Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viisikymppinen äitini, lapseni mummo, aina kännissä :(
02.08.2016 |
Äitini on vähän yli 50-vuotias. Hän on alkanut viime vuosina juomaan tosi paljon. Ja aina humalaan asti. Jossain vaiheessa hän soitteli nousuhumalassaan minulle ja kuvitteli, etten huomaa mitään. Lopulta jätin vastaamatta määrättyihin kellonaikoihin, sitten alkoi tulla viestejä.
En kehtaa sanoa hänelle asiasta mitään. Siitä ei vaan puhuta, niinkuin ei koskaan ole puhuttu mistään muustakaan "oikeasta" asiasta. Hän on alkanut olla kännissä myös silloin, kun käymme siellä. Matka on pitkä, emmekä ihan viikottain käy.
Minua ottaa päästä lastemme takia, jotka tykkäävät mummosta. Vauvaa en uskalla antaa hänelle syliin, vaikka hän kahmisi kuinka. Ällöttää katsoa, kun hän lepertelee sammaltaen lapsille ja luulee, että minä ja mieheni emme tajua mitään.
Äidillä on mies, mutta hän on mulle vähän etäinen, hiljainen mies. Hänkin minusta vähän häpeää äidin käytöstä, mutta peittelee parhaansa mukaan.
Onko kohtalotovereita tai vinkkejä? En vaan pysty sanomaan suoraan, että tiedän hänen juovan, koska tiedän hänen kieltävän eikä asiasta saa sen jälkeen puhua. Lisäksi hän syyllistää minut sitten valehtelusta.
Haluan kuitenkin pitää välit.
Kommentit (3)
Ottakaa asia puheeksi, mutta kiihkottomasti ja rauhallisesti. Teillä on oikeus siihen. Nyt puhumattomat asiat vääristävät käyttäytymistä ja supistaa elämäänne. Toki toinen voi vähän loukkaantua, mutta olennaista on osata viestiä myös ratkaisuvaihtoehto. Itse puutun oman äitini muunlaiseen huonoon käyttäytymiseen hyvin selkeästi. En tunne huonoa omaatuntoa siitä.
Vanhempien ihmisten ja vanhusten juominen on lisääntynyt huomattavasti. Yksi lääkäri kertoi, että juominen näkyy mm. tapaturmapolilla. Viikonlopun aikana oli siellä käynyt kolme vanhempaa naista, jotka olivat kaatuilleet ja kaikki olivat oleet kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tilanteen! Meilläkin äitini, nyt jo kuollut, kännäsi joka päivä ja kuvitteli, että ei sitä kukaan huomaa! Oli todella vaikea kutsua äidiksi ja mummoksi, kun niihin sanoihin liittyy tunteita. Helpompi oli jotenkin siirtää ne tunteet syrjään, kun ne teki niin kipeää.
Tuo puhuminen olisi hyvä, mutta tahtoo onnistua huonosti! Känniselle ei kannata puhua ja selvin päin tapaa harvoin, toisaalta juopot nostaa hirveän hälyn syyttelystä, vetää mahtavat marttyyrishowt ja taas kannat itse huonoa omaatuntoa, kun loukkasit! On inhottavaa, kun pitää toivoa, että voisitko olla selvinpäin, kun tullaan kylään, mutta eihän se onnistu - siinä se yrittää olla niinku muka selvä, mutta kyllähän sen kännin huomaa tai sitten yrittää olla juomatta, mutta on tärisevä ja oksenteleva krapulainen.
Lapseni oli kaksivuotias, kun äitini kuoli, alkolla osuutta kuolemaankin. Lapseni ei muista mummoa, eikä kaipaa, mutta vaikea on mummosta puhua - se on ikuinen kipupiste!
Mutta koeta puhua ja tee lopulta ratkaisusi, voitteko nähdä vai ette! Mummo itse tekee sitten valintansa! ja voisitko puhua miesystävän kanssa?
Alue: Aihe vapaa
Kohtalotoveri tässä. Isäni on aina humalassa, soittelee ja sössöttää harva se päivä. Tapaamisille vannoo tulevansa selvin päin, mutta nolaa koko porukan aina kuitenkin rähisemällä humalassa. Hänen kotinsa on saastaläjä, meiltä hän ei lähtisi kulumallakaan ja ravintoloissa on häiriöksi. Puiston penkillä voidaan tavata.Olen tavannut häntä sitten yksin. En haluaisi, hän on ilkeä öykkäri,mutta vaino alkaa jos laitan välit poikki. Lapset eivät halua tavata häntä, sitä hän ei ymmärrä koska mielestään ei ole humalassa.