Paras asia, minkä äitisi tai isäsi on sanonut sinulle?

"Olisit joka tapauksessa mun kakara"

Joku keskustelu lapsena isäni kanssa ja tenttasin, että jos tekisin jotain kauheeta, ni hylkäiskö se.

Isäni ei ole koskaan ollut mikään puhuja, halaaja tms, mutta olemme olleet aina todella läheisiä eikä rakkautta ole koskaan tarvinnut epäillä. Tuo lause on kuitenkin ainoa ääneen sanottu rakkaudenosoitus koskaan <3

Että tee mitä haluat, kunhan olet onnellinen.

Sellaista ei ole. Olen elänyt täysin rakkaudettomassa perheessä.

Kaikenlaistahan ne on tietysti sanoneet ja kehuneet, mutta parhaimmalta tuntuu ne katseet ja miten ne koskettaa minua.

Katse on niin lämmin ja täynnä rakkautta, silitys, halaus ja tukasta pörröttely hellää.

Isä sanoo edelleen prinsessakseen, halaa ja pussaa joka kerta kun nähdään.

Tuntuu myös hyvältä kun ne pitää minua älykkäänä ja viisaana ihmisenä, jolta haluavat kuulla mielipiteen elämäänsä koskevia asioita ja valintoja kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ei ole. Olen elänyt täysin rakkaudettomassa perheessä.

Väärä ketju.

Juhlissa ym. tilaisuuksissa äitini esitteli minut tuntemattomille aina sanomalla "Tässä on meidän 'Maija'." Äänenpaino ja ilme oli aina sellainen, että tunsin hänen olevan ylpeä minusta. Eli ei niinkään mitä sanottiin, vaan miten sanottiin. 

Lapsuudenkodissani ei ollut tapana puhua ääneen tunteista, mutta tunsin oloni aina rakastetuksi ja minulla on läheiset välit vanhempiini nyt aikuisenakin. Omalle kolmivuotiaalleni sanon kyllä halausten, suukkojen ja silittelyn lisäksi joka päivä, että rakastan häntä, tykkään hänestä, olen hänestä ylpeä, hän on suloinen/taitava tms.

Kun muutin opintojen jälkeen kotoa pois, toiselle paikkakunnalle töihin, äiti sanoi siinä muuttotouhuissa että kotiin saa aina palata. Oli tilanne sit mikä hyvänsä, kotiin saa aina tulla.

Isän sanoja en sanatarkasti ala tässä toistamaan, mutta viesti oli se, että mun kannattaa etsiä mies joka on mun arvoiseni.

Myös mulle on vanhemmat sanoneet, että kotiin saa aina palata takaisin.

Kun kerran pari kertaa kovin alamaissanoin soitin äidille maailmalta sanoi että muista että voit AINA tulla kotiin jos siltä tuntuu. Kuolinvuoteellaan sanoi että sen vuoksi on helpompi lähteä maailmasta ku tietää että minä pärjään aina 😍

Että olet aina tervetullut luoksemme.

Äitini on monella tavalla ongelmainen ja suhteemme on edelleen hankala. En muista hellyyden osoituksia tai mitään ylpeyden pilkahduksia. Mutta äiti kerran sanoi, että mun vauvavuoteni oli hänen elämänsä onnellisin vuosi. Varmaan siitä vuodesta olen ammentanut tosi paljon elämänvoimaa ja -tahtoa, sillä olen lähtökohtiin nähden päässyt elämässä melko pitkälle. Verrattuna sisareeni, jolla ei ole ollut mistä ponnistaa.

Lapsuudesta en muista.

Mutta pari vuotta sitten soitin isälleni itku kurkussa töihin kun olin juuri saanut keskenmenon enkä saanut miestä kiinni.

Piti lähteä terveyskeskukseen ja tarvitsin lapsille hoitajaa.

Isä oli töissä, en saanut sanaakaan suustani, nyyhkin vain.

Isä sanoi "Mie tuun heti" ja pomolleen sanoi "hätätilanne, mie lähen nyt"

Meillä ei hirveästi tunteista puhuta eikä niitä näytetä. Siksi kai tuo on mieleen jäänyt.