Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä v.ttua mä luen 😂
Onko oikeasti parisuhteita, jossa jaotellaan ruoka? Hammastahna? Huuhhu mitä menoa.
Meidän suhteessa minä olen se, joka ostaa 95% ruuasta ja ei tulisi mieleenkään sanoa naisystävälle, että et muuten näitä syö kun nämä on minun! Jos jotain ostan / ostamme, se on meille yhteisesti tottakai. Autan muutenkin mielelläni hankinnoissa koska olen huomattavasti varakkaampi. Tiedän, että naiseni tekisi samoin tässä tilanteessa. Hän käyttää meihin vähäisistäkin rahoista.
Tottakai jaotellaan hammastahna. Meillä on useampi vessa ja olisi vähän outoa lähteä roudaamaan hammastahnaa toiselle puolelle taloa 😅😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstalla aina huudellaan "jätä se sika", mutta nyt siis ihan oikeesti ap,
Jätä se sika kyttäämään jauhopussejansa ja muita elintarvikkeitaan. EI JATKOON.
Olen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jääkaapin sisältö on yhteistä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Nää poikkeukset on sellaisia, joita toinen syö ja toinen ei, ja ei välttämättä osteta toisillemme niitä. Esim. mies juo teetä ja minä kahvia, niin kumpikin ostaa omansa omalla kauppavuorollaan. Tai mies juo olutta ja minä alkoholitonta siideriä, nekin ostetaan usein itse ja nautitaan ominpäin. Minusta tämä on ihan normaali toimintatapa. En välttämättä edes muistaisi omalla kauppakäynnilläni ostaa kaikkia miehen yksin käyttämiä juttuja yms. Samoin hän ei osta mulle ketsuppia ja sinappia, koska ei niitä itse käytä.
Omat tilit on, mutta perheenä eletään samaa elintasoa.
Meillä myös näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä v.ttua mä luen 😂
Onko oikeasti parisuhteita, jossa jaotellaan ruoka? Hammastahna? Huuhhu mitä menoa.
Meidän suhteessa minä olen se, joka ostaa 95% ruuasta ja ei tulisi mieleenkään sanoa naisystävälle, että et muuten näitä syö kun nämä on minun! Jos jotain ostan / ostamme, se on meille yhteisesti tottakai. Autan muutenkin mielelläni hankinnoissa koska olen huomattavasti varakkaampi. Tiedän, että naiseni tekisi samoin tässä tilanteessa. Hän käyttää meihin vähäisistäkin rahoista.
Tottakai jaotellaan hammastahna. Meillä on useampi vessa ja olisi vähän outoa lähteä roudaamaan hammastahnaa toiselle puolelle taloa 😅😅
Meillä on kullakin omat hammastahnansa, ihan hoidollisista syistä. Yksi haluaa valkasevaa, toinen miedon makuista, kolmas vihloville hampaille... Sama juttu shampoiden yms pesujuttujen kanssa. Ihan eri tarpeita, kun ollaan yksilöitä. Eikä kenenkään tarvii sanoa, että minun, koska kaikki tietää.
Sama juttu tiettyjen syötävien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikae_riivaa kirjoitti:
täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen suomalaisia, kun joka helvetin pizzamausteen palanen pitää kirjata Exceliin ja litata kulut tasan. Mie olen toisen, ei-niin-individuaalisen kulttuurin mukana kasvaessa tottunut siihen että ruoka on yhteistä ja toisia kunnioitetaan niin, ettei ahmita enempää kuin oma osuus. Aika tasaa epätasaisuudet ja ongelmien sattuessa niistä voidaan keskustella. Joskus kumppani on valittanut, kun olen juonut enemmän kuin puolet yhteisistä limuista tai kaljoista ja vastaavasti itse olen pettynyt, kun aamuksi säästämäni pullanpala on syöty yöllä. Mutta siitä on selvitty!
Monella jolla on omia ruokia ja useitakim syömisiä jaetaan, en usko että kyse on juurikaan rahasta. Meillä ei ainakaan. Meille on miehen kanssa ihan sama kumpi maksaa ja mitä, koska se on nimenomaan sitä yhteistä parisuhdetta. Mutta toisen huomioiminen ja kunnioitus kohdistuu aina yksilöön, myös parisuhteessa ja näin ollen huomioidaan puolin ja toisin aika tarkastikin että en syö miehen mokkapaloja tai hän ei juo mun limsaa tai mitä tahansa. Perusjutut on yhteisiä, kuten mausteet, voi, maito, juusto ja tuotteet jotka ovat yhteisiksi yhdessä olon aikana ja yhteisymmärryksen kautta vakiintuneet. Kuten vaikka kurkku tai tomaatti jne. Mutta molemmilla on reissua ja kaikenmaailman harrastusta ja menoa että molempien ruokatarpeet ja tottumukset vaihtelee päivittäin tosi paljon ja olisi outoa esim. ostaa kaupasta yhteiset ruuat kun mies on työmatkalla ja odottaa hänen sitten kotiin palattuaan heti menevän kauppaan ostamaan meille yhteisiä ruokia, juuri kun olenkin lähdössä koko päiväksi töihin/harrastukseen jossa on ruuat koko päiväksi. Ja itselläni tulee kausia jolloin olen vaikka tosi koukussa johonkin ruokaan jota syön 3 viikkoa putkeen tai hurahdan johonkin hedelmään tms jota syön päivätolkulla ja miehellä on paljon omia juttujaan. Monesti joku kiva herkku kuuluu vaikka omaan rentoutumishetkeen arjen keskellä ja olisi outoa syödä miehen berliinimunkki, jonka tiedän hänen ostaneen kahvin seuraksi. Tykätään kunnioittaa toista ja ottaa huomioon näissä pienissäkin asioissa.
Normaalit ihmiset kunnioittaa sitä kumppania ja muita perheenjäseniä ostamalla kaikille berliininminkin. Ei ole kunnioittavaa seurassa syödä yksin herkkuja. Se on noloa ja epäkunnioittavaa. Kohteliasta on mielummin jäädä itse ilman kuin mässyttää yksin. Kyllä perheessä tiedetään mitä kukakin haluaa ja sitä sitten ostetaan. Jos meillä toinen on työmatkalla, se kotonaolija on tietenkin käynyt kaupassa ja ostanut kaikille ruokaa. Tuossa sinun mallissa se matkalla tulija käy itselleen kaupassa kuin asuisi yksin.
Tulee vähän ikävä fiilis kun suhtaudut niin negatiivisesti. Ihan olemme normaaleja ihmisiä ja on vähän loukkaavaa edes anonyymillä palstalla tämä teksti nyt. Tarkoituksesi varmaan olikin että tästä tulee huono fiilis ja se on helppoa keskustelupalstalla. Vaikuttaa siltä että nyt olisi jonkun rentouttavan tekemisen paikka kuitenkin ja toivottavasti auttaa että täällä saa purkaa ja kanavoida positiiviset fiilikset muualle. Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen elämä, asunto, rahat ja ruoka. Molemmat kantaa kykyjensä mukaan kortensa kekoon ja käy myös ruokakaupassa.
Eli ootte ihan persaukisia. Ite ainakin haluan myös säästää rahoistani ja mies taas ei. Ihanne tapauksessa ois just niin kuin teillä, että kumpikin tuhlaisi kaikki rahansa surutta. Ei ois riitaa rahasta ja yhdessä voitte sitten nähdä myös nälkää. Mutta mulle toi ei käy.
Tämä "erilliset ruuat" - konsepti kuulostaa utopistiselta. Kahden vuoden avoliiton aikana ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi ostaa ruuat erikseen kumppanin kanssa. Käydään yleensä yhdessä kaupassa, ja jos ei käydä niin perus ruokatarvikkeita sieltä ostetaan. Ruokarahat menee suurinpiirtein puoliksi, vuorotellen maksetaan tai minä saatan maksaa noin 50e ruokaostokset ja puoliso tankkaa auton 50e mutta eipä sitä euron päälle katsella. Ja tottakai molemmat saa syödä kaikkia niitä ruokia, joita kaapeista löytyy. Tehdään aina isompi satsi jotain lämmintä ruokaa mitä molemmat syö, ei ole maailmanloppu jos toinen syökin lautasellisen enemmän kuin toinen. Toki jos olen vaikka huomenna menossa nyyttärimeiningillä illanistujaisiin ja olen istanut suklaakeksejä voin toiselle sanoa että älä syö näitä vien nä huomenna illanistujaisiin. Ihme asioista tehdään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteinen tili, johon molemmat laittavat palkasta tonnin. Siitä maksetaan kaikki yhteiset kulut, Minä kokkaan, mies siivoaa usein keittiön sen jälkeen. Mies on huono kokki, joten parempi näin. Jos pitäisi erotella kenen jauhoja on käytetty, saisi myös leipoa sämpylät ihan itse.
Mulla lapsuudesta kulkeutunut kaveri on tuommoinen piheyttään.
Muuten ihan ok ja hauska, mutta tuo haastetta syömistilanteissa. Mihinkään reissuun en hänen kanssaan enää lähde.
Aikoinaan järjestettiin paljon nyyttäreitä, niin toi itselleen jonkun itsetehdyn ruuan pienessä purkissa.
Piti huolta, että kaikille tuli selväksi, että hän osti ruoka on hänen.
Kun nyyttäripöytä oli valmis ja juhlat polkastu käyntiin, hän söi kipponsa tyhjäksi ja tietenkin kaikkea muuta. Yleensä vielä joi ittensä kunnon tuiteriin, vaikkei alkoa tuonut yhtään.
Kaksi miestä on ottanut eron hänestä tuon takia. Toisen kanssa heittäytyi täysin elätiksi. Laittoi oman tilinsä säästöön. Ihmetteli toisinaan, kun mies kiukuttelee.
Toisen miehen kanssa oli tarkkaan ostokset. Jos oli hänen vuoro valmistaa ruokaa, niin mieheltä pyysi maksua aineksista. Ei vastavuorosuutta. Lasten elämän mies kustansi kaiken, ellei nainen saanut meiltä kavereilta tms. Niitä piti omina hankintoinaan. Mies viisi vuotta touhua katteli.
Hänen kanssaan tavataan lähinnä nykyään meillä. En halua mennä niille ja funtsailla, että paljonko mikäkin maksaa. Etenkin kun on lapsia.
Hän kyllä laittaa sen seitsemää sorttia ja pyytää muakin tuomaan. Kaikella on kuitenkin hintalappunsa, kun on hänen palkallaan maksettu. Vieraat maksavat tuomisillaan asunnon käyttökustannuksia.
Raflassa tapaaminen on ollut yhtä helv ettiä.
Joten meillä ja meidän piikkiin. Eli siis aivan perusvieraanvaraisuutta.
Hänellä ei kavereita juurikaan ole. En mä ainoa ole, mutta niitä harvoja, jotka jaksaa luovia. Ei me joka kuukausi edes nähdä. Jo senkin takia, ettei asuta samassa kaupungissa enää. JA mä en sen auton käyttökuluja suostunut maksamaan. Mun pitää maksaa, kun muutettiin niin kauas. N. 30 kilsaa väliä. ;)
Riidelty on monia kertoja ja yhtä monesti sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa asuntolainan ja autokulut. Minä maksan ruuat ja lasten vaatteet ym. Yhdessä laskut ja muut aikuisten menot. Ois jännä kakka housussa, jos eriteltäisiin. Voitais lasten kanssa jäädä taivasalle tai mies ruuatta. Voi luoja varjele 😂
Miksi oi miksi naiset suostuu tähän. Miehelle karttuu kiinteää omaisuutta ja naisen rahat kuluu ruokaan. Koskaan tämä ei mene toisinpäin, koska yksikään mies ei suostuisi siihen.
Meillä ainakin siksi että mies tienaa ainakin 10 kertaa enemmän kuin minä ja asuminen ja auto nyt maksaa vähän enemmän kuin ruoka. Ainakin kun halutaan pitää niissä tietty taso. Ja voin itse sitten ostaa sijoitusasuntoja vaikka jos joskus huvittaa ja haluan jotain kiinteää omaisuutta.
Siis onko se auto sitten myös miehen nimissä samalla kun vaimon kaikki rahat menee kulutustavaraan? Huhhuh miten huonoja talousvalintoja jotkut tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa asuntolainan ja autokulut. Minä maksan ruuat ja lasten vaatteet ym. Yhdessä laskut ja muut aikuisten menot. Ois jännä kakka housussa, jos eriteltäisiin. Voitais lasten kanssa jäädä taivasalle tai mies ruuatta. Voi luoja varjele 😂
Miksi oi miksi naiset suostuu tähän. Miehelle karttuu kiinteää omaisuutta ja naisen rahat kuluu ruokaan. Koskaan tämä ei mene toisinpäin, koska yksikään mies ei suostuisi siihen.
Meillä ainakin siksi että mies tienaa ainakin 10 kertaa enemmän kuin minä ja asuminen ja auto nyt maksaa vähän enemmän kuin ruoka. Ainakin kun halutaan pitää niissä tietty taso. Ja voin itse sitten ostaa sijoitusasuntoja vaikka jos joskus huvittaa ja haluan jotain kiinteää omaisuutta.
Siis onko se auto sitten myös miehen nimissä samalla kun vaimon kaikki rahat menee kulutustavaraan? Huhhuh miten huonoja talousvalintoja jotkut tekee.
Kyllä on ja hintalappu oli 200 tonnia. Ei mun tuloilla tollasia hankita. Meillä kaiken ei tarvitse olla teknisesti yhteistä koska se ei ikinä ole mahdollista miehen tulojen takia. Hän tienaa niin paljon enemmän että mun on ihan turha edes yrittää maksaa omaa osuutta monestakaan asiasta. Meille asiat on yhteisiä vaikka niissä lukisikin toisen nimi papereissa. Ja kyllä mies sitä ruokaa maksaa toki myös ja muutakin kulutustavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PIhtarit pihtaa kaikkea: rahaa, tunteita, läheisyyttä ja seksiä.
Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.
"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.
Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.
Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.
Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.
Meillä on taloustili jolta maksetaan ruoat ja kumpikin saa vapaasti syödä mitä kaapeista löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläni on pihit siskokset kavereina. Olimme ystäväni luona tupaantulijaisissa. Talo tarjosi ruokaa ja juomaa niin paljon kuin napa vetää. Siskokset pummivat kyydin, toivat halvan keksipaketin ja jostain syystä vanhettunutta margariinia. Margariini piti ottaa mukaan kun lähdimme kotiin.
Juhliin me laitamme viiniä ja hienoa ruokaa. He kysyvät aina voivatko tuoda jotain vaikka jälkiruuaksi. Tuovat puolelle porukkaa jotain alelaarikeksejä Tokmannista. Olen lopettanut ottamasta huomioon heidän tuomisiaan. Vanhentuneita suklaakonvehteja joulun jälkeisistä aleista olisi aina tuomassa.
Kylään heille ei koskaan pääse, koska pitäisi kestitä, mutta muiden juhliin ollaan aina tulemassa.
Olemme lapseton pariskunta. Mieheni hyväpalkkaisessa työssä.Minä työtön.
Mieheni maksaa suurinpiirtein ihan kaiken elämäsiseen liittyvät menot.Minä saan ostaa halutessani jotain omalla rahalla,jos tahdon.
Emme riitele rahasta.Tämä on mieheni ehdottama käytäntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa omat ruuat, koska jos minä teen kauppaostokset viikolle, sieltä tulee monipuolisesti kaikkea, kalliitakin juustoja. Jos mies tekee kauppaostokset, kaapeissa olisi vain makkaraa ja lihaa eri muodoissa ja mahdollisimman halvalla. Lopputuloksena minä en söisi mitään miehen ostosten jäljiltä ja mies taas söisi itsensä mun ostoksien jäljiltä niin yltäkylläiseksi, että itse en kerkeäisi edes nauttia esim. siitä kalliista juustosta, kun se olisi jo loppu. Jos taas kirjoittaisin kauppalistan miehelle, hän itkis vaan miten paljon rahaa menisi ja ostaisi edelleen ne halvimmat mahdolliset oli se sitten vaatimaani laktoositonta tai ei. Muutama vuosi yhteisruokaeloa yritettiin kovasti ja olla "normaaleja", mutta ei siitä mitään tullut. Mun rahat meni miehen ruokkimiseen ja itse en saanut edes laktoositonta kermaa, koska sitä ei löytynyt tai oli liian kallis, joten osti halvemman (joka ei ollut laktoositon). Siispä omat ruuat toimii meillä, vaikka lapsena perheissä kyllä oli ns. jääkaapit aina kaikille avoinna kummallakin. Lapsemme syö kyllä sitten kummankin ruokia oman halun mukaan.
Eikö yhteinen tili olisi helpompi ruokaostoksia varten?
Ei se yhteinen tili ole tae siitä, että ruuan suhteen totaalinen moukka ostaisi muutakin kuin vain sitä omaan makuun kelpaavaa makkaraa ja lihaa eri muodoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä v.ttua mä luen 😂
Onko oikeasti parisuhteita, jossa jaotellaan ruoka? Hammastahna? Huuhhu mitä menoa.
Meidän suhteessa minä olen se, joka ostaa 95% ruuasta ja ei tulisi mieleenkään sanoa naisystävälle, että et muuten näitä syö kun nämä on minun! Jos jotain ostan / ostamme, se on meille yhteisesti tottakai. Autan muutenkin mielelläni hankinnoissa koska olen huomattavasti varakkaampi. Tiedän, että naiseni tekisi samoin tässä tilanteessa. Hän käyttää meihin vähäisistäkin rahoista.
Tottakai jaotellaan hammastahna. Meillä on useampi vessa ja olisi vähän outoa lähteä roudaamaan hammastahnaa toiselle puolelle taloa 😅😅
En oo ikinä ajatellutkaan, että jotkut käyttäisi samaa hammastahnaa. En minä ainakaan, mies käyttää sellaista ihan pikkulasten tahnaa ja itse kalliimpaa vihloville hampaille. Ei meidän suutkaan ole samasta puusta tehty, joten luonnollista ettei hammastahnakaan ole sama.
Kaupan kassalinjalla kulkevat vanukkaat ovat tietenkin aina lasten vanukkaita vaikka mies ne ostaisi...
Kuulostaa semmoselta, kun on opiskelijoiden soluasunnoissa. En ole ikinä kuullut, että parisuhteissa/perheissä olisi tuollaista. Joku herkku tms. voi olla ns. jonkun oma, mutta muuten yleensä kaikki on yhteistä. Ymmärtäisin, jos olisi vaikka töihin ostettu evääksi joku juttu. Se olisi myös oma. Mutta ei nyt jauhoja tai levitteitä tai mehuja aleta mittaamaan tai pidetä kaapissa voipurkkeja joka ihmiselle.
Meillä ainakin siksi että mies tienaa ainakin 10 kertaa enemmän kuin minä ja asuminen ja auto nyt maksaa vähän enemmän kuin ruoka. Ainakin kun halutaan pitää niissä tietty taso. Ja voin itse sitten ostaa sijoitusasuntoja vaikka jos joskus huvittaa ja haluan jotain kiinteää omaisuutta.