Kaveri valittaa rahapulaa, vaikka oikeasti ei ole hätää

Joillain ihmisillä vaan on tuollainen tapa. Esim. omalla äidilläni ja parilla tutulla. Itse annan juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska tiedän että se on vain semmoista tavan vuoksi kitinää, että ei tarvitse oikeasti alkaa huolestua heidän pärjäämisestään.

Sama juttu jollain eläkeläisillä. Vaikka rahaa on (=hyvä eläke), niin marmatetaan 'voi voi, kun on niiiiin pieni eläke, ei tule millään toimeen. On omakotitalot, jo velattomat, auto velaton, vaatteet siistit, menoja niin paljon, ettei kalenteriin mahdu. Matkoilla kaksi-kolme kertaa vuodessa. Arghh. Ottaa päähän. Ap, jaxuhali.

Minulla on sinkkuystävä, jonka bruttopalkka jossain neljän ja viiden tonnin välillä ellei jopa yli. Hänkin valittaa usein rahan vähyyttä. Toki elää ihan mukavaa elämää, mutta kaipaisi vielä leveämpää elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sinkkuystävä, jonka bruttopalkka jossain neljän ja viiden tonnin välillä ellei jopa yli. Hänkin valittaa usein rahan vähyyttä. Toki elää ihan mukavaa elämää, mutta kaipaisi vielä leveämpää elintasoa.

meillä on varmaan sama ystävä... se valitus on jatkuvaa. lisäksi hän syyllistää minua, työtöntä, siitä että "makaat vain kotona ja hän JOUTUU käymään töissä ja silti ei ole rahaa."

Nomut eihän tämmöisten ihmisten kanssa tarvii olla missään tekemisissä. Ne kaverit, jotka vievät enemmän kuin tuovat saavat kyllä mennä..

N25N kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sinkkuystävä, jonka bruttopalkka jossain neljän ja viiden tonnin välillä ellei jopa yli. Hänkin valittaa usein rahan vähyyttä. Toki elää ihan mukavaa elämää, mutta kaipaisi vielä leveämpää elintasoa.

meillä on varmaan sama ystävä... se valitus on jatkuvaa. lisäksi hän syyllistää minua, työtöntä, siitä että "makaat vain kotona ja hän JOUTUU käymään töissä ja silti ei ole rahaa."

Ja olet edelleen "ystävä"hänen kanssaan syyllistämisestä huolimatta??

N25N kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sinkkuystävä, jonka bruttopalkka jossain neljän ja viiden tonnin välillä ellei jopa yli. Hänkin valittaa usein rahan vähyyttä. Toki elää ihan mukavaa elämää, mutta kaipaisi vielä leveämpää elintasoa.

meillä on varmaan sama ystävä... se valitus on jatkuvaa. lisäksi hän syyllistää minua, työtöntä, siitä että "makaat vain kotona ja hän JOUTUU käymään töissä ja silti ei ole rahaa."

Ja silti haluat tavata häntä....

Työkaverini on katkera, kun joutui tyytymään Opeliin, vaikka perhe oli koeajanut Jaguaria ja Volvoa. Opelille oli tullut hintaa reilusti yli 30 000. Jos vielä kerran asiasta marmattaa, niin voi olla, että puraisen.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on äitiyslomalla vakituisesta työstä ja lisäksi perheeseen kuuluu yksi eskari-ikäinen lapsi sekä mies. Miehensä on hyvin palkatussa työssä, perheellä on hyvä tilava asunto, uudehko auto, käyvät usein ulkona huvittelemassa, on hyvää ruokaa ja aina uusia vaatteita jne.

Joka ikinen kerta, kun tapaan tätä kaveria, hän marmattaa rahapulaansa. Ei ole varaa johonkin tiettyyn lomamatkaan tai tiettyihin vaatteisiin... Talvella hänellä oli suorastaan kriisi, kun joutui ostamaan lapselle talviurheiluvälineitä käytettynä. Huokailee että "on tää köyhän elämä kurjaa" ja "olispa helppoo, jos olis joskus rahaa". Seuravassa lauseessa kaveri naureskelee, että hitsi kun tuli taas shoppailtua itselle ja lapsille niin paljon vaatteita, että puolet jäi käyttämättä.

Minä jäin työttömäksi tammikuussa. Olen peruspäivärahalla ja asumistuella. Tämä kaverihan ei sitten millään ymmärrä, miksei voida mennä yhdessä ulos syömään tai kalliiseen kahvilaan. Viimeksi menin kahvilaan seuraksi, ostin kahvin ja samaan aikaan kaveri osti kymmenillä euroilla evästä itselleen ja lapselle...ja marmatti sitten taas rahapulaansa! Etenkin tässä elämäntilanteessa v**uttaa kuunnella tuota kitinää, vaikka on se aina ennenkin ärsyttänyt. Eikä tämä ole mitään satunnaista valittamista, vaan sitä "rahapulaa" täytyy huokailla ja valittaa joka välissä. Viimeksi tällä viikolla sain kuulla, miten rankkaa on, kun oli täytynyt valita perheen ulkomaanlomalle vähän halvempi hotelli...

Ja ei ole provo, kun joku kuitenkin tulee niin väittämään.

Sinun elämäsi ei ole ystäväsi elämä.

Vaikeuksien vertailu ja sillä kilpailu, kummalla on rankempaa, ei ole oikein.

Ihan hyvin joku ihminen joka on tottunut tiettyyn elintasoon, kärsii elintason putoamisesta.

Ihmisiä stressaa eri asiat. ystäväsi on tyytymätön elämäänsä ja purkaa sitä ystävälleen, tuo "syyllistäminen" siitä että ap on työtön kertoo selkeästi vain kateudesta. Ja kateus kumpuaa omasta huonosta olosta, väsymyksestä, ehkä näköalattomuudesta. Hyvin sekin voi nakertaa tulevaisuuden uskoa, kun tekee töitä mutta mitään ei jää käteen.

Voisit ap sanoa ystävällesi että kaikki järjestyy, tukea häntä siinä että ei käytettyjen tavaroiden käyttö ole maailmanloppu yms. Kerro hänelle kuinka te pienituloisina elätte ja koita positiivisen kautta saada ystäväsi ymmärtämään ettei hätä ole tämännäköinen.

Kyse on yksinkertaisesti siitä, ettei ystävälläsi ole toisenlaista kokemusta maailmasta. Se kokemus tulee vain kokemisen ja oppimisen kautta.

9 jatkaa;

olen huomannut tuon saman, että moni rahapulasta valittava perheellinen työssäkäyvä ihminen tuhlaa rahaa ihan käsittämättömiin asioihin, kuten tuohon että kahvilasta ostetaan kymmenillä euroilla juttuja, vaikka parempi olisi ostaa vain kahvi ja eväät kaupasta lapsille myöhemmin. Esimerkiksi tuossa tilanteessa voisit ap sanoa ystävällesi että " hei nyt järki käteen. Kun sua ahdistaa nuo raha-asiat noin kovasti, niin ala kiinnittää huomiota siihen mitä ostat. Esimerkiksi sulla meni nyt 25 euroa näihin kahvilaostoksiin, jotka ollsit saanut Salesta 6 eurolla. Mä en koskaan ostele esimerkiksi tällaisia juttuja, ja pitkä penni säästyy! Jos säästät tän verran viikossa, se on jo 100e kuussa. Vuoden lopussa voitte päästä niillä rahoilla matkoille".

tämmöstä positiivisen kautta toisen jelppaamista, vaikka rasittaisikin välillä toisen tietämättömyys tosielämän ongelmista :)

Ap, mitä jos kerran kertoisit hänelle, millaista sinun elämäsi ja rahapulasi on? Ota huomioon, että hänen kokemansa tilanne on hänelle ihan yhtä todellinen kuin sinun tilanteesi sinulle, ja jollet kerro omaa puoltasi, hänellä ei ole mitää nsyytä ryhtyä vertailuun.

Ja se tosiaan ON hänelle yhtä todellinen. HÄnellä ei ole varaa siihen, mihin hänen mielestään kuuluisi. Jos alat väittää, ettei hänellä ole oikeutta tähän kokemukseen, sullakaan ei ehkä ole oikeutta tuntea itseäsi köyhäksi kun maailmassa on sentään intialaisia slummilapsia vaikka kuinka paljon. Älä ala tuomita toisten kokemuksia, ettei sinun kokemuksiasi alettaisi tuomita samoilla perusteilla.

Oli vähän arvattavissa, että joku vetää kateuskortin esiin. Jos huomasit tekstistäni, niin jäin työttömäksi _tammikuussa_ eli en ole aina elänyt näin niukasti, enkä nytkään edes koe eläväni huonosti. Kyllä monilla menee paljon paljon huonommin, minulla on kuitenkin terveys tallella, ruokaa pöydässä ja mukava asunto eli mikäs hätä tässä olisi. Ja vaikka nyt onkin välillä tiukkaa, en koe aiheelliseksi valittaa siitä muille. Sanon toki, jos tai kun ei ole varaa syödä ulkona, mutta muutoin en koe tarvetta valittaa taloudellisesta tilanteestani kavereilleni. Ylipäätään tiedän ihmisiä, jotka kitkuttelevat aika vähillä rahoilla, eivätkä silti marmata kurjuudesta koko ajan. Siksi en tuota kaverin käytöstä pysty sulattamaan.

Olen moneenkin kertaan yrittänyt sanoa kaverille, että nyt jotakin suhteellisuudentajua. Veikkaan että joku muukin on sanonut. Sanominen ei vain auta mitään. Olen yrittänyt ymmärtää, että totta kai hän katsoo asioita omasta näkövinkkelistään, mutta kyllä alkaisi olla sen näkövinkkelin laajennus paikallaan. En enää tiedä, millä tätä ihmistä herättelisi, kun suora puhe ei auta.

Ap

N25N kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sinkkuystävä, jonka bruttopalkka jossain neljän ja viiden tonnin välillä ellei jopa yli. Hänkin valittaa usein rahan vähyyttä. Toki elää ihan mukavaa elämää, mutta kaipaisi vielä leveämpää elintasoa.

meillä on varmaan sama ystävä... se valitus on jatkuvaa. lisäksi hän syyllistää minua, työtöntä, siitä että "makaat vain kotona ja hän JOUTUU käymään töissä ja silti ei ole rahaa."

Tuli mieleen, että jos brutto on 4000-5000€ niin kyllä on jo aika korkea verotuskin tyypillä, eli hyvinkin voi jäädä vain se 2000-3000€ käteen. Ja puhutaan "vain" koska kyllä sitä varmasti vituttaa paiskia töitä, ansaita hyvin ja lopulta verottaja riipaisee ison siivun.

Ei noita ihmisiä voi herätellä. Eli anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Voi juku et tämmöset ottaa päähän. Kun astuin työelämään niin tonnikin tuntui uskomattoman isolta rahalta!

Äitini joutui nuorena eläkkeelle ja oli yksinhuoltaja minulle ja kolmelle sisarukselleni.