Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Kyllä minä ymmärrän tuon perheissä, joissa toinen syö täysin eri ruokaa tai syö tyyliin 100 eurolla kuussa kun toinen syö 500 eurolla. Siinä on vissi ero. Ei paljoa huvita ostaa ruokaa 400 eurolla, jos itse siitä syö 100 euron edestä. Osa ruuista voi olla yhteisiä ja sitten osa omia. Ei kaikkien ruokien tarvitse olla yhteisiä ja jostain yhteisestä tilistä ostettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä "yhteiset ruuat" systeemi pelaa hyvin. Vaimo pääasiassa ostaa ja maksaa ruuan. Yhdessä syödään eikä lasketa suupaloja.
LuigiVinetto kirjoitti:
Meillä "yhteiset ruuat" systeemi pelaa hyvin. Vaimo pääasiassa ostaa ja maksaa ruuan. Yhdessä syödään eikä lasketa suupaloja.
Meillä on vähän sama. Ruokakaupasta ostokset teen yleensä minä omilla rahoillani, mies taas sitten vastaa enemmän esim. asumismenoista.
En kuitenkaan sanoisi että ruoka on yhteistä, kyllä sitä on jokaiselle erikseen. Emme syö puolison kanssa samaa annosta tai samasta lautasesta. Yhteisiä on asiat joihin omistusoikeus on merkitty puoliksi. Auto ei ole minun vaikka minä sitä nykyisin käytän enemmän ja ostan siihen useammin myös polttoainetta...
No ei muuten kuin siten että jos syynä on esimerkiksi joku yliherkkyys. Violetti laktoositon oivariini on eräälle jne.
Vierailija kirjoitti:
LuigiVinetto kirjoitti:
Meillä "yhteiset ruuat" systeemi pelaa hyvin. Vaimo pääasiassa ostaa ja maksaa ruuan. Yhdessä syödään eikä lasketa suupaloja.
Meillä on vähän sama. Ruokakaupasta ostokset teen yleensä minä omilla rahoillani, mies taas sitten vastaa enemmän esim. asumismenoista.
En kuitenkaan sanoisi että ruoka on yhteistä, kyllä sitä on jokaiselle erikseen. Emme syö puolison kanssa samaa annosta tai samasta lautasesta. Yhteisiä on asiat joihin omistusoikeus on merkitty puoliksi. Auto ei ole minun vaikka minä sitä nykyisin käytän enemmän ja ostan siihen useammin myös polttoainetta...
Olette varmaan avopari tai teillä on avioehto?
Nainen maksaa syömiset ja mies kerryttää omaisuuttaan. Ymmärrätkö edes että sinua käytetään hyväksi taloudellisesti ja varmaan muutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä meillä kaikki ruoka on yhteistä. Poikkeuksena jotkut yksittäiset rahkat/jäätelöt ja minun maito (olen laktoosi-intolerantikko). Tosin ei kyllä minun maailma siihen kaadu jos erehdyksenä lukutaidoton 5v on kaatanut minun viimeisen maitotilkan omaan lasiinsa ja juonut sen tai syönyt minun rahkani välipalaksi.
Meillä myös osataan avata suu ja sanoa jos jotain on ostettu jotain erityistä varten, vaikka ne hemmetin banaanit. Ja tiedämme, että meidän nuorin rakastaa banaaneja, ostamme muutaman ylimääräisen ja laitamme ne tarjolle keittiön pöydälle vapaasti syötäväksi aamu-, ilta- tai välipalaa varten ja ne kolme muuta laitetaan omaan pussiin syrjemmälle ettei kukaan niitä vahingossa syö. Muutenkin viikon ruokalista suunnitellaan yhdessä perheen kesken ja käydään yhdessä ruokakaupassa. Hävikkiäkään ei tule jos jonakin päivänä haluamme jauhelihan sijaan syödä kanaa. Meillä on pakastin, siellä se jauheliha säilyy sitä päivää varten kun tarvitsemme sitä.
AP on joko toivottoman köyhä tai sitten näistä asioista oli ehkä hyvä käydä keskustelemassa ammattilaisen kanssa. Asiat tuntuvat olevan AP:n mukaan kovin musta valkoisia eli joko kaikki on vapaata riistaa tai sitten säännöstellään kuten neuvostoliitossa. Lapsiesi takia käy tosiaan puhumassa ammattilaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LuigiVinetto kirjoitti:
Meillä "yhteiset ruuat" systeemi pelaa hyvin. Vaimo pääasiassa ostaa ja maksaa ruuan. Yhdessä syödään eikä lasketa suupaloja.
Meillä on vähän sama. Ruokakaupasta ostokset teen yleensä minä omilla rahoillani, mies taas sitten vastaa enemmän esim. asumismenoista.
En kuitenkaan sanoisi että ruoka on yhteistä, kyllä sitä on jokaiselle erikseen. Emme syö puolison kanssa samaa annosta tai samasta lautasesta. Yhteisiä on asiat joihin omistusoikeus on merkitty puoliksi. Auto ei ole minun vaikka minä sitä nykyisin käytän enemmän ja ostan siihen useammin myös polttoainetta...
Olette varmaan avopari tai teillä on avioehto?
Nainen maksaa syömiset ja mies kerryttää omaisuuttaan. Ymmärrätkö edes että sinua käytetään hyväksi taloudellisesti ja varmaan muutenkin?
Naimisissa ollaan oltu jo useampi vuosi, avioehtoa ei ole. Omaisuus (sekä velka) on pääosin yhteistä. Auton verran ehkä miehellä on omissa nimissään olevaa omaisuutta enemmän kuin mulla. Vähän enemmän hänen nimissään on myös lainaa.
Jos kuvittelisin että eroaisimme luultavasti ruokatavarat olisi pääosin minun samoin varmaakin astiat, verhot yms. olisi enemmän minun kuin hänen omaisuuttaan. Hänellä sitten enemmän työkalut yms.
Vierailija kirjoitti:
AP on joko toivottoman köyhä tai sitten näistä asioista oli ehkä hyvä käydä keskustelemassa ammattilaisen kanssa. Asiat tuntuvat olevan AP:n mukaan kovin musta valkoisia eli joko kaikki on vapaata riistaa tai sitten säännöstellään kuten neuvostoliitossa. Lapsiesi takia käy tosiaan puhumassa ammattilaisten kanssa.
No ei. Vaan ap oli se tyyppi jonka mies vaatii että vehnäjauhot pitää maksaa takaisin jos niitä haluaa lainata toiselta. Banaanikakkunainen oli toinen tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskaa lukea nämä omaisuudenjaot..hemmetti..on se vaikeeta.
Meillä erottiin, niin homma oli yksinkertaista, minä sain elukat ja lapset, exä vei rahat..
No, ensin kyllä kailotti kaikille, suvulle ja lastensuojelulle, ettei ole vailla mitään. Mutta jonkun viikon päästä ääni kellossa vaihtui, kun viimein tajusi, mitä se eläminen maksaa. Oli ollut niin helppoa nurista ja vaatia, kun toinen osti ja laittoi.
Meillä ruokamenot laskivat puoleen ja kaikki muukin yksityistalouden kulutus romahti. Tämä tuli minulle kyllä suurena yllätyksenä, kuinka paljon voi yhden ihmisen vaatimukset ja elämä maksaa. Autonkin kulutus on romahtanut, bensamenot kolmasosa entisestä.
Olisin ollut alunperinkin hemmetin järkevä ja kaukonäköinen jos olisi älynnyt vaatia, että exä maksaa omat menonsa ja tankkaa autonkin.
Tuo yhteiselo ja kulutus on hyvällä pohjalla jos se on samansuuntaista koko perheellä, mutta meidänkin tapauksessa yksi ihminen kulutti saman kuin muu perhe yhteensä. Lapsiakin on useampi, mutta hekään eivät ole saaneet kulutusta nousemaan samoihin lukuihin kasvaessaan kuin exä.
Jotkut vain osaavat tehdä elämästään ylettömän kallista.
Kyllä ja ei. Ei erotella sillä ettei niitä saisi syödä muut tai että niitä pitäisi jotenkin korvata. Mutta kyllä minä ostan miehelle joskus omaa juustoa ja itselleni omaani. Samoin maito pitää mulle olla kevyttä ja miehelle rasvatonta. Sitä nyt tulee sanottua mun maidoksi ja miehen maidoksi joskus vieraidenkin kuullen.
Mutta mä kyllä olen myös tuollaisen kanssa seurustellut. Treffeilläkään hän ei koskaan maksanut minun ruokaani. Joskus ärsytti niin että tarjoilijan tuodessa laskua miehelle, nappasin sen ja sanoin että tienaan kuitenkin enemmän kuin tuo.
Mun kaverin luona jaetaan kauppalaskujen loppusummat aina tasan. Ja jos on kaveri ostanut vaikka menkkasiteitä, niin ne on tietenkin hänen ostojaan. Sama periaate heillä on siivouksessa ja erilaisissa hankinnoissa. Jos vaikka miestä ei kiinnosta ostaa mökkiä ja vaimo sellaisen haluaa, voi vaimo ostaa mökin omilla rahoillaan ja itse tekee mökillä kaikki työt. Mies voi sinne mennä löhöämään, mutta tikkuakaan ei laita ristiin. Kaikki mökkiin liittyvä on vaimon harteilla. Jopa bensarahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ei. Ei erotella sillä ettei niitä saisi syödä muut tai että niitä pitäisi jotenkin korvata. Mutta kyllä minä ostan miehelle joskus omaa juustoa ja itselleni omaani. Samoin maito pitää mulle olla kevyttä ja miehelle rasvatonta. Sitä nyt tulee sanottua mun maidoksi ja miehen maidoksi joskus vieraidenkin kuullen.
Mutta mä kyllä olen myös tuollaisen kanssa seurustellut. Treffeilläkään hän ei koskaan maksanut minun ruokaani. Joskus ärsytti niin että tarjoilijan tuodessa laskua miehelle, nappasin sen ja sanoin että tienaan kuitenkin enemmän kuin tuo.
Mun kaverin luona jaetaan kauppalaskujen loppusummat aina tasan. Ja jos on kaveri ostanut vaikka menkkasiteitä, niin ne on tietenkin hänen ostojaan. Sama periaate heillä on siivouksessa ja erilaisissa hankinnoissa. Jos vaikka miestä ei kiinnosta ostaa mökkiä ja vaimo sellaisen haluaa, voi vaimo ostaa mökin omilla rahoillaan ja itse tekee mökillä kaikki työt. Mies voi sinne mennä löhöämään, mutta tikkuakaan ei laita ristiin. Kaikki mökkiin liittyvä on vaimon harteilla. Jopa bensarahat.
Onko vaimo ostanut tuon mökin kun oli tuo "jos" tuossa alussa?
LuigiVinetto kirjoitti:
Meillä "yhteiset ruuat" systeemi pelaa hyvin. Vaimo pääasiassa ostaa ja maksaa ruuan. Yhdessä syödään eikä lasketa suupaloja.
Teillä homma toimii. Kaikilla ei valitettavasti ole asiat yhtä hyvin vaan kytätään että menekö kaikki kustannukset tasan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun edellisessä suhteessa ruokia ei varsinaisesti jaoteltu, mutta muuten ex-poikkis meinasi ajaa mut välillä raivon partaalle ruokaostoksiin liittyvissä piheilyissä.
Olen opiskelija ja käyn samalla töissä, tulot tilanteeseen nähden varsin hyvät, samoin exällä. Musta on kiva, että jääkaapissa on aina vähintään johonkin ruokalajiin tarpeita, aamupala-ainekset ja kahvimaitoa yms, kuivakaapissa perinteiset tarvikkeet (jauhot, sokeri jne). Yleensä itse tykkään ostaa vielä ekstraa ja melko usein myös ylimääräisiä herkkuja. Poikaystävän venkoilu ruokaostoksissa oli minusta kuitenkin välillä oudoksuttavaa. Kun oli hänen vuoronsa käydä kaupassa, kaupasta ei voinut ostaa mitään. Siis oikeasti mitään, muuta kuin leipäpaketin ja makaronipussin. Yleisiä argumentteja oli "en mä kuitenkaan syö niitä" (todellakin söi kaikkea mitä ostin, suhteessa vielä paljon enemmän kun minä), "ei me tarvita sellaista" (kyse jostain tyyliin margariinista/juustosta), "kyllä siellä on maitoa vielä yhteen kuppiin, nyt ei kannata ostaa" (pyydettäessä tuomaan kahvimaitoa lisää, jota kului päivittäin), "mähän ostin 3 kk sitten vessapaperia, ei kai sitä taas tarvitse" (itsehän en ollutkaan ostanut lisää kuin 4 kertaa sen jälkeen). Perinteinen ehdotus ruuasta oli makaronit ja ketsuppi :D kun mä sitten ostin vähintäänkin jotain lisuketta sen makaroonin kanssa, salaattitarpeet ja ehkä jälkiruokaa, ne upposi mieheen kyllä aina hyvällä ruokahalulla. Söi myös lähes päivittäin jotain karkkeja/sipsiä kaapista, muttei koskaan voinut ostaa niitä itse.
Kai tossa oli taustalla joku uskomaton piheys, vaikka rahaa hänellä kyllä oikeasti oli, jopa enemmän kuin minulla. Nyt uudessa suhteessa on oikeasti tosi helpottavaa, että kumpikin ostaa ihan kysymättäkin tasapuolisesti normaalia perusruokaa, eikä kauppareissulla lasketa että ostiko toinen nyt 50 sentillä enemmän. Eikä tarvitse enää laittaa rahaa toisen mukaan, jos haluat kaupasta jonkun perus elintarvikkeen :D
Meillä homma toimii juuri päinvastoin kuin banaanikakkutyypeillä. Se käy kaupassa kuka milloinnin ehtii. Kaikki ruoka on tarkoitettu kaikille. Oikeastaan juuri niin päin että kun käyn kaupassa ostan jotain sellaista mistä tiedän mieheni pitävän erityisesti ja taas mies ostaa mun lempparijuttuja hemmotellakseen minua. Niin ihana huomata kuinka hän taas oli ajatellut minua tätäkin ostaessaan. 5 lasta pitävät huolen että mitään ei jää yli ja ainahan kauppapäivää voi siirtää jos ruokaa vielä on jäljellä.
Meillä erotellaan lähinnä siksi, että minulla on paljon allergioita, joten on yleensä omat ruoat erikseen. Olen allerginen monille miehen lempiruoille. Mutta ne mitä molemmat voivat syödä (esim voi, mehut, kananmunat ym) ovat yhteisiä eikä niistä pidetä kirjaa, vaan se ostaa joka ensin ehtii.
Meillä ei erotella. Asumme kahdestaan puolisoni kanssa, ruoat ostetaan yhdessä; tosin minä taidan olla meidän ns. ruokavastaava, koska pidän asianani tietää mitä meillä jääkaapissa, pakastimissa ja kuivaruokakaapeissa sekä säilykevarastossa on sekä huolehtia siitä että ruoat eivät mene vanhaksi vaan ne käytetään pois. Minäkin inhoan ruokahävikkiä, eikä meillä sellaista juuri olekaan. Tämä perustuu jatkuvaan tietoisuuteen, osittaiseen suunnitteluun, mutta myös kykyyn luoda ja improvisoida.
Vaikka ruokataloudessamme asuu vain kaksi ihmistä, on syöjämäärämme viikottain aikamoinen. Meillä on neljä aikuista lasta, kaikilla on kumppanit ja kahdella vanhimmalla myös lapsia, yhteensä 6 lapsenlasta + 2 bonuslapsenlasta. Koko poppoo asuu kymmenen kilometrin säteellä meiltä, ja saattavat tupsahdella meille erilaisissa kombinaatioissa ja erimoisissa nälkätilanteissa. Hommasta ei tulisi mitään, jos ei olisi kykyä nopeasti keksiä miten loihdin kahdeksalle nälkäiselle aterian pakastimesta ja salaatin siihen vielä tykö... kun oltiin kuviteltu olevamme kahdestaan ja syövämme eilisen jauhelihakeiton jämät ja näkkileipää. Toisaalta viimeiset banaanit, viimeinen rahka ja toissavuotiset viimeiset herukat sekä jätksinjämä kokevat onnellisen loppunsa ipanoiden iltaherkkuna...
Aamiainen.lounas.välipala.päivällinen iltapala. Ei koko aikaa mussuteta ruokaa. Tulee lihavia aikuisia ja lapsia. Ts selkeet ruoka-ajat. Nykyään hankalaa koska lapsilla harrastuksia ja aikuiset kuskaa ja harrastaa. Sitten on sinun.minun ja yhteisiä lapsia. No onneksi näin ei oo mulla.
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen.lounas.välipala.päivällinen iltapala. Ei koko aikaa mussuteta ruokaa. Tulee lihavia aikuisia ja lapsia. Ts selkeet ruoka-ajat. Nykyään hankalaa koska lapsilla harrastuksia ja aikuiset kuskaa ja harrastaa. Sitten on sinun.minun ja yhteisiä lapsia. No onneksi näin ei oo mulla.
Sori, en kyllä ymmärtänyt, että oletko puolesta vai vastaan. Otatko uusiksi hieman selkeämmällä suomen kielellä. Kiitos!
Minäkin luulen, että ne lastenkutsuilla pakonomaisesti ahmivat lapset tulevat tällaisista kontrollifriikkien perheistä. Kun muut menevät leikkimään, he jatkavat ahtamista pöydässä kuin viimeisen aterian kyseessä ollen. Lapset ovat jo aikaa sitten ohittaneet lastenkutsuiän, mutta tällainen lapsi riitti yleensä joka kutsuille, usein se sama. Samojen perheiden äidit päiväkodin vanhempainillassa olivat kieltämässä synttäritarjoilun, kaiken makean ja pullan leipomisen yhdessä keittiöhenkilökunnan kanssa.