Henkistä tukea ystäväongelmaan?

Onko kenelläkään teistä samanlaistä ystävää kuin minulla? Miten kestätte heitä/häntä?
Monet kerrat sovimme jotain suunnitelmia yhdessä ja hän saattaa perua ne sinä päivänä kun oli tarkotus nähdä jonkun oman menonsa takia. Yleensä se menee niin, että hän koko päivän sanoo, että imuroin vielä, käyn vielä kaupungilla, menen vielä sinne ja menen vielä tänne, ja minä odotan koko päivän kunnes illalla tulee viesti ettei hän enää jaksa, koska kello on niin paljon. Saattaa sitten ehdottaa aina seuraavaa päivää, mutta se aina vain siirtyy päivällä eteenpäin. Eikä siinä kaikki. Joskus jos olemme sopineet jotain, hän ei välttämättä vastaa koko päivänä viesteihin/puhelimeen. Vasta seuraavana päivänä saan selityksen esim. puhelin pimahti tai jäi kotiin tai päivittyi koko illan yms. eikä hän edes pyydä anteeksi sitä, ettei tapaaminen onnistunut. Olen yrittänyt asiasta hänelle puhua ja olen sanonut, että haluan hänen ilmoittavan ajoissa, jos tapaaminen ei sovi, mutta hän vain väittää vastaan ja sanoo ettei me nyt olla mitään tiukasti edes sovittu. Minusta on kyllä aika tiukasti sovittu jos on päivä ja joskus jopa aikakin tiedossa. Minusta on rasittavaa kuunnella missä kaikkialla hän on käynyt päivän aikana sillä välin kun minä olen odotellut kotona, että koska hän vastaa viesteihin.