Antaisitko kumppanillesi anteeksi tekstareiden/FB-viestien urkkimisen ja lukemisen?

Yksiselitteisesti, en antaisi. Minulla puhelin on työnantajan maksama, joten viesteissä (myös whatsapp-viesteissä ja messengerissä. Jotkut yhteistyökumppanit/työkaverit tykkäävät pitää yhteyttä myös niiden kautta) on paljon myös luottamuksellisia työhöni liittyviä asioita. Työsähköpostin lukeminen olisi jo suorastaan törkeää, vaikka joitain yksityisäkin asioita hoidan sen välityksellä (lähinnä siitä syystä, että varmasti huomaan viestit - esim. lapsen kouluun ja harrastukseen liittyvät). Yksityisessä s-postissani on enimmäkseen ns. roskapostia, mainoksia jne. mutta silti en antaisi anteeksi sen lukemista. En ikinä lukisi miehen viestejä ellei erikseen pyydä. Yksityistä "aluetta" ovat myös lompakko ja käsilaukku. En myöskään itse ota miehen lompakosta rahaa, koskaan,

Vierailija kirjoitti:

Me luetaan toistemme viestejä ja posteja yhteisestä sopimuksesta.

Meillä sama homma että saa toisen viestejä lukea jos huvittaa, en kyllä muistaakseni oo koskaan jaksanu kumppanin viestejä lukea.

Ei ikinä, oli aihe ja ihminen mikä hyvänsä. Se olisi kerrasta poikki. Se on todellista luottamusta eikä mikään Stasi-kyttäys.

Enkä luota kehenkään ystävään, kaveriin yms., jonka tiedän antavan kumppaninsa lukea viestit. Nämä tyypit putoavat sisäpiiristä hyvänpäiväntutuiksi, joille puhutaan säästä, kunnes feidataan kokonaan.

Suhde loppuisi heti. Kerran olen tehnyt sen virheen että annoin anteeksi. Tämä oli kuitenkin suhteen lopun lähtölaukaus ja suhde päätty puolen vuoden päästä.

Tässäkin tapauksessa voestien lukija väitti olevansa se luotettava ihminen. Ja paskat, jos toisten viestit pitää lukee on lukijalla pahoja ongelmia itsensä kanssa.

Facebookin ja WhatsAppin antaisin anteeksi, mutta en kajoamista työsuhdepuhelimeeni. Lemput saisi, jos olisi mun seurustelukumppanini.

Antaisin anteeksi, jos vaikuttaisi siltä että oikeasti katuu ja ymmärtää ko. toiminnan olevan väärin. Jos hänellä olisi aivan hälläväliä-asenne koko asian suhteen sen jälkeen kun jäi siitä kiinni, niin sitten eri juttu. Mutta siis joo, muuten kyllä varmasti antaisin anteeksi, en tuollaisen asian takia suhdetta lopettaisi. Sen voin sanoa että varmasti kiukuttaisi kyllä, enkä siis todellakaan hyväksy että henkilökohtaisia viestejäni urkitaan.

No on sulla kriteerit ystävistäsi.Kävisikö noin kateeksi, jos jotkut puolisot olisivat läheisiä toisilleen eikä kumpikaan ota työkännyään kotiin.Kotona ei hoideta työasioita, koska kumpikaan ei saisi palkkaa siitä

Noin kontrolloivasta ihmisestä ei hyvää seuraa. En antaisi anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan vapaasti luettavissa jos jaksaa kiinnostaa. Luottamus pelaa, eikä tarvetta toisen kyttäämiseen ole.. ihme juttuja tällaiset.

Sama täällä. Lukekoon jos tahtoo, mutta ei meillä ole moiseen tarvetta.

Ymmärrän että loukkaannuit ap. Itse tein omalle kumppanille samoin.. hävetti.. tuli jokin mustasukkaisuuskohtaus. en kertonut kumppanille mutta jäin lukemisesta ns kiinni, kumppani katsoi vähän ihmeissään mutta ei ottanut asiaa esille = säästi kasvoni siltä osin. Jos mun kumppani tonkisi mun puhelinta, tottakai se tuntuis kummalliselta, mutta toisaalta olisin vaan otettu että toinen on ollut mustasukkainen, vaikka väärin tekisikin. Meillä toisaalta on suhde missä mustasukkaisuus ei ole ongelma, jutellaan ja kommunikoidaan paljon yms. Itse olin stressaantunut/kokenut järkytyksen silloin kun luin viestit, järkyttävä kokemus sitten nosti epävarmuudet pintaan ja aloin kuvitella että kumppani olisi ihastunut toiseen! Tiedän olleeni todella naurattava. Mutta toisaalta jos kumppani jättäisi lukemisen takia, tuntuu että ei meitä sitten yhteen oltu tarkoitettukaan. Mutta tämä on tilanne tosiaan 3v parisuhteessa! Jos tapailisin jotakuta ja lukisi mun viestit esim. puolen vuoden jälkeen, olisi se musta creepya. Jotenkin pidemmässä suhteessa tuntuu eri asialta, kun tuntee jo toisen.

Vierailija kirjoitti:

Mä annoin anteeksi sellaisen tilanteen, missä olin jättänyt facebookin auki ja kumppanini oli sitten sieltä viestit lukaissut. Suutuin kovasti, mutta lopulta ajattelin tilaisuuden tehneen varkaan ja päätin antaa sen kerran anteeksi painottaen, etten seuraavaa kertaa hyväksy jos sellainen tulee. Kumppanini ymmärsi tehneensä väärin ja pyysi anteeksi.

Tämäkin kyllä kuulostaa oudolta. "Tilaisuus tehnyt varkaan".. Kyllä se aikamoista epäluottamusta osoittaa jos mennään toisen viestit lukemaan heti kun siihen tulee tilaisuus.

Mulla on meidän yhteisellä tabletilla ja tietokoneella aina facebook auki, ja silloinkin kun sieltä olen uloskirjautuneena, salasana on tallennettuna selaimeen, eli tervemenoa vain. Mutta ei kumppaniani jaksa kiinnostaa mitä kavereitteni kanssa viestittelen, eikä minuakaan kiinnostaan hänen viestittelynsä. Koska tiedän ettei sieltä mitään pettämistä tai muuta löydy.

Kaikissa näissä joissa "luottamus pelaa": kumppaninne lukee siis tosta vaan vain teille osoitettuja arkaluonteisia tietoja, niin se voi olla teille okei, mutta ei todellakaan sille kolmannelle osapuolelle, joka ei edes tiedä mitään pervoista tirkistelyjärjestelyistänne.

Kertoohan tuo, että teidän suhteessa on jotain vikaa. Kumppanisi ei luota sinuun jostain syystä. Olit sitten flirttaileva luonne tai et, niin enemmän tuo kertoo kumppanisi pään sisäisitä kupruista. Varsinkin jos et itse ole antanut aihetta epäilyksiin. Itse antaisin anteeksi, jos esim. kumppani olisi joutunut törkeästi petetyksi aikaisemmassa suhteessaan, ja siksi hänen olisi vaikea luottaa. Anteeksianto kyllä edellyttäisi myös sitä, että kumppani katuisi ja ymmärtäisi tehneensä väärin ja haluaisi työstää haavojaan, etteivät ne tuhoaisi nykyistä suhdetta. Jos syynä olisi vain perusteeton mustasukkaisuus, niin harkitsisin kyllä vakavasti eroa. Maailmassa ei ole montaa yhtä kamalaa asiaa kuin perusteettomasti mustasukkainen kumppani. Ovat myös yleensä muutenkin parisuhteessa vallanhaluisia ja ehdottomia. Ja yleensä mustasukkaisuus pahenee ajan myötä, mikäli tyyppi ei itse tiedosta tai myönnä ongelmaa ja halua tehdä asian eteen jotakin. Itse en jaksaisi elää siten, että täytyisi jatkuvasti todistella jotakin.

Vierailija kirjoitti:

En halua kertoa sukupuoltani, ettei aloitusta leimata AV:n tapaan "nais/miesviha-aloitukseksi". Kävi ilmi, että kumppanini oli urkkinut viestihistoriaani enemmänkin, jopa siis ajalta, jolloin emme vielä edes tunteneet. On lukenut ainakin FB-viestit, tekstarit ja osan WhatsApp-viesteistä. Pyysi anteeksi, mutta en tiedä mitä tekisin. En ole ikinä pettänyt tai sählännyt mitään, joten viesteistä ei selvinnyt mitään sellaista, jota urkkija ehkä luuli löytävänsä, mutta tekee pahaa.

En koe, että minuun luotetaan. Olen miettinyt vakavasti suhteen lopettamista. Mitä sinä tekisit? Antaisitko anteeksi? Ja korostan vielä, että kyse on periaatteesta ja oikeudesta yksityisyyteen. "Miksi suutuit jos sulla ei kerran ole mitään salattavaa?" ei ole tässä mielestäni validi argumentti, koska kyse on siitä, että toisen yksityisviestit tulisi mielestäni jättää rauhaan.[/quoteNauraisin, antaisin pusun, halin ja sanoisin, että "vitun creepperi stalkkeri". Sitten utelisin naureskellen mitä tuli löydettyä ja kiusaisin miksei ole suuttunut mun " flirttailuviesteistä naapurin Tepolle " yms. Sitten roustaisin aiheella häntä monia tulevia vuosia :P

Säälittävää, jos joutuu kyttäämään puolison viestejä. Miksi olette suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa?

En anna mahdollisuutta lukea, niin ei tarvi antaa anteeksi.

Oma parisuhteeni on kestänyt yli parikymmentä vuotta, ja meillä ei pääsääntöisesti lueta toisen puhelimen viestejä ynm. Mutta jos olisi sellainen tilanne, että joutuisi lainaamaan tosien puhelinta tai esim jostain syystä etsimään toisen puhelimesta jotain viestiä, ei se olisi mikään luottamuskysymys tai ongelma. Mutta ihmettelen näitä, jotka sanoo, että suhteessa jaetaan kaikki ja luetaan toisen viestit ikäänkuin automaattisesti. Entäs ne teidän ystävänne, tietävätkö he, että heidän viestinsä lukee myös teidän kumppaninne? Ja entä jos suhteenne päättyy parin vuoden päästä? Exänne tietää mahdollisesti arkaluontoisia tietoja ystävistänne? Onhan tuo hieman mielipuolista ja kertoo mielestäni perustavanlaatuisesta luottamuksen puutteesta. Ja vähän erikoisesta parisuhdekäsityksestä. 

Mutta ap, jos on olemassa jokin asia, joka tekee kumppanisi käytöksestä ymmärrettävän (ei siis hyväksyttävän), esim kuten joku jo mainitsi aiemmin petetyksi tulemisen, voitte varmasti keskustelemalla päästä eteenpäin. Jos siis kumppanisi ymmärtää tehneensä väärin. Jos taas ei ole tällaisesta kyse, niin onhan tuollainen käytös varoitusmerkki.  

Mulla ei ole mitään salaista viestien vaihtoa kenenkään kanssa joten saa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Säälittävää, jos joutuu kyttäämään puolison viestejä. Miksi olette suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa?

Yhteenkään ihmiseen ei voi luottaa ja siihen puolisoon vielä vähemmän.

Me olemme mieheni kanssa olleet naimisissa 10 vuotta, ja yhteisestä sopimuksesta meillä on lupa lukea toistemme viestejä, koska mielestämme avioliitossa ei kuulu olla salattavaa. Jos sinusta tämä on liikaa, mutta seurustelukumppanisi moelestä normaalia, niin kyseessä on melko suuri katsomusero, joten ehkä on ihan aiheellista miettiäkin, että oletteko sopivia toisillenne.