Voimakastahtoinen nainen- syy elää yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vahvatahtoinen mies, ja minulle käy ihan hyvin, että naisella on omia mielipiteitä ja oma tapansa toimia. Niin kauan kuin parisuhteessa kumpikin on valmis vastaamaan toisen tarpeisiin ja kunnioittaa toisen tahtoa, tällainen järjestely on aika ideaali. Minä en esimerkiksi osallistu sukujuhliin, joten on ihan hyvä, että nainen kykenee edustamaan sukunsa tilaisuuksissa yksin (jos siis haluaa mennä).

No aika helposti sitä tulee itsekin "vahvatahtoiseksi mieheksi" jos siihen riittää vaimon sukujuhlista poisjäänti.

Siihen riittää se, että tietää, minkälaista elämää haluaa elää ja mikä on oma arvojärjestys, ja pitää siitä kiinni. -15

Miten ne ihan sama-tyyppiset miehet noin niinkun käytännössä hakeutuu tekemisiin kanssasi?

Eikö heitä voi torjua ja käännyttää saman tien?

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei pärjää minulle, kaikki jää tossun alle. Välillä en kestä itse itseänikään. Ero, yksinasuminen? Vai mikä ratkaisu kun en halua tossumiehiäkään. Voiko vahva ottaa rinnalleen toisen vahvan. Keskustelua toivoisin!

Tummensin tuon kohdan, joka sinun pitäisi ottaa elämäsi ohjenuoraksi, ei vain toiveeksi av:lla.

Minä päädyin sinkkuna olemiseen sen vuoksi, että kaikissa parisuhdevirityksissäni toiseksi osapuoleksi osui mies, jolle minun olemiseni, tekemiseni ja päätökseni sopivat oikein hyvin, jos hän oli niistä samaa mieltä, ja muissa tilanteissa hänellä oli päätösvalta eli veto-oikeus. Päädyin näihin suhteisiin varmaan sen vuoksi, että ensi alkuun vaikutan kiltiltä ja mukautuvaiselta ihmiseltä.

Minä en katso hyvällä sitä, että en saa päättää omista asioistani. Viimeisimmästä parisuhteen yrityksestä on kohta kaksikymmentä vuotta, enkä ole kertaakaan katunut sinkkuna elämistä.

Mä olen törmännyt tähän samaan. Ensin mies kertoo, miten tykkää, kun naisella on tahtoa ja mielipiteitä. Sitten mies aloittaa sen "ihan sama"- jutun. Sen jälkeen tulee kiukuttelu ja syyllistäminen eli marttyyri-vaihe. Ja sitten mulla palaa hermo ja tulee ero.

Nyt mulla on mies, joka on myös vahvatahtoinen. Kunnioitamme toisiamme, keskustelemme asioista, teemme kompromisseja. Hyvin elämä soljuu.

Jostain syystä vaan ne tahdottomat tossukat lähestyy vahvaa naista ja saa uskoteltua, että heillä on munaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkiskellut itseäni ja huomannut että luokseni hakeutuu sellaiset ihan sama-tyypit. Miehillä ei koskaan ole mielipiteitä mistään, kaikki käy, minä teen asiat heidänkin puolestaan ja kyllä, päätän missä asumme koska miehelle on kaikki ihan sama. Mies on myöskin herkästi marttyyri, jos päätän niin saattaa mököttää ja mulkoilla vaikka on juuri sanonut ihan sama ei väliä. Näistä tulee aina tappelua kun haluaisin että minunkin puolesta tehtäisiin jotain. Mutta lopulta, saatan suuttua kun en saanut olla päättämässä ja mies on valinnut väärin.. hmm.. tiedostan olevani hankala, voiko tästä oppia väkisin eroon? Vai erota muista ihmisistä ja asua yksin. Ap

"Olen tutkiskellut itseäni ja huomannut että luokseni hakeutuu..."   No toi nyt varsinaisesti ei ole itsetutkiskelua vaan itsekeskeistä tutkiskelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vahvatahtoinen mies, ja minulle käy ihan hyvin, että naisella on omia mielipiteitä ja oma tapansa toimia. Niin kauan kuin parisuhteessa kumpikin on valmis vastaamaan toisen tarpeisiin ja kunnioittaa toisen tahtoa, tällainen järjestely on aika ideaali. Minä en esimerkiksi osallistu sukujuhliin, joten on ihan hyvä, että nainen kykenee edustamaan sukunsa tilaisuuksissa yksin (jos siis haluaa mennä).

No aika helposti sitä tulee itsekin "vahvatahtoiseksi mieheksi" jos siihen riittää vaimon sukujuhlista poisjäänti.

Siihen riittää se, että tietää, minkälaista elämää haluaa elää ja mikä on oma arvojärjestys, ja pitää siitä kiinni. -15

Eikös vahvatahtoisuus juuri ole sitä, että osaa mennä sinne sukujuhliin ja kestää sen. Suoraan sanoen vaikutat itsekeskeiseltä jääräpäältä. Toki jos kokee jonkun asian hyvin vastemieliseksi niin eihän sitä ole pakko tehdä, mutta ei se nyt vielä vahvatahtoiseksi tee, tai edes se että tietää mitä haluaa ja tekee sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen törmännyt tähän samaan. Ensin mies kertoo, miten tykkää, kun naisella on tahtoa ja mielipiteitä. Sitten mies aloittaa sen "ihan sama"- jutun. Sen jälkeen tulee kiukuttelu ja syyllistäminen eli marttyyri-vaihe. Ja sitten mulla palaa hermo ja tulee ero.

Nyt mulla on mies, joka on myös vahvatahtoinen. Kunnioitamme toisiamme, keskustelemme asioista, teemme kompromisseja. Hyvin elämä soljuu.

Jostain syystä vaan ne tahdottomat tossukat lähestyy vahvaa naista ja saa uskoteltua, että heillä on munaa.

Tämä.. Minulla on aina ollut vientiä, nykyinen mies oli ujo ja siksi salaperäinen ja vetäytyvä, kait siinä joku saalistusvietti heräsi ja piti tehdä töitä että sain saaliin kiinni. Nyt pitäisi opetella elämään asian kanssa ja tyytyä siihen mitä on, tämän miehen kanssa perustimme perheen.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vahvatahtoinen mies, ja minulle käy ihan hyvin, että naisella on omia mielipiteitä ja oma tapansa toimia. Niin kauan kuin parisuhteessa kumpikin on valmis vastaamaan toisen tarpeisiin ja kunnioittaa toisen tahtoa, tällainen järjestely on aika ideaali. Minä en esimerkiksi osallistu sukujuhliin, joten on ihan hyvä, että nainen kykenee edustamaan sukunsa tilaisuuksissa yksin (jos siis haluaa mennä).

Ihastuin sinuun! Minun mieheni tulee sukujuhliin koska ihan sama. Edes tästä emme saa väittelyä aikaiseksi. Ap

No siis minä olen hyvin dominoiva ja pomotan ihan huomaamattani. Jyrään ja päätän. MUTTA, nyt löysin sellaisen miehen, joka on hiljaisesti lujatahtoinen. Hän on hyvin kärsivällinen, ymmärtäväinen ja kiltti, mutta myös hyvin itsenäinen, viisas ja looginen. Niissä tilanteissa kun yritän vetää tilanteita eteenpäin kuin höyryveturi omalla tavallani, niin mies hyvin rauhallisesti ja järkevästi perustelee jonkin vaihtoehtoisen tavan. Ja se perkele on niin fiksu perusteluissaan, että en pysty väittämään vastaan! Olen niin monesti nyt joutunut myöntämään, että mies onkin oikeassa ja sanonut juuri oikeat sanat oikeassa kohdassa, että nykyään huomaan kyseleväni mieheltä, että miten hän haluaisi jonkin asian menevän...

Väittäisin itseäni vahvatahtoiseksi mieheksi, mutta niin valikoivasti käytän tahtoani että moni teistä voisi helposti luonnehtia minua "tossukaksi". On vain muutamia asioita jotka on minulle tärkeitä, joista välitän. Kunhan ne on kunnossa, suurin osa arjen asioista on todellakin 'ihan sama', vaikka toki voin ilmaista mielipidettäni jos sitä toivotaan. Jos ne minulle tärkeät asiat eivät ole kunnossa, ne pistetään kuntoon tai suhde loppuu. 

Niin ja sukujuhlissa käydään yhdessä koska naimisiinmenon jälkeen ovat minunkin sukulaisia.

Mä olen voimakastahtoinen mutta myös rauhaa ja hiljaisuutta rakastava. Mulla on tossukka mies mutta kyllä sekin " ärähtää " jos tarvii mutta kyllä saan sitä potkia välillä eteenpäin. Mulle ei välttämättä sopiskaan vahva mies. Kyllä se ottaa opikseen joistakin mitä toitotan mut ei kaikista...