Meillä on kahden aseksuaalin ihana avioliitto, haluatko kysyä jotain? :)

...ja sitten miehen seksuaalisuus heräsi naapurissa...

Miten olette olleet yhdessä 10v mutta seksiä ap on harrastanut viimeksi 2002?

Seisooko miespuolisella koskaan? Tai siis oletteko nainen ja mies?

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen sinnepäin pari! Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta. Mies aseksualisempi kuin minä. Me ei olla totaaliaseksualeja, enemmänkin sellaisia, ettei seksi vaan ole meille tärkeää ja muodon vuoksi ei paneskella. Kerran ollaan oltu melkein 2 vuotta ilman seksiä ja sitten on taas saattanut tovin maistua. Hyvin menee kyllä noi aallot samaan aikaan. Ei vaan huvita, ei kumpaakaan vaikka itse seksissämme silloin kun sitä harrastetaan ei ole niin mitään vikaa. Meillä on paljon läheisyyttä, meillä on hauskaa ja rentoa yhdessä, tehdään paljon kaikkea kimpassa ja ollaan edelleen yhtä rakastuneita kuin ihan alussakin. Seksistä on mielestäni tehty liian määrittelevä osa parisuhdetta. Pitäisi panna kuin kanit, että asiat olisivat hyvin ja jos ei niin se on hirveä häpeä. Ei tarvitse, oikeesti ihmiset! Kunhan molempien tarpeet kohtaavat riittävästi samalla tasolla ihan kaikissa asioissa, siis muissakin kuin seksissä, niin parisuhteessa on hyvä olla. Meillä nimenomaan arki ja parisuhde sujuu loistavasti ja voimme puhua ihan mistä tahansa asiasta keskenämme. Luotamme toisiimme, arvostamme parisuhdettamme ja yhteisiä saavutuksiamme emmekä voisi kuvitellakaan olevamme ilman toisiamme.

Iloiset terveiset ap sulle ja hyvää loppukesää :)

tämä on sinun näkemyksesi aseksuaalina, että seksistä "on tehty" sitä ja tätä. Se ei ole todellisuutta. Todellisuus on se, että ne ihmiset keitä panettaa ja ketkä haluavat seksiä, haluavat seksiä.

Jos ei ole aseksuaali, seksi on yksi ihmisen perustarpeista. Kuinka kova tarve, se riippuu jokaisen henkkoht libidosta.

Itse olen biseksuaali ja hulluna sekä naisiin että miehiin. Molemmissa sytyttää eri asiat. Ei tarvitse kuin käydä mielessä väläys kumppanin ihanasta pyllystä, niin panettaa. tämä ei ole mikään minulle pakotettu yhteiskunnan määrittelemä asia, itseasiassa nuorempana olin paljon pidättyväisempi enkä pystynyt nauttimaan seksistä. Seksihirmu minusta on tullut vasta yli 30-vuotiaana.

Moni joka ei tunne seksuaalista halua, kuvittelee että se on teeskentelyä tai sosiaalista pakkoa niillä, jotka sitä tuntevat. Se on väärin.

Minusta on hyvä että aseksuaalit tuovat esille mitä aseksuaalisuus on ja tieto lisääntyy sitä kautta. Siitä en kuitenkaan pidä, että seksinhalu määritellään joksikin ulkoisesti syötetyksi normiksi joka johtuu vain "Pitäisi panna kuin kanit, että asiat olisivat hyvin ja jos ei niin se on hirveä häpeä"- asenteesta ja kulttuurisesta pakosta. Ei se todellakaan ole mikään kulttuurinen pakko. Ne ihmiset kenellä seksivietti on, tuntevat sen kehossaan tarpeena. Niin kuin nälän.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette olleet yhdessä 10v mutta seksiä ap on harrastanut viimeksi 2002?

Jollain oli hauskaa pelleillä toisen kustannuksella.

Ap :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen sinnepäin pari! Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta. Mies aseksualisempi kuin minä. Me ei olla totaaliaseksualeja, enemmänkin sellaisia, ettei seksi vaan ole meille tärkeää ja muodon vuoksi ei paneskella. Kerran ollaan oltu melkein 2 vuotta ilman seksiä ja sitten on taas saattanut tovin maistua. Hyvin menee kyllä noi aallot samaan aikaan. Ei vaan huvita, ei kumpaakaan vaikka itse seksissämme silloin kun sitä harrastetaan ei ole niin mitään vikaa. Meillä on paljon läheisyyttä, meillä on hauskaa ja rentoa yhdessä, tehdään paljon kaikkea kimpassa ja ollaan edelleen yhtä rakastuneita kuin ihan alussakin. Seksistä on mielestäni tehty liian määrittelevä osa parisuhdetta. Pitäisi panna kuin kanit, että asiat olisivat hyvin ja jos ei niin se on hirveä häpeä. Ei tarvitse, oikeesti ihmiset! Kunhan molempien tarpeet kohtaavat riittävästi samalla tasolla ihan kaikissa asioissa, siis muissakin kuin seksissä, niin parisuhteessa on hyvä olla. Meillä nimenomaan arki ja parisuhde sujuu loistavasti ja voimme puhua ihan mistä tahansa asiasta keskenämme. Luotamme toisiimme, arvostamme parisuhdettamme ja yhteisiä saavutuksiamme emmekä voisi kuvitellakaan olevamme ilman toisiamme.

Iloiset terveiset ap sulle ja hyvää loppukesää :)

tämä on sinun näkemyksesi aseksuaalina, että seksistä "on tehty" sitä ja tätä. Se ei ole todellisuutta. Todellisuus on se, että ne ihmiset keitä panettaa ja ketkä haluavat seksiä, haluavat seksiä.

Jos ei ole aseksuaali, seksi on yksi ihmisen perustarpeista. Kuinka kova tarve, se riippuu jokaisen henkkoht libidosta.

Itse olen biseksuaali ja hulluna sekä naisiin että miehiin. Molemmissa sytyttää eri asiat. Ei tarvitse kuin käydä mielessä väläys kumppanin ihanasta pyllystä, niin panettaa. tämä ei ole mikään minulle pakotettu yhteiskunnan määrittelemä asia, itseasiassa nuorempana olin paljon pidättyväisempi enkä pystynyt nauttimaan seksistä. Seksihirmu minusta on tullut vasta yli 30-vuotiaana.

Moni joka ei tunne seksuaalista halua, kuvittelee että se on teeskentelyä tai sosiaalista pakkoa niillä, jotka sitä tuntevat. Se on väärin.

Minusta on hyvä että aseksuaalit tuovat esille mitä aseksuaalisuus on ja tieto lisääntyy sitä kautta. Siitä en kuitenkaan pidä, että seksinhalu määritellään joksikin ulkoisesti syötetyksi normiksi joka johtuu vain "Pitäisi panna kuin kanit, että asiat olisivat hyvin ja jos ei niin se on hirveä häpeä"- asenteesta ja kulttuurisesta pakosta. Ei se todellakaan ole mikään kulttuurinen pakko. Ne ihmiset kenellä seksivietti on, tuntevat sen kehossaan tarpeena. Niin kuin nälän.

Kyllä minäkin olen ihan seksuaalisia haluja tuntevana ihmisenä sitä mieltä, että seksistä ON yhteiskunnassa tehty "sitä ja tätä". Sinä et näe sitä siksi, että sinun luonnollinen seksuaalisuutesi on juuri sellainen kun monessa paikassa ihannoidaan: suoraviivainen, aina valmis. En vähättele kokemuksiasi. Mutta usko tai älä - tuollaista seksuaalisuutta kuin sinulla on, odottavat monet kaikilta "terveiltä" ihmisiltä niin kahvipöydissä, keskustelufoorumeilla kun siellä lakanoiden välissäkin. Sinä olet ilmeisesti nähnyt vain kolikon toisen puolen, ne jotka pitävät seksuaalisia haluja jotenkin hävettävinä. Tottakai niitäkin on. Mutta koska sinä et kohtaa ongelmia sen toisen puolen kanssa, niin sinulle ongelmaa ei ole olemassa?

Minä esimerkiksi en todellakaan pystyisi sanomaan noin suoraviivaisesti, millainen minun libidoni on. Se vaihtelee aivan äärettömän paljon, pitkiksi ja lyhyemmiksi kausiksi, elämäntilanteen ja ties minkä tähtien asennoista riippuen. Sen verran itseäni tunnen, että en kykene nauttimaan seksistä tuosta vaan, kenen tahansa hyvännäköisen kanssa - tarvitsen aikaa tottua toisen läsnäoloon, hidasta lämmittelyä. Etenkin ihan nuorena, ensimmäisissä tapailu- ja seksikokeiluissa koin "hankaluudestani" syyllisyyttä. Että olen varmaan viallinen, onnelliset ihmiset panee kun panettaa ja nauttii siitä. Minä en välttämättä nauti, vaikka alkuun panettaisikin. Nykyään hyväksyn myös haluttomuuteni ja kappas, yhtäkkiä nautin seksistä paljon enemmän. Aiemmin minulle oli jostain iskostunut, että haluttomuus on onnettomuuden ja viallisuuden merkki.

Teineistä ja nuorista aikuisista moni tuntuu harrastavan seksiä "kuin kanit" silloinkin, kun eivät sitä niin kaipaa. Koska kyllä, yhteisöjen keskusteluissa korostetaan niiden ihmisten onnellisuutta, jotka harrastavat paljon seksiä. Sinä koet asenneilmapiirin itsellesi hyväksyvänä ja vapauttavana, mutta monille se ei sitä ole. Eikä tarvitse olla aseksuaali kokeakseen sen muotin itselleen ahtaaksi. Voi olla korkeakin libido, eikä silti toimi seksuaalisen nautinnon suhteen kuin kone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen sinnepäin pari! Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta. Mies aseksualisempi kuin minä. Me ei olla totaaliaseksualeja, enemmänkin sellaisia, ettei seksi vaan ole meille tärkeää ja muodon vuoksi ei paneskella. Kerran ollaan oltu melkein 2 vuotta ilman seksiä ja sitten on taas saattanut tovin maistua. Hyvin menee kyllä noi aallot samaan aikaan. Ei vaan huvita, ei kumpaakaan vaikka itse seksissämme silloin kun sitä harrastetaan ei ole niin mitään vikaa. Meillä on paljon läheisyyttä, meillä on hauskaa ja rentoa yhdessä, tehdään paljon kaikkea kimpassa ja ollaan edelleen yhtä rakastuneita kuin ihan alussakin. Seksistä on mielestäni tehty liian määrittelevä osa parisuhdetta. Pitäisi panna kuin kanit, että asiat olisivat hyvin ja jos ei niin se on hirveä häpeä. Ei tarvitse, oikeesti ihmiset! Kunhan molempien tarpeet kohtaavat riittävästi samalla tasolla ihan kaikissa asioissa, siis muissakin kuin seksissä, niin parisuhteessa on hyvä olla. Meillä nimenomaan arki ja parisuhde sujuu loistavasti ja voimme puhua ihan mistä tahansa asiasta keskenämme. Luotamme toisiimme, arvostamme parisuhdettamme ja yhteisiä saavutuksiamme emmekä voisi kuvitellakaan olevamme ilman toisiamme.

Iloiset terveiset ap sulle ja hyvää loppukesää :)

tämä on sinun näkemyksesi aseksuaalina, että seksistä "on tehty" sitä ja tätä. Se ei ole todellisuutta. Todellisuus on se, että ne ihmiset keitä panettaa ja ketkä haluavat seksiä, haluavat seksiä.

Jos ei ole aseksuaali, seksi on yksi ihmisen perustarpeista. Kuinka kova tarve, se riippuu jokaisen henkkoht libidosta..

Mikäköhän nyt kolahti, mitähän sä nyt luit ja ymmärsitkö lainkaan lukemaasi ;D Olisit tietysti voinut lainata koko näkemykseni kun tuolle perustit kaiken. Kokonaisuutenahan kirjoitin siten, että tuo jatkui "Ei tarvitse, oikeesti ihmiset! Kunhan molempien tarpeet kohtaavat riittävästi samalla tasolla ihan kaikissa asioissa, siis muissakin kuin seksissä, niin parisuhteessa on hyvä olla."

On ihan tutkittu juttu, että yliseksualisoimme nykyaikana vähän kaikkea, myös parisuhteiden ideaaleja ja helposti annetaan ymmärtää, että parisuhteessa voidaan hyvin kun pannaan kaneina, näin karrikoidusti sanoen. Se mitä minä sitten tuossa sanoin, mikäli nyt luit sen ajatuksella kokonaan on se, että usein ajattelemme, että mikäli parisuhteessa on vähän seksiä tai ei lainkaan seksiä, parissuhteessa on oltava jotain vikaa. Tämähän on kovin yleinen asenne. Sanoin, että on ok olla haluamatta ja seksiä ei ole pakko olla paljon, ei edes lainkaan MIKÄLI MOLEMMAT parisuhteen osapuolet ovat asian suhteen riittävästi samoilla linjoilla KUTEN MINKÄ TAHANSA ASIAN KANSSA.  On ihan selvää, että jos yhtä panettaa jatkuvasti ja toista ei lainkaan, niin haasteita on edessä ihan kuten minkä tahansa sellaisen asian suhteen, missä samassa parisuhteessa elävien kesken vallitsee täysin erilainen tahto-, toive- ja tarvetila.

Tämä lienee selviö, oli kysessä sitten aseksuaali tai yliseksuaali tai mitän tahansa niiden väliltä? Eikö?