiken taustalla. 

Se, että vaaatii päihteettömyyttä ja sitä ettei toisella ole velkoja, on perusrealismia. Nuohan ovat asiat, joista useimmat pariuhteessa riitelevät ja johon useimmat suhteet kaatuvat eli viina ja rahaongelmat.

Sen sijaan särähti korvaan se, että naisen kauniit kasvonpiirteet on realistina itseään pitävän miehen mielestä kumppanin tärkein ominaisuus.

Realistisesti elämään suhtautuva ei mielestäni ajattelisi noin. Ehkä olet vain pinnallinen ja etsit itsellesi kumppania kuten jotain esinettä kaupasta?

Yleensä se, että etsit "kumppania" on outoa. Eikö olisi fiksumpaa tutustua ensin naisiin, viettää aikaa heidän kanssaan, ja sitten vasta päättää haluaako kumppaniksi vai ei. Nyt ikään kuin etsit "valmista pakettia" jonka hankkia. Unohdat sen, että parisuhde syntyy vuorovaikutuksesta ja siitä mitä yhdessä koetaan, siitä minkälaisia piirteitä tuotte esiin toisistanne, ja miten täydennätte toisianne.

Realismia olisi ymmärtää, että ihminen, kumppani ja parisuhde, eivät ole paketti jonka voi ostaa.

Myös käsityksesi, että naisella ei saa olla mitään ikäviä kokemuksia ennestään kuulosti naivilta. Tietenkään ei kannata lähteä suhteeseen naisen kanssa joka on edelleen rikki edellisestä suhteesta tai jopa kiinni exässään, mutta kuulosti jotenkin siltä, ettet ajattele näin realistisesti, vaan edelleen esineellistät naista ja tässä oli sellainen idea, että nainen olisi esineenä "rikki" ja käyttökelvoton. Koska eiköhän jokainen joka on kokenut surua ja vastoinkäymisiä ole sen myötä kypsempi ihminen ja parempi kumppani, sellainen joka suhtautuu elämään realistisemmin.

Et vaikuta siltä, että sulla itselläsi olisi kovin paljon elämänkokemusta saati sitä mainostamaasi realismia joka asiassa.

Sä et näytä kovin hyvin pystyvän myöskään katsovan asioita sen toisen osapuolen kannalta: se introvertti ja kyyninen kuulosti ikäviltä piirteiltä sinussa. Ja miten nainen nuo piirteesi tulkitsisi? Mulle tuli lähinnä mieleen mies, joka ei halua keskustella mun kanssa eikä käydä missään. Mies joka kommentoi ikävästi joka asiaan, minkä sanon. Ei hyvä siis. Kannattaa siis miettiä huolella mitä ja miten kertoo itsestään, ja jos nuo ovat todellisia piirteitä, miten aiot kehittää itseäsi, että olisi parisuhteeseen sopivampi?

Minusta miehen pitäisi kertoa suoraan kelpaako ns. duunarinainen, pitääkö olla korkeasti koulutettu vai kelpaako kampaaja. Itse mainitsen aina selkeästi, että duunarimies kelpaa omasta koulutuksestani huolimatta.

SSW kirjoitti:

#29: Kiitos erittäin piristävästä kirjoituksestasi. Pakko myös sanoa, että vaikutat kirjoituksesi perusteella erittäin mielenkiintoiselta ihmiseltä.

*hymyilee*

You certainly got my point?

Ja kiitos samoin, tuskin muuten olisin edes kiinnostunut - saati halunnut sinulle vastata. *hymyilee leveästi*

Tärkein viestini sinulle on edelleen: älä tee kompromisseja, älä luovu unelmistasi, älä missään nimessä muuta itseäsi muiden ihmisten mielipiteiden vuoksi.

Ajatuksesi ovat harkittuja; kypsiä ja rehellisiä - miksi tällaisessa kontekstissa pitäisi ventovieraille esittää muuta? - ja selkeästi tunnet itsesi erittäin hyvin.

Tiedät mitä sinulla itselläsi on annettavana mahdolliselle parisuhteelle, ja mitkä ominaisuutesi voivat olla haasteellisia - jos ette ymmärrä toisianne.

Tiedät myös minkätyyppisen kumppanin kanssa arvomaailmanne voisivat parhaiten kohdata; minkälaisen ihmisen kanssa ne haasteetkaan eivät olisi ylitsepääsemättömiä - saati jokapäiväinen kompastuskivi.

En ymmärrä lainkaan miksi tällaisessa kuvitteellisessa yhteydessä et saisi luetella niitä haaveitasi ja toiveitasi sen Täydellisen Naisen suhteen - tämähän on hauska ja harmiton ajatusleikki.

Koe jolla varovasti kurkistat sinne naisen "sieluun", pikkuruinen otos erilaisia mietteitä yhtenä elokuun sunnuntaina.

Kyllä täällä kummallisempiakin kyselyjä tehdään.

Ja jokainen meistä saa haaveilla mistä lystää, ja ihan itse asettaa ne kriteerinsä - vaikka sitten sen Intohimojensa Kohteen suhteen.

Minä luin tekstisi ei-niin-tosissaan kirjoitetuksi, mutta niin että jokainen sana on totta. Eihän asiassa muuten olisi mitään pointtia.

Niin sinulle myös vastaan; en edes kuvittele että näillä sanoilla olisi sen kummempaa vaikutusta - kenenkään elämään - mutta kaikki on totta, niin mielipiteeni kuin se mitä itsestäni sinulle kerroin.

Mutta lisäyksenä edelliseen raapustukseeni, nyt kun näitä vastauksia olen täältä silmäillyt: _Varo_ tosikkoja!! (*nyt en hymyile*)

Heitä jotka eivät osaa sinua lukea, myös rivien välistä.

Erityisesti vältä niitä jotka eivät osaa lukemaansa tulkita oikein.

Niiden seuraa vähiten tarvitset joiden mielestä sinä olet Väärin, mielipiteissäsi ja teoissasi, ja sinun tulisi muuttua sellaiseksi mikä on heidän mielestään Oikein.

Tuskin kaipaat elämääsi myöskään hiusten halkojaa tai nipottajaa, synkistelevää pessimistiä tai omaa elämäänsä tilittävää marttyyria.

Kenenkään ei myöskään tarvitse "rakastaa toista ehjäksi" tai täyttää jotain aukkoa, paikkaa tai tyhjiötä, kenenkään elämässä.

Älä suostu näyttelemään yhdenkään naisen romanttisessa fantasiassa.

(Jos kirjahyllyssä näkyy pehmeäkantisia kioskikirjoja joiden kansikuvassa on imelästi suuteleva pari, tarkista hätäpoistumistiet)

*virnuilee*

Niin kauan kuin pidät kiinni omasta persoonastasi, niin kauan pidät kiinni mahdollisuudesta löytää juuri se oma vastakappaleesi. Se sinulle sopiva kumppani. Se hölmöimpienkin haaveiden nainen.

Ja - voihan olla että siinä vaiheessa niillä kriteereillä ei ole enää mitään merkitystä.

Elämä voi yllättää, ja unelmat toteutua tavalla joka ylittää mielikuvituksen rajat.

(*meni-vähän-äiteläksi-tarra*)

#32:

Omien kokemusteni mukaan hyvän kielitaidon omaavilla henkilöillä on yleensä juuri sellaista älykkyyttä, jota ihmisessä arvostan; omien kokemusten mukaan pystyn tällaisten ihmisten kanssa keskustelemaan laajemmin niistä asioista, jotka ovat mielestäni mielenkiintoisia.

Mielestäni hyvät kielioppitaidot kertovat myös jonkin verran ihmisen koulutustaustasta, ja kenties myös henkilön yleissivistyksen tasosta tai laajuudesta. Itse arvostan etenkin, jos henkilöllä on laaja yleissivistys; hän siis tietää "vähän kaikesta" jotain pientä. Tällaisten ihmisten kanssa riittää keskusteltavaa, sillä aiheita riittää. Tällaisen henkilön vastakohta taasen olisi joku, joka tietää esimerkiksi omasta ammatistaan tai harrastuksestaan kaiken, mutta ei oikein mistään muusta yhtään mitään. Esimerkkinä voin sanoa, että tiedän nykyisestä työstäni erittäin paljon, mutta samalla alalla työskentelevät ovat oikeastaan ainoat, joiden kanssa voisin pidempään asiasta jutella. Muiden ihmisten kanssa asiasta voisi keskustella ehkä jokusen minuutin, ennen kuin toisen kiinnostus lopahtaa.

Mensan (ja muiden lähteiden) määritelmän mukaan "älykkyyttä on kyky oppia, soveltaa opittua ja ratkoa ongelmia." Uskon, että oppimiskyky ja halu oppia ovat syy-seuraussuhteessa toisiinsa nähden; jos ihmisellä on kyky oppia ja omaksua asioita nopeasti, hän myös mielellään tutkii uusia asioita. Täten voisi ajatella, että älykkäillä ihmisillä on laajempi yleissivistys.

Nämä kaikki oletukset perustuvat siis omiin kokemuksiini; on mahdollista, että joku muu kokee asian eri tavalla.

Kuten aiemmin taisinkin jo kirjoitella, niin "ihannekumppanin" piirteiden listauksen tein vain siksi, että saisin itsekin paremman kuvan siitä, mitä todella haluan. Lista ei missään nimessä kuitenkaan ole ehdoton, vaan luultavasti joudun vähemmän tärkeistä toivomuksista joustamaan.

Siinä olet ehdottomasti oikeassa, että koulutustausta ei määrittele persoonaa. Arvomaailmojen kohtaaminen on tietysti erittäin tärkeää. Kierrätys tai muut vihreät arvot eivät missään nimessä ole poissulkeva asia, tarkoitin enemmänkin juuri ääritapauksia. Liiallinen fanaattisuus ei mielestäni ole hyväksi missään asiassa.

#33:

Pahoitteluni jos ilmaisin itseni huonosti. Tarkoitin siis sitä, että tärkein ulkonäkökriteeri on viehättävät kasvonpiirteet. Tämä ei siis ole itse kumppanissa se tärkein kriteeri. Tarkoitus ei myöskään ollut ilmaista itseäni niin, että lukija kuvittelee minun etsivän kumppania. Luotan enemmän siihen, että kumppani tulee vastaan jos on tullakseen.

Selitin jo osittain aiemmin syyn sille, miksi poissulkisin henkilöt, jotka selkeästi ilmaisevat itsensä olevan "rikki". Suuri osa tuntemistani älykkäistä ja mukavista ihmisistä on joutunut kokemaan jotain sellaista, mitä ihmisen ei koskaan tulisi kokea, ja voin sanoa näiden kokemusten myös antaneen heille enemmän elämänkokemusta. Aiemmat ongelmat esimerkiksi mielenterveydessä eivät suinkaan ole este parisuhteelle, vaan olennaista on se, miten hyvin henkilö on päässyt kyseisistä asioista yli; missä tilanteessa paranemista henkilö kyseisellä hetkellä on. Olen myös itse ollut joskus "rikki", eikä tilanteen ollessa pahimmillaan olisi tullut mieleenikään aloittaa parisuhdetta; parisuhde olisi luultavasti pyörinyt ongelmieni ympärillä, eikä se varmasti olisi ollut toiselle osapuolelle mielekästä. En myöskään usko, että kyseisessä tilanteessa olisin pystynyt olemaan "tasapainoinen kumppani".

Olen lähipiirissä nähnyt, mitä taipuvaisuus (uusiutuvaan) masennukseen ja alkoholismiin voi tehdä perhe-elämälle. Tiedän myös, että nämä ongelmat olivat olemassa jo ennen kyseisen parisuhteen alkua. Jos parisuhteen toinen osapuoli olisi tiennyt näistä ongelmista suhteen alussa, ei hän kenties olisi lähtenyt parisuhteeseen. Kokemuksesta viisastuneena olen siis melko varuillani, jos ihminen ensimmäisessä kontaktissaan ilmoittaa olevansa vaikeassa elämäntilanteessa.

Introvertti ei suinkaan tarkoita sitä etteikö ihminen osaisi olla ollenkaan sosiaalinen. Itsessäni se ilmenee enemmänkin siinä, että vaadin toisinaan omaa aikaa, jotta voin latautua. Introverttius ei tarkoita sitä, että pysyisi neljän seinän sisällä vuoden ympäri.

Kerroin myös negatiivisista piirteistäni, koska tämä ei ole deitti-ilmoitus. Kyynisyyteni näkyy huumorintajussani sekä "varuillaan" olemisena. Toinen henkilö saattaisi alkaa tekemään asiaa x ilman suurempaa pohtimista, itse pysähdyn hetkeksi ja mietin (enemmän kuin muut ihmiset) sitä, mitä huonoa asiasta voisi mahdollisesti seurata. Jos hyödyt voittavat haitat, niin asia kannattaa tehdä.

Tämä on tilanteesta riippuen joko haitallinen tai hyödyllinen piirre. Toisinaan joku saa asian tehtyä nopeammin kuin minä, koska luottaa hyviin lopputuloksiin, eikä sen suuremmin pohdi mahdollisia (negatiivisia) seuraamuksia. Toisinaan taas joku tekee väärän valinnan "impulsiivisuutensa" takia, kun se olisi voitu estää pohtimalla myös sitä ns. "worst-case scenariota".

#34:

Koulutustausta ei varsinaisesti kerro henkilöstä mitään, mutta aikaisemmassa viestissä mainitsemistani syistä saattaisin toivoa korkeakoulutusta. Tämä tosin on ihan henkilöstä kiinni; tunnen "tyhmiä" korkeakoulutettuja sekä erittäin älykkäitä vähemmän kouluttautuneita.

On hyvin mahdollista, että mahdollinen kumppani omaa saman koulutustaustan kuin minä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että tulevalla alallani on melko paljon kanssani samankaltaisia (samalla tavalla ajattelevia, samoista asioista kiinnostuvia) ihmisiä.

#35: Kiitos jälleen hyvistä pointeistasi.