Bloggaajan (?) kuvaussessio

Törmäsin eräänä päivänä leikkipuistossa kummalliseen ja surulliseen tilanteeseen. Leikkimässä oli perhe, vanhemmat ja pieni ehkä parivuotias lapsi. Kiinnitin huomiota järkälemäiseen kameraan jota äiti raahasi mukanaan. Puiston vieressä on kieltämättä hyvin kuvauksellinen heinikko kauniiden vanhojen rakennusten edessä ja jonkin ajan päästä nainen tarpoi poseeraamaan ja mies perässä kuvaamaan. Tässä vaiheessa ajattelin että kiva, haluavat ikuistaa perheen äidin luonnon helmassa.

Mutta pian kävi ilmi että kyseessä ei ollut mikään normaali perhealbumin räpsy. Nainen poseerasi, poseerasi, poseerasi aivan loputtomiin. Heitteli hiuksiaan ees taas aivan käsittämättömällä tavalla. Lapsi odotti heinikon laidassa parinkymmenen metrin päässä todennäköisesti näkemättä vanhempiaan jotka olivat korkeammalla rinteessä ja vielä heinikossa. Lapsi huusi ja kiljui kuin syötävä ja äiti vain viskoi hiuksiaan aivan loputtomiin. Mies keskeytti kuvaamisen ainakin 4-5 kertaa ja meni käymään pikaisesti lapsen luona. Joka kerta ajattelin että no nyt ne lopettaa. Mutta ei, mies palasi takaisin ja hiusten heittely puolelta toiselle jatkui. Liioittelematta homma jatkui ainakin parikymmentä minuuttia. Yhdestä hemmetin tilanteesta! Teki niin pahaa kuunnella sitä ulvontaa. Äitiä ei tuntunut häiritsevän yhtään.

Ja minulla oli aikaa tarkkailla koska kuusivuotiaani kiipeili viereisessä telineessä ja minä istuskelin penkillä.