Koirien välistä nokittelua ja ahdistusta
Nuo tulevat tosi hyvin toimeen keskenään. Kirputtavat jne toisiaan, huolehtivat toisistaan. Kyseessä kaks urosta.
MUTTA! Nuorempi on kohta 1,5-v. kastroitu, jolla on ihan ihme tarve estää toista koiraa juomasta. Jos vanhempi koira menee kupille, tämä toinen syöksyy estelemään ja juo itse vesikupin tyhjäksi, tai joisi, jos antaisin tehdä niin. Tuota estelyä tapahtuu aina. Ei se aggrella mene siihen, mutta silleen vaan, että tää on mun kuppi...
Mutta tuo vanhempi koiraotus ärsyttää minua suunnattomasti. Se on ahdistavan kiinni minussa. Ihan sama mihin menen, se tulee vaivihkaa perässä. Ylipäänsä kun ollaan kotona, se tuijottaa minua koko ajan. Jos se nukkuu, niin sitten kun itse lähden vaikkapa huoneesta, se hipsii perään. Jos kiellän seuraamasta, se uskoo kyllä ja pitää aikansa itsensä minusta erossa, mutta kohta sitten huomaan taas, jos olen vaihtanut huonetta, että se on taas melkein iholla.
Sängyllä olen vielä toistaiseksi antanut luvan olla ,mutta voi olla, että kiellän senkin kohta. Onhan se kivaa, kun on paijattavaa, mutta kun se tunkee kainaloon ihan toistuvasti. :(
Onhan niillä sun koirilla riittävän iso vesikuppi, niin ettei tarvi pelätä veden loppumista? Meinaan sekin voi aiheuttaa tuota että jos koira on huolissaan, että hän ei saa kohta lainkaan vettä jos tuo toinen tulee ja juo sen.
Voi se toki olla ihan vaan urosten pientä eleillä toistensa nokitteluakin. Minä varmaan hankkisin niille omat vesikupit jos kerran tuosta asiasta on tullut ongelmanpoikanen. Mutta jos tuo on teillä ainoa ongelma koirien kesken niin vähällä olet päässyt :)
Tuohon vanhemman koirasi luonteeseen sinun täytyy vaan sopeutua. Toiste koirat vaan on tuollaisia, ja olisi julmaa niitä kohtaan kieltää niiden luontainen laumakäytös. Itsekin ennen tykkäsin kovasti vähän erakkomaisista koirista, jotka ilmestyivät sohvien tai sängyn alta lähinnä jos sanoi "lenkille" tai avasi jääkaapin, mutta sitten kerran mulle osui koira, joka olikin näitä ylimääräisiä varjoja jotka seuraa vessaankin kuin hai laivaa. Alkuun vähän ahdisti, mutta totuin siihen aika äkkiä ja nykyään jo nautin siitä, että mulla on aina mukana oleva uskollinen vartija ;)