Taidan vaatia vaimon antamaan koirat pois tai otan eron.

Vierailija kirjoitti:

Annan vielä yhden mahdollisuuden vaimolle. Laittaa itse ilmoituksen koirista, annetaan ja viikossa on tapahduttava. Muuten allekirjoitetaan papereita ja olen saanut selville, että rakkautta ei ole/ollut.

ap

Sä oot tosi huono tässä. Tosi tosi huono.

0/5.

No sinä et ainakaan vaimoksi ja lapsiasi rakasta, jos alat lapsellisesti kitisemään ja kiristämään erolla. Ehkä saat tosin eron hyvinkin helposti, vaimo varmaan ilomielin ottaa koirat ja lapset, hän ne on varmaan tähänkin asti suurimmaksi osaksi hoitanut. Helpommallahan sitä pääsee, jos on yksi marisija ja vaatija vähemmän. Sinähän tässä häviät, ei vaimo. Sinuna miettisin ennemmin, mitä voisit tehdä eri lailla, että vaimo tykkäisi olla sinunkin kanssa, esim. voisitko osallistua harrastukseen jotenkin, auttaa koirien ja lasten kuljetuksissa, ulkoilutuksessa ja ruokinnassa jne. Yhdessäolosta se rakkaus elää. Jos toista rakastaa, haluaa että toisella on hyvä olla eikä kitise itselleen huomiota ja vaadi koko ajan jotain. Sillä tavalla kun vain ajaa toista kauemmas koko ajan. Jos teillä taas ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntovelka, erotkaa sitten.

No onhan näitä outoja perheenäitejä joilla aina pikkupiski sylissä punainen silkkirusetti nätisti päässä, piskille leperrellään hellästi pusuja annellen kuonon päähän -- ja muksut mankuu jaloissa huomiota. Turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi kuulostaa kovin ärsyttävälle, olen aina inhonnut tuollaisia extreme koira- ja hevosihmiä. Lemmikkejä saa olla ja niistä pitää huolehtia, mutta liika on liikaa.

Mikä siinä muuten on, että koirien ja hevosten harrastajista löytyy ne kaikista sekopäisimmät? Yleensä puhutaan, että (monen) kissan omistajat olisivat sekaisin, mutta oman kokemukseni perusteella asia on aivan toisin.

Tämä on muuten aika hyvä havainto. Tunnen melkoisen monta kissan- ja koiranomistajaa (hevosharrastajia en juurikaan) ja täytyy tosiaan sanoa että kaikki elukoistaan seonneet on niitä koiraihmisiä. Joillakin se hössötys menee vaan niin totaalisen yli...

Vierailija kirjoitti:

Minulle valinta olisi selvä: koirat. Ei sillä ettenkö rakastaisi miestäkin, mutta koirat olen ottanut huolehtiakseni niistä loppuun asti. Ne, toisin kuin mies, ovat myös minusta riippuvaisia. Mies pärjää itsekseenkin. Lapsia ei onneksi menetä kumpikaan tuollaisessa tilanteessa, tulee vaan vähän erilaisia huoltajuusjärjestelyjä sitten.

Ei menetä mitään. Koti vaan hajotetaan alta :)

Mielenterveystoimistossa sitten muistelee koirafani äippää "lämmöllä".

Aika monessa perheessä isä ulkoistaa itsensä perheen arjesta siinä määrin, että lapsetkin valitsee ennemmin koiran kuin iskän.