Mä vihaan lausetta: "Elämä on valintoja!".

Joo. Varsin ärsyttävää erityisesti silloin, kun ne valinnat joista on puhe, on tehty vuosia sitten aivan erilaisessa elämäntilanteessa jossa ei ollut selvänäköisyyttä nähdä millaista elämä on vuonna 2008 elokuun lopussa.

Joskus elämä jakelee sellaisia iskuja, joihin ei voi omilla valinnoilla vaikuttaa..

Ihan oikeesti. Tottahan elämässä on tehtävä paljon valintojakin, mutta nykyisin tuntuu olevan muotia sanoa jokaiselle ihmiselle, jolla on jotain henk. koht. vaikeuksia, että "ELÄMÄ ON VALINTOJA". Mielestäni lause on täysin samaa tasoa, kuin aikoinaan tarhassa lasten kesken sanonta: "OMA VIKA, KUKA KÄSKI OLLA SIKA!".

Toki tuolla lausahduksella voi ohittaa toisen ihmisen surun, hädän, epätoivon, eikä sovi tietenkään mantrana hoettavaksi asiaan kuin asiaan.



Mutta... syvemmin ajateltuna ajattelen, että ihminen valitsee senkin, miten suhtautuu vastoinkäymisiin. Keskellä pahinta tuskaa ei jaksa miettiä mitään suhtautumisiaan ja asenteidensa viilausta, mutta ajan kanssa on tehtävä se valinta, katkeroituuko vai taisteleeko sen puolesta, että säilyttäisi uskon elämään, hyvyyteen, uusiin mahdollisuuksiin. Nirinnarinaa vastaan kannattaa todella panna vastaan - omassa itsessä.



Terveisin

paljon ei-itse-haluttuja-kolhuja saanut, mutta nirinnarinaa vastaan taisteleva (en halua aikanaan keski-ikäiseksi, vaihdevuotiseksi ja yksinäiseksi pirttuhirmuksi, jota elämä on nii-iin kaltoin kohdellut)

"Elämä on valintoja" toimii sillä tavoin hyvin, että avaa näkemään sen, että ihminen voi itse vaikuttaa elämäänsä. Elämä ei ole vain virtaa, jossa ihmiset kulkevat tahdottomina ja voimattomina. Joskus ei voi muuta kuin kellua ja odottaa, että tulee suvantokohta, jolloin voimia riittää aktiiviseen omaan kauhomiseen. Näiden kahden eri vaiheen erottaminen on taito elämässä ja myös valinnan paikka: ei kannata yrittää uida vastavirtaan, mutta ei myöskään voi valittaa, ettei pääse tyynellä säällä eteenpäin, jos ei itse tee asian eteen mitään.



Itse olen huomannut sekä omassa että muutamien tuttujen elämässä, että ruuhkavuosien elämisenjano on niin vahva, että elämä täytetään koko ajan "piripintaan". Kun joku asia helpottaa, täytetään elämä jollakin uudella projektilla (lisää lapsia, omakotitalon tai kesämökin rakennus, väitöskirja äitiyslomalla, uudelleenkouluttautuminen täysipäisen työn ohella), eikä jätetä sitä varaa, että tuleekin jotain yllättävää, joka kaataa systeemin ja vie voimat.



Jos elää jatkuvasti niin, että on koko ajan hilkulla jaksamisensa kanssa, on hyvä havahtua siihen, valitseeko itse elämänsä liian kireäksi, ajan, rahan tai voimien kannalta. Yleensä tämän huomaa juuri sellaisista ihmisistä, jotka kivahtavat eniten, jos heille yrittää varovaisesti tuoda sitä näkökulmaa, että "elämä on valintoja".

Elämä ON valintoja.

Sen sijaan se, että:

"Miten petaa, siten makaa"



- se pitää paikkansa

eli sekin on valinta, että jättää valitsematta



ja valintojen tekemisestä

ja tekemättä jättämisestä seuraa eksistentialismin

opin mukaan valintoihin liittyvää tuskaa



- valitsi niin tai näin



- kaikkea ei voi valita



eli lue = kaikkea ei voi saada

Sanomalla vaikeuksien kanssa elävälle tuo "elämä on valintoja" suorastaan loukkaa toista. Samaa tyyliä on sanoa, että jokainen on oman onnensa seppä. Kaikkeen mitä elämässä tapahtuu ei todellakaan voi itse vaikuttaa. Eikä maailma ole tasa-arvoinen, toisilla on on enemmän mahdollisuuksia valita. Jo elämän lähtökohdat lapsuuden perheessä vaihtelevat, jotkut vanhemmat pystyvät tarjoamaan lapsilleen ylenpalttisesti välineitä elämässä selviämiseen (enkä tarkoita nyt pelkästään tavaroita). Toisaalta, hyvätkään lähtökohdat eivät aina tuo menestystä. Elämässä pitää tehdä valintoja, mutta se on todella paljon muutakin.

M.O.T.

ja toiset valitsee sen, että jäävät ruikuttamaan ankeaa lapsuuttaan ja perustelevat sillä sitten kaiken, mikä mahdollisesti mättää seuraavien 60 vuoden aikana.



Toiset ei anna niiden hetkauttaa, vaan valitsevat toisin.



Elämä on.

Ihmiset on erilaisia jo perusluonteeltaankin ja se mikä ehkä murtaa yhden voi tehdä toisen vaan vahvemmaksi. Vaikka lähtökohdat olisi täsmälleen samanlaiset (mitä ne eivät tietenkään koskaan ole), niin lopputulos voi ihmisestä riippuen olla ihan eri.

ja toiset valitsee sen, että jäävät ruikuttamaan ankeaa lapsuuttaan ja perustelevat sillä sitten kaiken, mikä mahdollisesti mättää seuraavien 60 vuoden aikana.

Toiset ei anna niiden hetkauttaa, vaan valitsevat toisin.

Elämä on.

En ole koskaan kuullut kenenkään sanoa täräyttävän tuollaista sellaiselle, jolla on ongelmia.



Sellainen olisikin törkeätä. Yhtä hyvin tosiaan voisi sanoa, että "älä valita, itse olet syypää ongelmiisi".



Joskus varmaan onkin, mutta jos toinen kaipaa tukea ja/tai neuvoja, tuollaisella loukkauksella ei auteta lainkaan.

Tyyppiesimerkki ihmisestä, jolla tekosyitä riittää.

kuin jostain ongelmista. Eli jos mietitään, ehtiikö harrastamaan tai muuta, voi todeta, että elämä on valintoja, nyt halusimme monta lasta, ja on aika kasvattaa niitä.

niin teet valinnan ostaa eineksiä tai syödä ravintolassa. No niin, turha siis valittaa siitä ettei ole rahaa mihinkään, koska käytät syömiseen niin paljon rahaa. Teet itse kaiken perunanviljelystä lähtien, niin saat tuoretta lähiruokaa, jota ei ole myrkyillä kasvatettu, mutta ei, et ehdi tekemään mitään muuta.

Eilen vedit pussillisen karkkia, tänään laihdutuskuurisi on pilalla.

Entäs jos olitkin eilen viihteellä, niin valvoit ja nautit virvokkeita, teit siis valinnan, jolloin tänään ei ole rahaa, ja päätäkin särkee.



Toisille ruikuttaminen on tylsää, kun kuitenkin olet valintasi itse tehnyt. Jos ihmisellä ei ole näkemystä jokaisen tekonsa seurauksista, niin sitten valitellaan että elämä kolhii ja kukaan ei pidä huolta sinun virheittesi korjaamisesta. Jokainen on oman onnensa seppä.

Eräs poikaystäväni jätti minut, koska en parin kuukauden tapailun jälkeen halunnut sanoa rakastavani häntä. Okei, pidin paljon, mutta ei sitä vielä rakkaudeksi voinut sanoa. Minä myös erehdyin eräänä iltana ravintolassa tanssimaan hänen mielestään kamalan miehen kanssa.



Noh, ainoa mitä tuo mies sanoi, tai oikeastaan laittoi tekstiviestillä oli: "Elämä on valintoja, jotkut niistä kostautuvat".



Heh.... jäipä mieleen vaikka siitä on aikaa noin 8 vuotta.

Minä olen nähnyt jo ihan pienillä lapsillakin hyvin erilaisia temperamentteja ja tapoja suhtautua asioihin. Heillä ei vielä kokemukset ole niin paljon päässeet muokkaamaan mutta siitä huolimatta luonteet hyvin erilaisia.

Silti elämä on valintoja.