Voimakastahtoinen nainen- syy elää yksin?

Yleensä voimakastahtoinen on kiertoilmaus rasittavalle ja itsekkäälle persoonalle. Taitaa olla itsetutkiskelun paikka.

Miten vahvuus ilmenee? Hankala joustamaton luonne? Toisen samanlaisen kanssa jatkuvaa riitelyä ja erilaiset ei kelpaa?

Mäkin jäin miettimään mitä tuo voimakastahtoinen käytännössä tarkoittaa? Sellaista joka haluaa yksin päättää miten eletään, mitä tehdään, missä asutaan? Neuvottelu- ja kompromissikyvytöntä? Jos näitä tarkoitetaan, niin varmaan on parempi asua yksin eikä piinata seurallaan ketään toista. 

Toisaalta on erilaisiakin voimakastahtoisia ihmisiä. Sellaisia jotka kyllä (esim. työelämässä) ajavat tavoitteensa vaikka läpi harmaan kiven kulkien kun niin päättävät, mutta ymmärtävät, että parisuhteessa toisellakin on päätäntävaltaa, eivätkä kotona yritäkään pakottaa vain omia näkemyksiään ja tahtoaan läpi.

Sinuna pitäisin itsetutkiskelun tuokion. "Vahvalla persoonalla" ei ole väliä suhteessa, jossa molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan ja osaavat tehdä kompromisseja.

Voimakastahtoinen nainen=hankalaluontoinen, valittava, kykenemätön kompromisseihin, omaan napaan tuijottelija.

Tytöntyllerö kirjoitti:

Sinuna pitäisin itsetutkiskelun tuokion. "Vahvalla persoonalla" ei ole väliä suhteessa, jossa molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan ja osaavat tehdä kompromisseja.

En ole samaa mieltä. Vaikka miten paljon kunnioitetaan toisiaan, silti jos toinen on voimakastahtoinen ja toinen alistuva, kummallakin on taipumus käyttäytyä perusluonteensa mukaan. Silloin väistämättä päädytään siihen että toinen tekee päätökset. Ja jos toinen tai kumpikaan ei pidä tilanteesta, silloin tulee ongelmia.

Olen tutkiskellut itseäni ja huomannut että luokseni hakeutuu sellaiset ihan sama-tyypit. Miehillä ei koskaan ole mielipiteitä mistään, kaikki käy, minä teen asiat heidänkin puolestaan ja kyllä, päätän missä asumme koska miehelle on kaikki ihan sama. Mies on myöskin herkästi marttyyri, jos päätän niin saattaa mököttää ja mulkoilla vaikka on juuri sanonut ihan sama ei väliä. Näistä tulee aina tappelua kun haluaisin että minunkin puolesta tehtäisiin jotain. Mutta lopulta, saatan suuttua kun en saanut olla päättämässä ja mies on valinnut väärin.. hmm.. tiedostan olevani hankala, voiko tästä oppia väkisin eroon? Vai erota muista ihmisistä ja asua yksin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tytöntyllerö kirjoitti:

Sinuna pitäisin itsetutkiskelun tuokion. "Vahvalla persoonalla" ei ole väliä suhteessa, jossa molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan ja osaavat tehdä kompromisseja.

Mahdollisimman tasavertaisen kumppanin kanssa molempien mielipiteet otetaan huomioon ja kompromisseja tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkiskellut itseäni ja huomannut että luokseni hakeutuu sellaiset ihan sama-tyypit. Miehillä ei koskaan ole mielipiteitä mistään, kaikki käy, minä teen asiat heidänkin puolestaan ja kyllä, päätän missä asumme koska miehelle on kaikki ihan sama. Mies on myöskin herkästi marttyyri, jos päätän niin saattaa mököttää ja mulkoilla vaikka on juuri sanonut ihan sama ei väliä. Näistä tulee aina tappelua kun haluaisin että minunkin puolesta tehtäisiin jotain. Mutta lopulta, saatan suuttua kun en saanut olla päättämässä ja mies on valinnut väärin.. hmm.. tiedostan olevani hankala, voiko tästä oppia väkisin eroon? Vai erota muista ihmisistä ja asua yksin. Ap

Heh, mä olen myös törmännyt noihin aikoinaan. Minulle itse asiassa AITO ihan sama -mies olisi ollut ihan ihanne. Minusta olisi oikein mukava päättää kaikki itse, järjestää kaikki itse. Mutta kun ei ne pahukset sitten olleetkaan oikeasti sitä mieltä, että ihan sama, vaikka eivät ajoissa sanoneet mielipidettään, edes vaikka sitä kysyi toistuvasti. Tyyliin että mihin mennään lomalle, niin ihan sama. Kun katselee kohteita netistä ja kyselee että mitä mieltä olet tästä niin ihan sama. Kaikki ihan sama. Varataanko tänne matka? "Joo". Ja sitten kohteessa: "Täällä on niin kuumakin ja ihan tyhmää, en mä haluaisi olla täällä, mä olisin mieluummin mennyt paikkaan X, nyt mun on pakko juoda kaljaa pitkästymiseen kun en tykkää". WTF, eikö sitä voinut sanoa ajoissa että olisi halunnut paikkaan X??? 

Ja näitä sattui isommissakin asioissa. Eräskin sankari tuntui olevan sitä mieltä että hänelle ei ole mitään väliä missä asutaan. Itse sain työpaikan Helsingistä, ja kyselin mahdollisuutta muuttaa sinne yhdessä. Joo, ihan sama, jos hänkin saa sieltä töitä. Sai, muutettiin. Ja sitten kaamea katkera valitus siitä miten ei missään nimessä halua asua siellä kivikylässä ja kaukana juuriltaan, ja minun syyttäminen siitä että hän joutui siellä asumaan.

No, itse valitsin sitten lopulta yksin elämisen. En vaan jaksanut sitä, että olipa suhde mikä vaan, niin aina se huononsi elämänlaatuani yksinoloon verrattuna. Ei sillä että olisi ollut edes mitään valtavia riitoja tai mitään, mutta kun viihdyn niin hyvin yksin, niin jo pienikin narina ja märinä miehen taholta  huonontaa hyvinvointia siihen nähden, ettei sitä tarvi kuunnella kun elää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Voimakastahtoinen nainen=hankalaluontoinen, valittava, kykenemätön kompromisseihin, omaan napaan tuijottelija.

Heikkotahtoinen ja heikkoitsetuntoinen nainen=tuntee tarvetta mitätöidä ja halventaa muita sillä perusteella että he ovat voimakastahtoisempia ja tietää että ei osaa pitää puoliaan

Vierailija kirjoitti:

Mäkin jäin miettimään mitä tuo voimakastahtoinen käytännössä tarkoittaa? Sellaista joka haluaa yksin päättää miten eletään, mitä tehdään, missä asutaan? Neuvottelu- ja kompromissikyvytöntä? Jos näitä tarkoitetaan, niin varmaan on parempi asua yksin eikä piinata seurallaan ketään toista. 

Toisaalta on erilaisiakin voimakastahtoisia ihmisiä. Sellaisia jotka kyllä (esim. työelämässä) ajavat tavoitteensa vaikka läpi harmaan kiven kulkien kun niin päättävät, mutta ymmärtävät, että parisuhteessa toisellakin on päätäntävaltaa, eivätkä kotona yritäkään pakottaa vain omia näkemyksiään ja tahtoaan läpi.

Mulle tarkoittaa juuri tuota. Töissä on neuvoteltava ja tehtävä kompromisseja, mutta vapaa-aikanani en enää jaksa. Joten en kaipaa parisuhdetta.

Mullakin oli ongelma, että pidin miehiä liian heikkoina eikä heistä ollut 'vastusta'. Sitten tapasin vihdoinkin ns vahvan miehen ja hän alkoi ajan mittaan alistamaan mua henkisellä väkivallalla.

Ehkä se kypsä ratkaisu olisi kehittää itseään niin, että kykenee tasaveroiseen kumppanuussuhteeseen eikä kummallakaan osapuolella ole tarvetta voittaa toista. parisuhteen ei pitäisi olla sotaa, jossa mitataan kumpi on vahvempi.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä voimakastahtoinen on kiertoilmaus rasittavalle ja itsekkäälle persoonalle. Taitaa olla itsetutkiskelun paikka.

'Voimakastahtoinen mies' on sekin itsekeskeisyyden ja kusipäisyyden sievistelyä. Tuskin se naistenkaan suhteen paljoa eroaa.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin oli ongelma, että pidin miehiä liian heikkoina eikä heistä ollut 'vastusta'. Sitten tapasin vihdoinkin ns vahvan miehen ja hän alkoi ajan mittaan alistamaan mua henkisellä väkivallalla.

Ehkä se kypsä ratkaisu olisi kehittää itseään niin, että kykenee tasaveroiseen kumppanuussuhteeseen eikä kummallakaan osapuolella ole tarvetta voittaa toista. parisuhteen ei pitäisi olla sotaa, jossa mitataan kumpi on vahvempi.

Viisaita sanoja. Ja olen pahoillani väkivallasta. :( Ap

Minä olen vahvatahtoinen mies, ja minulle käy ihan hyvin, että naisella on omia mielipiteitä ja oma tapansa toimia. Niin kauan kuin parisuhteessa kumpikin on valmis vastaamaan toisen tarpeisiin ja kunnioittaa toisen tahtoa, tällainen järjestely on aika ideaali. Minä en esimerkiksi osallistu sukujuhliin, joten on ihan hyvä, että nainen kykenee edustamaan sukunsa tilaisuuksissa yksin (jos siis haluaa mennä).

Tytöntyllerö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöntyllerö kirjoitti:

Sinuna pitäisin itsetutkiskelun tuokion. "Vahvalla persoonalla" ei ole väliä suhteessa, jossa molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan ja osaavat tehdä kompromisseja.

Mahdollisimman tasavertaisen kumppanin kanssa molempien mielipiteet otetaan huomioon ja kompromisseja tehdään.

Ei nyt aivan näinkään. Usein kompromissia ei ole tarpeen tehdä, vaan kumpikin voi tehdä, niin kuin haluaa. Esimerkiksi jos toinen ihoaa sukujuhlia ja toinen rakastaa niitä, kompromissi on se, että sukujuhlia inhoava tulee kärsimään vain joka toinen kerta, ja aidosti hyvä ratkaisu on, että se sukujuhlia rakastava menee sukujuhliin ja niitä inhoava tekee jotakin muuta. -15

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkiskellut itseäni ja huomannut että luokseni hakeutuu sellaiset ihan sama-tyypit. Miehillä ei koskaan ole mielipiteitä mistään, kaikki käy, minä teen asiat heidänkin puolestaan ja kyllä, päätän missä asumme koska miehelle on kaikki ihan sama. Mies on myöskin herkästi marttyyri, jos päätän niin saattaa mököttää ja mulkoilla vaikka on juuri sanonut ihan sama ei väliä. Näistä tulee aina tappelua kun haluaisin että minunkin puolesta tehtäisiin jotain. Mutta lopulta, saatan suuttua kun en saanut olla päättämässä ja mies on valinnut väärin.. hmm.. tiedostan olevani hankala, voiko tästä oppia väkisin eroon? Vai erota muista ihmisistä ja asua yksin. Ap

Miehenä epäilen, että hyväitsetuntoiset miehet haluavat rauhaa ja harmoniaa parisuhteelta ja siksi kiertävät sua kuin ruttoa. Ressukat ovat hyväksyneet komentelun jo pienestä pitäen ja siksi pitävät sua viehättävänä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkiskellut itseäni ja huomannut että luokseni hakeutuu sellaiset ihan sama-tyypit. Miehillä ei koskaan ole mielipiteitä mistään, kaikki käy, minä teen asiat heidänkin puolestaan ja kyllä, päätän missä asumme koska miehelle on kaikki ihan sama. Mies on myöskin herkästi marttyyri, jos päätän niin saattaa mököttää ja mulkoilla vaikka on juuri sanonut ihan sama ei väliä. Näistä tulee aina tappelua kun haluaisin että minunkin puolesta tehtäisiin jotain. Mutta lopulta, saatan suuttua kun en saanut olla päättämässä ja mies on valinnut väärin.. hmm.. tiedostan olevani hankala, voiko tästä oppia väkisin eroon? Vai erota muista ihmisistä ja asua yksin. Ap

Mitäpä jos kokeilisit itse tehdä aloitetta sellaiselle miehelle, jonka luonne sopii omasi kanssa yhteen? Odottamalla miesten aloitteita ja huomiota käy juurikin yleensä noin, että sieltä tulee ihan väärä mies.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin oli ongelma, että pidin miehiä liian heikkoina eikä heistä ollut 'vastusta'. Sitten tapasin vihdoinkin ns vahvan miehen ja hän alkoi ajan mittaan alistamaan mua henkisellä väkivallalla.

Ehkä se kypsä ratkaisu olisi kehittää itseään niin, että kykenee tasaveroiseen kumppanuussuhteeseen eikä kummallakaan osapuolella ole tarvetta voittaa toista. parisuhteen ei pitäisi olla sotaa, jossa mitataan kumpi on vahvempi.

Tuossa kuitenkin ongelmana ei kummallakaan ollut se henkinen voima, vaan tarve käyttää sitä muiden lyttäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vahvatahtoinen mies, ja minulle käy ihan hyvin, että naisella on omia mielipiteitä ja oma tapansa toimia. Niin kauan kuin parisuhteessa kumpikin on valmis vastaamaan toisen tarpeisiin ja kunnioittaa toisen tahtoa, tällainen järjestely on aika ideaali. Minä en esimerkiksi osallistu sukujuhliin, joten on ihan hyvä, että nainen kykenee edustamaan sukunsa tilaisuuksissa yksin (jos siis haluaa mennä).

No aika helposti sitä tulee itsekin "vahvatahtoiseksi mieheksi" jos siihen riittää vaimon sukujuhlista poisjäänti.