Uskotteko että pettämisen tai muiden perään haikailemisen syynä on se, että
henkilö ei koe olevansa rakastettu ja palvottu kumppaninsa toimesta? Jokainen kai haluaa tuntea olevansa kumppanilleen erityinen, ja jos näin ei ole, sitä haluaa jotain parempaa, jolloin alkaa haikailla muiden perään tai jopa pettämään, kun joku antaakin yhtäkkiä huomiota ja tuntuu ihailevan enemmän kuin se oma kumppani?
Joten ehkä paras resepti kestävään ja onnelliseen, luottamukselliseen parisuhteeseen on se, että kohtelee toista loppuun asti yhtä hyvin kuin kohteli suhteen alkuaikoina. Kun kohtelee toista hyvin, huomioi ja ihailee, miksi se toinen haikailisi muiden perään? Mitä hän sillä saavuttaisi?
Kohdelkaa kumppanianne rakastavasti, kuin prinssiä tai prinsessaa. Toista täytyy ymmärtää arvostaa. Itsestäänselvyytenä pitäminen koituu jossain vaiheessa suhteen turmioksi.
Älkää tyytykö keneen tahansa. Olkaa vain sellaisten kanssa, joita kohtelette automaattisesti hyvin. Mitään ei kannata väkisin vääntää.
:)
Kommentit (12)
Varmasti tuossa on syitä jotka vaikuttavat.
Uskon, että silti aika monet luulee vaan, että asiat on huonosti tai kuvittelee, että muilla asiat on jotenkin paremmin. Tai että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella...
Pettämisen syynä on se, että ei ymmärrä, että onni löytyy itsestä, ei toisesta ihmisestä.
Terv. Pettänyt ja petetyksi tullut
Miten muistaa vuosien kuluttua, miten kohteli toista alkuaikoina? Pitäisikö olla tarkistuslista huomionosoituksista? Mitä sillä listalla voisi olla?
Asiasta voi myöskin olla montaa mieltä mitä tarkoittaa että muuttuu "itsestään selvyydeksi suhteessa"
Kyllä pitkässä liitossa pitää pystyä jollain tasolla toteamaan, että kumppani on itsestään selvyys jos kaikki menee hyvin.
Toki ymmärtän kyllä pointin, että jos toista ei huomioi ja toisen asiat ei kiinnosta sitä tulee toiselle huono olo olla suhteessa. Toki aina näissä tapauksissa pitää muistaa, että asioilla on aina kaksi puolta. Huomio pitää olla tasapuolista.
Jos ihminen tuntee että "toinen ei anna huomiota" niin joskus kannattaa myös miettiä annanko itse sitä huomiota toiselle. Narsisteja on tämä maa täynnä...
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Asiasta voi myöskin olla montaa mieltä mitä tarkoittaa että muuttuu "itsestään selvyydeksi suhteessa"
Kyllä pitkässä liitossa pitää pystyä jollain tasolla toteamaan, että kumppani on itsestään selvyys jos kaikki menee hyvin.
Toki ymmärtän kyllä pointin, ettö jos toista ei huomioi ja toisen asiat ei kiinnosta sitä tulee toiselle huono olla suhteessa. Toki aina näissä tapauksissa pitää muistaa, että asioilla on aina kaksi puolta. Huomio pitää olla tasapuolista.
Jos ihminen tuntee että "toinen ei anna huomiota" niin joskus kannattaa myös miettiä annanko itse sitä huomiota.
Kyllä, vastavuoroisuus on tärkeää. Ongelmiahan syntyy juuri siitä jos vain toinen välittää ja palvoo. Ei sellainen suhde tule kestämään, ainakaan onnellisena.
Ap
Ei omalla kohdalla ainakaan. Puoliso pitää hyvänä, kauniina ja mukavana. Seksikkäänäkin.
Samoin, kumppani suorastaan palvoo ja silti petän :(
Sinänsä asiaa, mutta kuulostaa vähän siltä, että yrität puolustaa pettämistä. Kuka tahansa kun voi itsekkäästi väittää, ettei toinen kohtele hyvin. Pettäjät uskottelevat muille ja itselleen, ettei kotona saa huomiota.
Ja vaikka ei saisikaan, niin sitten on syytä laittaa parisuhde poikki ennen kuin lähdetään toisen perään.
Pettämiseen on syy se, että pettäjä on mulkku. Eroon voi olla syynä tuo, ettei toinen huomioi.
Voi kai se joskus tuo ollakin, mutta en usko että mitenkään aina tai yleistettävästi. On niitä paljon muitakin syitä.
Harhaluulo joka tapauksessa on ainakin, jos luulee että toimimalla kuten kehotat voisi välttyä sataprosenttisen varmaksi petetyksi tulemiselta. Joillekin ei vaan riitä yksi vaikka kuinka ihana ja palvova vaan alkaa kaivata jännitystä, tai sitten tulee vaan juovuksissa jossain petettyä vaikka oikeasti ei haluaisi tms. Paljon on tapauksia joissa ei ole varsinaisesti toisessa mitään syytä, mutta silti päätyy petetyksi.
Uskon, kokemuksesta. On kamalaa muuttua itsestäänselväksi suhteessa. Mutta niin kai se aina on, että toinen rakastaa enemmän.