Onko olemassa ihmisiä joilla ei ole mitään hävettävää/salattavaa menneisyydessään?

mutta ei mitään salattavaa ja hävettävää. Miksi vaikeuksia pitäisi hävetä saati salailla?

Tai no, suuri salaisuuteni oli että isäni oli 10 v vanhempi kuin kaikki luulivat ;)

Mutta voisin väittää, että olosuhteisiin nähden olen aina yrittänyt parhaimpani, tosin en selvästikään ole aina tiennyt parhaintani...



Ei kannata katua menneisyyttään, se on turhaa energiantuhlausta. Elämässä on pakko tehdä virheitä, se on sallittua ja toivottavaakin. Vain siten voi kehittyä ja saavuttaa jotain.

Armollisuutta itsellenne!

Toki joitakin asioita olisin halunnut muuttaa lapsuudestani, kuten kiusaaminen ja se, että isosiskoni ei välittänyt minusta vaikka itse häntä palvoin.

Vastoinkäymisiä oli kyllä, minua kiusattiin koulussa, mutta en MINÄ sitä häpeä. Eikä enää kiinnosta, häpeäälä kukaan muukaan.



Aina olen olosuhteisiin nähden tehnyt parhaani ja välttänyt virheitä, mutta joskushan sitä käy niin, ettei se paraskaan ihan riitä. Ei sitäkään hävetä tarvitse.

itselläni ei ole mitään suurta aihetta salaisuuksiin tai häpeään mutta silti jaksan koko ajan soimata itseäni millainen olen. Oikeasti tämä on äärimmäisen rasittavaa, mutta kun lapsena on kuullut jatkuvasti ainoasti moitteet ja mieluusti useampaan kertaan niin mitä sitä aikuisenakaan voi kuin suomia itseään tyhmistä jutuista.

Millä ihmeen konstilla tästä huonosta tavasta pääsisi eroon?

mutta en usko, että kaikilla on mitään kumaraan painavaa syntisäkkiä.



En minäkään mielelläni muistele kaikkia kuvioitani, mutta otan ne asenteella tehty mikä tehty. Ei kai sitä tällainen olisi, jos olisi joku iso vaihe tai tunne jäänyt kokematta. Painolasteja varmasti jää, mutta ne ja niiden vaikutus on osa minua (esim kasvatuksessa iskostetut asiat, kuten turha vaatimattomuus tms. protestanttinen nöyristely). Jos haittaa, yritän päästä eroon.



Ei virheetön ja täydellisen sujuva elämä voi olla mikään tavoite, mutta virheistäkin pitää toipua, korjata tuhot parhaansa mukaan ja yrittää oppia olemaan tekemättä samaa mokaa uudestaan.

Myötäelävä ihmisyys syntyy juuri siitä että on koettu vaikeuksia ja kehitetty keinot hallita tilannetta ja päästä vaikeuksien yli. Asia ei välttämättä ole hävettävä tai salattava, mutta eihän näitä yleensä ihan ensimmäisenä uudelle tuttavuudelle kerrota.



Voi olla, että nyt on jo syntynyt sukupolvia, joita ei ole laiminlyöty lapsuudessaan, mutta ainakin 50-60-70-luvuilla syntyneillä on vielä ollut vanhempinaan niin pahasti sota-ajan ja sen jälkeisen niukkuuden ajan tai sitten suuren maaltamuuton vammauttamia ihmisiä, että lähes kaikilla on jokin ongelma. Lapsista ei todellakaan pidetty huolta minun nuoruudessani, joten kaikenlaista pääsi tapahtumaan.



Nyt on sitten taas avioerot ja uusperheet. Vaikka itsekin olen uusperheen äiti ja tiedän, että lapsuus voi olla onnellinen myös uusperheessä, en voi säälimättä katsoa mieheni lapsia, joihin ajattelematon äiti löi syvät vammat katkerina eron jälkeisinä vuosina. Nuoremme kavereilla on lähes kaikilla jokin ongelma: yksi ei pidä isäpuolestaan, toisella on absoluuttisesti hirviömäinen äiti, kolmannessa perheessä vammainen lapsi saa kaiken huomion ja terveestä on tullut näkymätön. Nuorissa nämä näkyvät mm. syömishäiriöinä.



Kai se sitten on niin, että meidät on laitettu tänne kasvamaan. Olosuhteista riippumatta.

Voi olla, että nyt on jo syntynyt sukupolvia, joita ei ole laiminlyöty lapsuudessaan, mutta ainakin 50-60-70-luvuilla syntyneillä on vielä ollut vanhempinaan niin pahasti sota-ajan ja sen jälkeisen niukkuuden ajan tai sitten suuren maaltamuuton vammauttamia ihmisiä, että lähes kaikilla on jokin ongelma.

Tiedän, ettet tarkoittanut tätä sataprosenttisena totuutena, mutta tässä on yksi vm. 72, jolla ei ole mitään traumaa lapsuudesta. Äiti oli kotona nimun ja pikkuveljeni lapsuuden. Asuimme koulutilalla, jossa vanhemmat olivat keskenään työkavereita, seuraa ja tekemistä riitti. Ja vahdittiin, äitini on nykymittapuullakin tarkka turvallisuudesta.

Tai sitten meillä on erilainen merkitys sanalle ongelma. Toki ikäviäkin asioita sattui, mutta lapsikin ymmärsi ne huonoksi tuuriksi, ei vanhempien laiminlyönneksi tai muuksi pahuudeksi.

Lauri odotetusti

Ei tuohon tarvita kuin sellainen luonne, jolla kaikki mahdolliset ongelmat nähdään muiden aiheuttamaksi.