Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä??? Ap ei voi olla tosissaan, mutta provoksikin tämä on kyllä kummallinen.
Tuo voi valitettavasti olla ihan todellinen tilanne. Kyllä noita urpoja on enemmän kuin luulisi.
Annas olla kun tuohon tulee lapsi: Äiti joutuu maksamaan kaikki sen kulut ja mutta isukki vaatii lapsilisän käyttöönsä. Tämäkin perustuu ihan tositapahtumiin. Ap, juokse!
Jos ette usko niin treffeille minkä vain helsinkiläisen akateemisen miessinkun kanssa. Omanikin, nykyään exä, valitti jopa mihin käytin omat rahani kun niitä olisi pitänyt käyttää enemmän hänen hyväkseen. Maksoin kaikki yhteisten kissojen kulut, kaikki ruoat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käy työpäivän aikana valmiilla lounaalla, mun paskalla palkalla syödään eväitä, eikä hyvää lounaspaikkaakaan ole tarpeeksi lähellä, joten mun evääksi varaamiin ei kosketa, mutta muuten kaikki on yhteistä riistaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä ainakin on äijän kanssa erikseen omat eväät. Ja vieläpä eri jääkaapissa. "Koko perheen" eli lasten ja miehen ruoat ovat keittiön jääkaapissa. Ja minun ruoat ovat toisessa jääkaapissa. Meillä käytössä jopa omat vessapaperit.
Noudatatko kenties jotain erikoisruokavaliota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Ajattelet tän nyt jotenkin todella monimutkaisesti (mutta monimutkainen on toi teidän "itse ostamia ruokia saa syödä niin paljon kuin haluaa" - paitsi lapset).
Kasvaako teillä ympäri vuoden noita omenia puissa?
Meillä on aina hedelmiä tarjolla, ne menevät aina kaikki. Aina ei ole ananaksia tai avocadoja tai kiiwejä, hedelmiä vaihdellaan kauden ja tarjoustenkin mukaan ja mökiltä tulee varmaan tänä syksynä laatikollinen omenia ja ämpärillinen luumuja. Mutta hedelmiä on aina. Kolmen lapsen perheessä niitä menee aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla. Tietty jos teillä on tosi pienet lapset ja et osaa vielä yhtään ajatella mitä he haluaisivat syödä ja tarvitsevat ja kauppa on tosiaan jossain hornan tuutissa, niin sitten on pakko varmaan suunnitella se viikko jokaisen syödyn banaanin tarkkuudella. Jotenkin itselle on 15 vuoden aikana kehittynyt sellainen käsitys, mitä menee ja kuinka paljon. ja myös että kuka tykkää mistäkin hedelmästä ja osaan mitoittaa sen määrän niin, ettei mun tartte toimia jätemyllynä. Ja kaupat on lisäksi lähellä, jos joku on syönyt viimeisen tilkan maustamatonta jugurttia (jota meillä kuluu paljon), niin ei ole ongelma käydä ostamassa sitä lisää. Näin ei tarvii olla "sun ja mun" ruokia, vaan ihan yhteiset ja yhdessä tehdäään ruoka yhteisistä aineksista ja myös improvisoidaan.
Mitä teet, kun lapsi haluaa banaaneja, mutta tarjolla on vain omenoita? Lähdetkö kauppaan ostamaan banaaneja vai sanotko, että ota omenoita? Sama juttu banaanikakun kanssa: tarjolla on omenoita, ei banaaneja. Ne viimeksimainitut on menossa kakkuun, ei välipalaksi. Mutta palstan mukaan se ei sovi, olisi pitänyt olla lapsille banaaneja, jos niitä halutaan. Miksi ihmeessä?
Älä nyt takerru noihin banaaneihin, on ihan ymmärrettävää että erottelet ne banaanikakkuun tulevat banaanit, joten peace. Sanoit itse, että teillä ei puhuta ruoasta ja ostatte kukin omat ruokanne ja omia ruokia saa syödä. Tämä oli se omituinen osa tuossa. Jos meillä on ostettu banaaneja banaanikakkuun, niin teen selväksi, että nämä on sitten banaanikakkuun. Sanon sen ääneen, eli keskustelen ruoasta niin mieheni kuin lasteni kanssa ja kas, he ymmärtävät että nyt just noihin banaaneihin ei saa koskea, koska YLEENSÄ lähes kaikissa tilanteissa kaikki mitä on ostettu on tarkoitettu syötäväksi, ei niin, että tossa on nyt isän päärynät ja äidin jugurtit, isän jauheliha ja äidin kanasuikaleet ja tuossa on nyt määritelty meille välipala, isän ostama jugurtti ja äidin ostama mandariini.
Ja ei, en lähde ostamaan banaaneja, vaan siinä tilanteessa lapset syövät omenia tai jotain muita hedelmiä ja on myös tilanteita, että hedelmät ovat tyystin loppu. Silloinkaan niitä ei siltä seisomalta lähdetä ostamaan lisää, mutta seuraavalla kauppareissulla kyllä täydennetään hedelmäastia täyteen erilaisilla hedelmillä. Mutta erona siis se, että jos esillä on banaaneja tai omenoita, niitä saa syödä ajattelematta onko ne isän vai äidin vai tarkoitettu tädin banaanikakkuun tai sedän omenapiirakkaan.
Meillä lapsille on pienestä pitäen opetettu, että mitä tahansa ruokaa ei syödä. Toisille se "kielletty" on jäätelö pakastimessa, meillä taas se ruoka, joka ei ole ruokapöydässä tarjolla. Napostelu - edes hedelmien - ei ole terveellistä. Lapsia ei varsinaisesti kiinnosta, kuka ruuan osti, heille riittää, että ruoka-aikana on monipuolinen tarjoilu.
lasten kaverit napostelisivat koko ajan, joten nähtävästi heillä on tapana, että ruokaa on jatkuvasti tarjolla ja jos ei kelpaa, sen saa viedä roskiin.
Alapeukkujen määrästä päätellen meille on kasvamassa lihava sukupolvi napostelijoita. Ja näillä lapsilla tulee olemaan hankalaa paikoissa, jossa ruokaa ei ole viihdyttämässä koko ajan, kuten vaativissa työtehtävissä tai vaikka armeijassa. Esim. Ranskassa lapset eivät napostele.
Tytär asuu Ranskassa ja sanoo että siellä syödään päivän mittaan tuntikausia, aamulla syödään vain vähän, mutta koko ilta meneekin sitten ruokapöydässä, en tiedä onko se sitten parempi. Juustoja syödään kuulemma joka käänteessä. Jos on vieraita niin sitä pidemmällä kaavalla syödään, jatkuvasti. En kyllä käsitä kuka ne kaikki ruuat ehtii laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta tämä banaanikakkutyyppi on kyllä hiukan huvittava. En ole tiennyt, että banaaneja tulee olla 3 tai 12, itse ostan yleensä 4-5 banaania 😮
Meillä on yhteiset rahat ja ruoat, ja se maksaa, joka käy kaupassa/on enemmän rahaa/ei ole laskuja. Minä olen myös ostanut miehelle puhelimen ja hän mulle vaatteita, noin esimerkiksi.
Minä taas olen huomannut, että jos tarvitsen 3 banaania ja ostan varmuudeksi 6, jotta jokainen lapsi saa omansa, niin ne kaikki 6 banaania syödään samantien ja joku lapsista ihmettelee, miksi hän ei saanut yhtäkään, kun Mikan kaveri sai kaksi. Joku outo "karman laki", joka määrää, että erikseen jotain tiettyä varten ostetut herkut syödään heti. Siksi pitäisi ostaa vähintään 9 banaania, mielellään 12. Tai sitten pitää kieltää lasten kavereita, että ei saa ottaa mitään.
No mitäs, jos sanoisit niille lapsille, että jokaiselle on yksi banaani ja kolme muuta banaania on tarkoitettu kakkuun/smoothieen/mihin vain, eikä niitä saa syödä? Ja jos lapset syö banaaneja, miksi niitä ei voi ostaa 9-12 kappaletta?
Että voikin banaani tehdä elämästä hankalaa!
Melkein ymmärtäisin hankaluuden jos kyse olisi Alppimajassa kirnutusta Jakkihärän erikoiskermakaramelleista, mutta banaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran tälle banaanikeskustelulle. Mies ostaa mulle kaupasta välipalabanaanit jos tietää että olen tulossa kylään ja minä vastavuoroisesti ostan hänelle iltapalarahkat ja syödään toistemme jääkaapeista ihan vapaasti. Eikä edes asuta yhdessä. Miksi tehdä elämästä niin vaikeaa...
Ei toista ihmistä voi pakottaa jakamaan jos hän ei halua. He tekevät elämästä vaikeaa. Ohiksena että menkää Mieheni sisko on idiootti-ketjuun sanomaan että pitää osata jakaa vaikka kesämökitkin niin saatte raivon päällenne 😆
En ole jaksanut lukea kesämökkikeskustelua. Ohiksena silti sanoisin, että on siinä aika suuri ero jakaako kumppanin ja puolison kanssa margariinirasian, jauhopussin ja banaanin vai siskon ja kälyn kanssa kesämökin.
On joo, mutta hassua kuinka täällä saarnataan melkein kommuuniasumisen puolesta ja kaikkien pitäisi jakaa kaikki ja siinä ketjussa ollaan ihan erimieltä että mitään omaa ei pidä jakaa yhtään. Siis ikinä ei tällä palstalla tiedä miten käy 😂
No on se ihan eri asia saman talouden kesken jakaa, kuin muitten perhekuntien, ja se että mitä jakaa, onko se ruokaa mitä koko porukka kuitenkin syö, vai joku kallis rakennus.
Ai nytkö se on saman talouden kesken eikä perheen kesken?
No yleensä samaan talouteen kuuluu ne perheenjäsenet, kuten esimerkiksi kela asian tulkitsee, voi olla poikaystävä ja tyttöystävä, eivät ole periaatteessa perhe, mutta avoliitossa kun asuvat yhdessä, eli ovat samaa taloutta, mutta ei siihen talouteen kuulu toisessa osoitteessa asuva siskonperhe.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa hyvä banaanikakun resepti.
Niitä on laitettu jo parikin, selaa pari sivua taaksepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan erotella. Meillä on miehen kanssa yhteinen erillinen ruokatili, jonne kumpikin laittaa joka kuukausi saman suuruisen summan. Yhdessä käydään kaupassa tai vaihtoehtoisesti yhdessä laaditaan kauppalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä ainakin on äijän kanssa erikseen omat eväät. Ja vieläpä eri jääkaapissa. "Koko perheen" eli lasten ja miehen ruoat ovat keittiön jääkaapissa. Ja minun ruoat ovat toisessa jääkaapissa. Meillä käytössä jopa omat vessapaperit.
Sama täällä. Meillä myös jokaisen valokatkaisijan ja pistorasian vieressä on sellainen taulu, johon kirjoitetaan mitä sähkölaitetta on käyttänyt ja kuinka kauan, eihän sähkölaskun jakamisesta tulisi muuten mitään! Mies saa lämmityslaskussa vähän tasoitusta, koska on 30 kg painavampi ja tuottaa siksi myös enemmän lämpöenergiaa ympäristöön. Minä puolestani maksan samasta syystä yhteisillä automatkoilla hiukan vähemmän bensasta, ja kuluuhan se autokin vähemmän kevyessä lastissa. Minusta mukavan selkeää kun molemmilla omat rahat. :)
Ahhahaa! Repesin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä erotellaan! Uusioperhe, äitin miehellä oma jääkaappi ja siellä omat ruoat joihin ei oo koskemista, huomaa kyllä heti jos jotain otettu. Ainoastaan oma lapsensa saa syödä hänen ruokiaan.
Äiti ostaa aina yhteiset ruoat, hedelmät, maidot yms. joita syö mies sekä kaksi lasta. Mä ostan omat ruokani jo ihan ruokavalioeroista johtuen mutta myös siitä, etten halua, että kukaan syö mun tienaamilla kesätyörahoilla ja/tai opintolainalla ostettuja ruokatarvikkeita. Nimikoin aina omat tuotteeni niin homma on selkeetä. Onneksi kuitenkin vaan kesät menee tätä melko lapsellista systeemiä noudattaessa, muun osaa vuodesta asun muualla...
Kaksi jääkaappia ja kummallakin lukot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ketju on samaan aikaan hulvattoman hauska ja hiton ahdistava :D Jos siis miettii noita oletettavasti teini-ikäisiä lapsia, joiden vanhemmat määrittelee banaanintarkkuudella, minkä verran ja mitä on milläkin aterialla sopivaa syödä. Mites kun ihan fysiologisesti eri päivinä ruokahalu vaihtelee, ja on kuukautiskierrot, liikunnan määrät, kasvupyrähdykset ja kaikki - ja sit pöytään nostetaan 3dl marjasmoothieta eikä tule kuuloonkaan pyytää muuta!
Ja sit vielä vanhempi vihjailee, että sittenhän pulskistuu jos söis sen mukaan mitä on nälkä, eikä sen mukaan miten on kaupassa päätetty. Kehitäpä siinä terve ruokasuhde.
Vierailija kirjoitti:
Meillä erotellaan! Uusioperhe, äitin miehellä oma jääkaappi ja siellä omat ruoat joihin ei oo koskemista, huomaa kyllä heti jos jotain otettu. Ainoastaan oma lapsensa saa syödä hänen ruokiaan.
Äiti ostaa aina yhteiset ruoat, hedelmät, maidot yms. joita syö mies sekä kaksi lasta. Mä ostan omat ruokani jo ihan ruokavalioeroista johtuen mutta myös siitä, etten halua, että kukaan syö mun tienaamilla kesätyörahoilla ja/tai opintolainalla ostettuja ruokatarvikkeita. Nimikoin aina omat tuotteeni niin homma on selkeetä. Onneksi kuitenkin vaan kesät menee tätä melko lapsellista systeemiä noudattaessa, muun osaa vuodesta asun muualla...
Äitisi miehellä taitaa olla kiva penis kun äitisi suostuu tuohon.
Saattaisin vetäistä äippää lättyyn, niin ehkä järki tulisi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on samaan aikaan hulvattoman hauska ja hiton ahdistava :D Jos siis miettii noita oletettavasti teini-ikäisiä lapsia, joiden vanhemmat määrittelee banaanintarkkuudella, minkä verran ja mitä on milläkin aterialla sopivaa syödä.
Tuli mieleen se vanha Kaappaus keittiössä-juttu, jossa perheenäidin mielestä ruuan ei tarvinnut olla hyvää, koska se oli vain polttoainetta.
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on samaan aikaan hulvattoman hauska ja hiton ahdistava :D Jos siis miettii noita oletettavasti teini-ikäisiä lapsia, joiden vanhemmat määrittelee banaanintarkkuudella, minkä verran ja mitä on milläkin aterialla sopivaa syödä. Mites kun ihan fysiologisesti eri päivinä ruokahalu vaihtelee, ja on kuukautiskierrot, liikunnan määrät, kasvupyrähdykset ja kaikki - ja sit pöytään nostetaan 3dl marjasmoothieta eikä tule kuuloonkaan pyytää muuta!
Ja sit vielä vanhempi vihjailee, että sittenhän pulskistuu jos söis sen mukaan mitä on nälkä, eikä sen mukaan miten on kaupassa päätetty. Kehitäpä siinä terve ruokasuhde.
No niin. Tässä ketjussa onkin oiva esimerkki siitä, kuinka ilmeisesti äidin pakkomielteinen suhtautuminen ruokaan (syömishäiriö itsellään? Kontrollifriikki?) siirretään lapsille. Ei tuollaisen banaaniperheen sisällä mitenkään voi kehittyä tervettä suhtautumista ruokaan. Joko tuloksena todennäköisesti on ahmimishäiriö, bulimia, anoreksia tai muuten kilahtanut pakkomielle.
Hämmentävä keskustelu, en voi muuta sanoa :D Meillä kyllä saa jääkapista syödä mitä haluaa. Toki jokainen perheenjäsen tajuaa, että esimerkiks kaapista löytyvät karkit tai joku yksittäinen jäätelö pakastimessa saattaa olla jonkun tietyn perheenjäsenen itselleen ostama, mutta siitäkin osataan sanoa ääneen!
Poikkeuksena on myös yhden perheenjäsenen erikoismaidot ja muut kasvisversiotuotteet, jotka muu perhe yleensä jättää rauhaan mutta kukaan ei pahastu, vaikka niitä joku muukin söisi
Vierailija kirjoitti:
Meillä erotellaan! Uusioperhe, äitin miehellä oma jääkaappi ja siellä omat ruoat joihin ei oo koskemista, huomaa kyllä heti jos jotain otettu. Ainoastaan oma lapsensa saa syödä hänen ruokiaan.
Äiti ostaa aina yhteiset ruoat, hedelmät, maidot yms. joita syö mies sekä kaksi lasta. Mä ostan omat ruokani jo ihan ruokavalioeroista johtuen mutta myös siitä, etten halua, että kukaan syö mun tienaamilla kesätyörahoilla ja/tai opintolainalla ostettuja ruokatarvikkeita. Nimikoin aina omat tuotteeni niin homma on selkeetä. Onneksi kuitenkin vaan kesät menee tätä melko lapsellista systeemiä noudattaessa, muun osaa vuodesta asun muualla...
Siis millä perusteella se äitisi mies ostaa omia ruokia ja sen lisäksi syö vielä teidän äidin ostamat ruuat?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ketään kuka tekisi noin. Perheissä on aina yhteiset ruuat. Toki jotain on omaakin, esim. herkut, mutta niitäkin ostetaan tasapuolisesti kaikille halukkaille.
Siskoni perheessä on. Ovat naimisissa ja kaikki maksettu tasan puoliksi. Sitten mies vaatii esim bensarahaa kun on käynyt kaupassa autolla vaikka autossa on puoliksi ostettu bensa. Siskon anoppi toi itse poimimiaan mustikoita ämpärikaupalla. Siskon mies kielsi siskoani syömästä niitä kun se kerran oli miehen äiti joka ne toi jne. Sairasta.
Minä en käsitä tällaista jos on tarkoitus olla perhe. Olen taas sinkku koska nykymiehet laskevat hyötyä kaikelle ja kaikki mitataan rahassa.