Ihmettelen tässä....
Löytyy jatkuvasti ketjuja joissa on kaikki päin helvettiä äidin,isän,anopin tai apen kanssa.Anopit omii lapsia,äiti lyö,appi puhuu härskejä,vävy ei kunnioita jne jne.
Mihinkähän kummaan porukkaan kuulun,kun kaikki tullaan hyvin toimeen.Lapsenlapset oli juuri meillä neljä yötä,että tytär ja vävy pääsivät risteilylle ja nauttimaan kymmenvuotishääpäivästä.Tänään tyttäreni värjäsi hiukseni ja minä hänen.Loppukuusta lähdemme sukulaisiini koko konkkaronkka.Syksyllä menen teatteriin ja baariin tyttäreni kanssa.Ym.ym.
Miksi kukaan ei koskaan kirjoita,kuinka kiva lähisukuporukka on ympärillä.
Voisi tätä vielä jatkaa.Pyhänä menen avokkini kanssa hänen lapsenlapsensa rippijuhliin,joissa taas tapaan sitä sukua.Olen hyvissä väleissä esim.Avomieheni eksvaimon kanssa.Enhän minä ole osallinen heidän eroonsa,ovat eronneet jo 15 vuotta ennen tapaamistamme.Kaikilla osapuolilla on ollut uusia suhteita siinävälillä,avokkini eksvaimo kävi naimisissakin toisen kerran,mutta se liitto oli lyhyt ja onneton.
Käyn hänen kanssaan jopa tanssimassa tyttöporukalla.
Kuuluspa tällä palstalla enemmän myönteisiä juttuja.
Kommentit (3)
Minä olen ihmetellyt samaa. Me vietämme paljon aikaa yhdessä, lapsemme ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa. Viihdymme kaikki erinomaisesti yhdessä. Tarjoamme aina auttavaa kättä toisillemme, pyynnöstä tai pyytämättä. Lastemme puolisot ovat meille hyvin rakkaita ja kertomansa mukaan mekin heille.
Olen usein lukiessani sellaisia ikäviä ketjuja miettinyt, miksi ihmiset pilaavat tärkeimmät ihmissuhteensa.
Ja samalla onnitellut hiljaa itseäni toisenlaisesta tilanteesta.
No ihmisiä kiinnostaa aina kaikki negatiivisuus positiivisuutta enemmän. Ja luulen myös että iso osa noista "kammottavat sukulaiset" -ketjuista on keksittyjä tai vähintäänkin liioiteltuja. Mutta tosiaan, kun noita ketjuja lukee niin tulee sellainen itsensä onnittelu fiilis.
Ongelmahan on että kun menee hyvin niin ei siitä tule kerrottua, mutta kun menee huonosti niin sitten jaetaan sitä tuskaa.